Olemme olleet mieheni kanssa erossa. Hän jäi liittomme aikana kiinni pitkästä suhteesta toiseen naiseen, jonka jälkeen erosimme. Meni aikaa, kunnes mies halusi yrittää kanssani uudelleen. Annoin anteeksi. Meni aikaa ja mies palasikin toisen naisensa luokse. He erosivat ja meidät välit lähentyivät. Meni aikaa, kunnes selvisi, että suhde olikin jatkunut ja toinen nainen oli raskaana. Mieheni haluasi kuitenkin palata nyt perheensä luo ja sanoo, että suhde toiseen naiseen on ohi.
Rakastan miestäni ja haluaisin lasteni isän kotiin. Mitä teen?
Kukaan toinen ei voi sinulle sanoa, mitä sinä teet.
Omalla kohdallani tietäisin, mitä tälläiselle "paluumuuttajalle" tekisin. 😉
Jos haluat elää lopun eläämäsi kaikkea epäillen ja epäluotettavan ihmisen kanssa, niin mikäs siinä. Tietänet itse mitä sun pitää tehdä...
Ansaitset ihmisen joka rakastaa ja arvostaa sinua!
Minun on jokseenkin vaikea uskoa, että kyseinen mies rakastaa sinua lainkaan. Ei tuollaista tehdä niille, joita rakastaa. Voitko todellakin kaiken tuon jälkeen luottaa kyseiseen mieheen? VOitko olla varma, ettei hän taas hetken kuluttua luiki toisen naisen luokse? Ettei hän jälleen hylkää sinua? Voitko levollisin mielin käydä nukkumaan tuon miehen viereen, ollen varma, että hän on siinä vielä aamullakin. Vielä vuosienkin kuluttua? Perheensä luona?!!!
Aloittajan kysymys oli niin mielenkiintoinen, että pakko kommentoida. Tuohon tapaukseen kyllä sanoisin, että eiköhän se miehen luonne ole nyt tullut selväksi, eli tuuliviiri taitaa olla. Itse olen valmis atamaan anteeksi kerran, mutta toistakertaa en. Mutta jokaisen kuuluu tehdä itse omat päätöksensä oman jaksamisensa mukaan. Jos sinusta edelleen tuntuu siltä, että haluat antaa anteeksi vielä kerran, niin onnea yritykselle, minä en ainakaan tuomitse sitäkään valintaa.
Sitten jäin miettimään ElämäänEksynyt nimimerkin vastausta. Että voitko olla varma, että hän ei taas lähde toisen luo, tai että on vieressäsi vielä aamulla. Niin, minusta tämä ei ole mikään perustelu sille etteikö petturiexälle voisi antaa anteeksi. Koska eihän niihin mahdollisiin uusiinkaan kumppaneihin voi koskaan täydellisesti luottaa! Kuka tahansa voi koska tahansa päätyä pettämään.
Eli kysymykseen "voitko luottaa" oikea vastaus on: En voi, en voi luottaa enää koskaan kehenkään. Loppujen lopuksi on aivan sama onko sen pienen luottamusyrityksen kohde se exä vai joku aivan uusi tuntematon.
Eipä sitten muuta kuin voimia kaikille, jotka joutuvat tälläisiä asioita pohtimaan. 🙂👍
Olen joskus ollut, muka niin lojaali, että annoin anteeksi ja muka unohdin, toisen kerran annoin anteeksi, mutten unohtanut, kolmannella kerralla en antanut anteeksi, enkä yrittänyt edes unohtaa. Loppujen lopuksi anteeksi antaminen on näissä asioissa, vain sen petturin helpotus ja kuin lupa uusiin seikkailuihin, mitään takeita siitä, että pettäjä muuttaa tapansa, ei ole eikä tule.
Siksi, jos minulle tälläinen tilanne tulee, omalla kohdalla eteen, en anna anteeksi kertaakaan, pettäjä on puolensa valinnut.
Itse painiskelen saman ongelman kanssa: mies petti viime syksynä...aavistin suhteen mutta minut leimattiin hulluksi ja vainoharhaiseksi.
Lopulta tuli tunnustus: nainen on miestäni vanhempi ja yhteinen tuttumme.
Alussa olin ihan shokissa. En voinut kuvitella näin käyvän, koska olen ollut viitisen vuotta sairaana ja kokenut todella rankkoja asioita. Tätä taustaa vasten miehen teko oli julma.
Emme ole eronneet: meillä on kuusi lasta, joista yksi ala-ikäinen.
Nykyään en voi mainita edes asiaa miehelle, sillä hänen mielestään asia pitäisi olla jo käsitelty ja meillä alkanut uusi, parempi elämä.
Itse käyn psykiatrilla...jotenkin meni luottamus kokonaan, sillä yhden kerran aikaisemmin mies jäi kiinni suhteesta toiseen naiseen ja seurusteluaikanamme kävi maksullisissa naisissa.
Luottamuksen rakentaminen uudelleen on pitkä tie. Joskus se ei onnistu. Anteeksianto on vaikeaa, silloin jos toistamiseen tulee loukatuksi samoissa asioissa☹️
Ps. Tilannetta vaikeuttaa vielä se, että en saa puhua tapahtumasta enää miehelle. Hän uhkaa erolla ja lähtemisellä, sillä hänen mielestään juttu on ohi ja loppuun käsitelty. Onneksi on ensi viikolla aika lomaltaan palaavalle psykiatrilleni. Välissä tässä on vielä tyttären rippijuhlat...Nousee pakosta tuo pettäminen mieleen, kun oli pojan häät siinä samalla ajanjaksolla ja nyt taas perhejuhla tulossa.
Mietin, miten kauan tämä prosessi vie aikaa. Asiantuntija sivustoilta luin, että on hyvin yksilökohtaista, miten selviää. Voi viedä aikaa jopa vuodenkin verran.
Yhdessä olemme kuitenkin päättäneet jatkaa...🌻🙂🌻
Mietin vain, kenen ehdoilla? 😞
Hyvä, mutta ah, niin vaikea kysymys! Ehkä se voisi onnistua valikoivan muistinmenetyksen avulla. Jos aivoista jollain tapaa voisi poistaa sen muistilevyn, mille kaikki epäilykset, surut, vihat ym. negatiiviset tunteet ja olotilat on tallennettu. Minä olen miettinyt tässä sitä, että on ihmisiä, jotka eivät pysty olemaan yksin, mutta samalla täysin kykenemättömiä (ja ehkä myös haluttomia) luomaan läheistä ja luottamuksellista suhdetta kehenkään. Ja silloinhan siihen vierelle kelpaa melkein kuka tahansa, jos se kutakuinkin sujuvasti ja ilman suurempia konflikteja menee.
..anteeksi vaan, mutta tuo KUKA TAHANSA...se on jo toisen, sen "kukatahansa" aliarvioimista. Minä en ainakaan haluaisi olla parisuhteessa se "kukatahansa"..
Hei
Uskon ymmärtäväni sen, mitä Ilmatar mielipiteellään tarkoitti. Ehkä hän viittasi siihen, jos parisuhteessa jo vakituisesti elävä välttää sitoutumista tunnetasolla ja sen takia tulevat nämä sivusuhteet...
Kumppanipidetään etäällä henkisesti ja kanssakäyminen myös vieraamman suhteen kohteen kanssa on pintapuolista.
Näin minä olen asiat itse kokenut. Ensin siitä etäisyydestä syytetään toista, kunnes tunnustetaan oma vajavuus päästää/päästä lähelle. Aika täytetään kaikella tekemisellä siksi, ettei kohtaamisia tule.
En tiedä eksyinkö harharaiteille näiden ajatuksieni kanssa 🙂🌻