Minulla on valitettavasti ikävää kerrottavaa, että pahimmillaan tuo rakkaasi tilanne johtaa siihen mitä minun aviomieheksi asti päässyt rakkaani käy parhaillaan läpi. Kun alettiin seurustelemaan, ei me juurikaan tavattu kuin baarien merkeissä, pikkutunneille asti venähtivät ne tapaamiset. Ja eipä sitä yhdessä tehtykään sitten muuta kuin oltu kotona, tai jossain juomassa. Ja tuttuja nuo poikaystäväsi ”ei huvita ihmisten ilmoille, ei jaksa…”- tarinat. Mikäs siinä, nuori kun olin, ja kun useinmiten oli hauskaa, eikä tarvinnut murehtia arkielämästä, niin eipä se paljon hetkauttanut. Mutta nyt 9 vuotta kulunut hänen rinnallaan ja kaduttaa, että lähdin alkoholistin matkaan, että pysyin siinä rinnalla, kun kaikki sonta tulee tuplana omaan niskaan, kun itsellä on huono olo siitä että on pettynyt toiseen, ja siitä kun toisella on niin huono olla tekemistensä vuoksi (ja nyt vielä sontaa kolmen edestä kun meillä lapsi, jonka pitää myös isänsä ongelmista kärsiä jos ei vielä nyt niin takuuvarmasti myöhemmin). Vaikka kuinka rakastaa, kun on alle parivuotias lapsi ja toinen tulossa, ja kun lähes ainoat riitelyn aiheet ovat hänen liikajuomisensa ja siitä aiheutuvat muut seuraukset, niin ei sitä aikaa edelleenkään riitä muuhun kuin joko kotoisiin leffailtoihin tai jos muuta tehdäänkin, on aina pelko puserossa, että missä vaiheessa iltaa sitä mies taas häipyy reissuilleen, vai häipyykö..

Eli yhteenvetona on, että tuo alkoholinkäyttö pitää saada hänen kontrolliinsa mahdollisimman nopeasti, sillä se ei muuta kuin pahene. Alkoholin suurkuluttajiin rakastuminen on lopulta aika yksipuolista, koska kaiken edelle menee aina se tuoppi tai viina.. Mieti kahdesti jos hän näyttää olevansa tyytyväinen tilanteeseen, sillä helppoa ei sinulla tule olemaan, jos olet huolissasi jo nyt näin alkuvaiheessa. Tsemppiä taistelussa!