Alkoholisti äitini
Äitini on alkoholisti. Olen uskaltanut myöntää sen itselleni ja muille vasta aikuisena, lähempänä kolmeakymmentä vuotta.
Tunnen turhautumista, kun hän mitätöi tunteita lapsuudestani/nuoruudestani olemalla myöntämättä tekojaan ja vähättelemällä vaikutustaan elämääni. Äitini on loistava manipuloija ja tapamarttyyri.
Olen toimeton ja pistinkin eilen välit poikki äitiini. Kehotin hakemaan apua mielenterveysongelmiinsa ja alkoholismiinsa. Pyysin häntä olemaan yhteydessä vasta, kun on apua hakenut. En jaksa enää huolehtia sairaasta äidistäni, joka terrorisoi läheisiään humalassa. Tunnen vastenmielisyyttä, vihaa, inhoa ja jopa sääliä häntä kohtaan. Häpeän olla hänen tyttärensä. Enkä ymmärrä, miten olen tähän asti vain ottanut vastaan kaiken, välillä tietenkin raivostuen ja vastaan pistäen, mutta olen kadonnut itse lähes täysin äitini vuoksi. Tunnen syyllisyyttä edelleenkin, kun pyydän apua, ymmärrystä tai kerron jollekin tunteistani. Nykyään tunnen jopa syyllisyyttä, jos kuormitan veljeäni yhteistä äitiämme koskevilla asioilla.
Tarvitsisin vielä joskus elämääni äidin tai isän, turvallisen läsnä olevan aikuisen, vaikka olen jo itsekin aikuinen. En halua ylisuorittaa ja pelätä epäonnistumista jatkuvasti sen vuoksi, että saisin hyväksyntää. Minut pitäisi hyväksyä tällaisena kuin olen ja itselleni se hyväksyminen onkin vaikeaa. Asioidenmyöntäminen myös pelottaa, koska tiedän, että siitä alkaa niiden käsittely.
Aloitan uuden keskustelun koskien alkoholismia ja varsinkin alkoholistien läheisiä.
¨
Tulkaa mukaan!
Hei Keimmo,
Isäpuoleni ja eksmieheni ovat alkoholisteja. Myönsin sen itselleni n.1,5 kuukautta sitten, kun mies muutti uuden naisen luo.
Olimme mieheni kanssa yhdessä 19 vuotta. Hän veti jo heti suhteen alussa 1-2x kuukaudessa kaatokännit, siihen kuuluivat myös kaikki juhlat, synttärit, häät, joulut jne.. Minun mielestä oli se kaikki normaalia, koska minun lapsuudessa tekivät kaikki miehet niin, myös jotkut naiset.
Meidän tilanne paheni(n 1,5 v sitten), kun mies rupesi juomaan 3 päivää putkeen. Minä yritin taistella epätoivoisesti sen vastaan:hyvällä, juttelemalla, riitelemalla, kiristämällä, uhkailemalla- kaikki aivan turhaan. Itse tunsin syyllisyyttä, häpeä ja vihaa. Minusta tuntui, että olin huono äiti ja vielä huonompi puolisuo. Mä ajattelin, että minussa on jonkunlainen vika, että olen huono ihminen. Viime aikoina olin todella negatiivinen, en nähnyt enää itsessäni eikä elämässäni mitään hyvää. Luulin, että elämä on pelkkää kidutusta ja se on kestettävä. Onneksi en ajattele enää niin, tai ainakin teen varovaisia askeileita siihen suuntaan. Ymmärrän nyt, että viimeiset 1,5 vuotta yritin pysyä hengissä ja selviytyä. Niin pahassa jamassa olin.
Keimmo, älä syyttele itseäsi, se ei ole sinun vikasi, että äitisi on alkoholisti. Minun mielestä tekit oikein,kun pistit äitisi kanssa välit poikki. Itse tekin samoin mieheni kanssa ja se on minun oloa helpottanut.
Onko Al-Anon sinulle tuttu. Se tarjoa veraistukea alkoholistien läheisille.http://www.al-anon.fi/al_anon
Tsemppiä
🌻🙂🌻
Kuulostaa niin tutulta. En halunnut myöntää vuosiin, että äitini on alkoholisti, mutta kummasti se helpotti kun niin tein. 2 viikkoa sitten äitini myönsi sen vihdoinkin myös itse ja haki apua. Hän lopetti juomisen ja meni AA:han. Vietimme yhdessä alkoholittoman joulun. En ikinä uskonut sen tapahtuvan ja vieläkin jännitän joka päivä, kuinka kauan hän kestää ennen kuin repsahtaa.
Viimeiset vuodet ovat olleet sekavia hänen kanssaan. En ole voinut antaa lasteni yöpyä hänen luonaan, koska en voinut olla varma miten siellä käy. Hän on onneksi nähnyt lapsenlapsiaan meillä tai muualla kuitenkin, ja uskon sen antavan hänelle voimaa.
Joskus ainoa keino on tehdä jotain absoluuttista ja dramaattista, kuten katkaista välit. Toivon että äitisi saa apua, ja uskaltaa sitä hakea, ja toivon että saat äitisi takaisin sellaisena kuin häntä tarvitset, ja hän sinut sellaisena kuin olet. Alkoholismi ja masennus ovat niin uskomattoman sitkeitä ha hankalia asioita, että se vaatii usein läheistenkin voimat. Voimia sulle Keimmo! <3
Moi Marion2!
Helpottavaa, vaikkakin myös surullista, kuulla samankaltaisista kokemuksistasi ja tuntemuksista.
Olen ymmärtänyt, että alkoholistien läheisille syyllisyys on se eniten kahtia repivä tunne. Aivan kuin yrittäisi pelastaa itseään ja toista samalla.
Tuntuu jokseenkin käsittämättömältä, miten niinkin ilmiselvä ja tuhoisa sairaus kuin alkoholismi, pysyy usein salassa pitkään ja salakalavasti sairastuttaa muut ympärillään.
Oletko päässyt syyllisyydestä, kauan siihen meni ja haitko tukea esimerkiksi mainitsemastasi Al-Anon-ryhmästä?
Hyvää huomista uuden vuoden aattoa!🙂
Hei taas Keimmo,
On ihmeellistä, että alkoholismista puhutaan aika vähän, varsinkin alkoholismin vaikutuksesta perheelle ja läheisille. Itse uskoin kaikki nämä vuodet sinisilmäisesti, että juominen on minun mieheni, eikä minun ongelma. Enkä nähnyt, miten tuhoisaa se oli minulle ja miten isoja muutoksia tapahtui minun psyykkeessä. Ihan kuin olisin kävellyt elämästäni läpi silmälaput päässä. Onneksi tämä jakso on nyt ohi.
Minun paranemisprosessi on luultavasti aika hyvässä vauhdissa ja järjen tasolla ymmärrän hyvin, että on täysin turha tuntea syyllisyyttä tästä, mitä tapahtuu toisen aikuisen elämässä ja miten tuhoisaa se hänelle on. Tunnetasolla ovat prosessit hitaampia. Ymmärrän senki, että eksmies etsi omalle ymmärtäjän, uuden juomisen mahdollistajan tai kanssa juojaan. Satutaako se vähemmän? Ei😞
Käyn viikottain Al-Anonin palavereissa. Se on ollut erittäin vapauttava kokemus. Saa puhua ihan vapaasti omista tunteistaan, ei tarvitse tuntea syyllisyyttä, eikä tarvitse selitellä - kaikki ymmärtävät, mistä on kyse. Suosittelen lämpimästi.
Tässä luettelo kirjoista, mistä itse olen saanut apua.
Läheisriippuvuudesta: Tommy Hellsten "Virtahepo olohuoneesa" ja "Elämän lapsi", Melody Beattie "Irti läheisriippuvuudesta"
"Al-Anon toimii- työkaluja alkoholistien läheisille"
ja pari linkkiä:
http://www.healingeagle.net/Fin/Quotes/FreeCodep.html "Läheisriippuvus addiktiona"
http://www.healingeagle.net/Fin/Burney/Innerchildhealing.html "Sisäisen lapsen paraneminen"
Ensimmäinen askel parantumisen suuntaan, on ongelman myöntaminen. Uskon, että sinun tie parempaan huomiseen on käynnistynyt.☺️
Toivottan sinule erittäin hyvää uutta vuotta!🌻🙂🌻