Alkoholismia vai ei?
Olen 27-vuotias nainen. olen ollut yhdessä avomieheni kanssa kuusi vuotta. Mieheni ei kestä alkoholia mutta tämä ei estä sen käyttöä. Olemme aina olleet kovin meneviä, lähes joka viikonloppu, jossain baarissa aina kavereiden kanssa. Suurin osa ystävistämme on myös lapsettomia ja viihtyvät yöelämässä. Itse olen menettänyt alkoholin hallinnan viimeksi teini-iän kokeiluissa. Ja sinne ne ovat itselläni jääneet.
Mieheni juo vain viikonloppuisin ja vain muiden ihmisten seurassa, en ole itseasiassa koskaan nähnyt hänen juovan itsekseen. Juominen on selvästi kännihakuista. Juominen kestää vain yhden illan, mutta lähtee lähes aina hallinnasta.
Hän on mm joutunut alkoholin takia kymmeniä kertoja yhdessä olomme aikana, ambulanssilla sairaalaan kun hän on kaatuillut tai joutunut pahoinpidellyksi. Hän on myös usein kastellut sängyn ja kerran myös menettänyt ajokorttinsa ajaessaan juopuneena.
Mieheni suvussa on alkoholismia, niinkuin myös omassani(minkä takia vihaan alkoholismia yli kaiken.)
Vihaan itseäni kun mieheni juo liikaa, se herättää minussa niin suuria vihan tunteita että huudan ja haukun miestäni ja olen joskus jopa lyönyt häntä. Tämä on hävettänyt minua suuresti ja joskus mieheni on jopa puolustautunut minua vastaan tuuppimalla minut pois. Tämä on aiheuttanut miehelleni suuren vaaran, koska miesjoukkio on nähnyt tämän ja meinannut jakaa oman käden oikeutta. Mieheni ei pidä itseään alkoholistina, koska se ei juominen ei jatku päivää pidempää eikä vaikuta hänen työhönsä.
Olen kuitenkin pysynyt mieheni rinnalla kaikki nämä vuodet sen takia että olen varma että hän joskus luopuu alkoholista, hän on alkoholismia(?) lukuunottamatta upea ihminen. Myös hänen isänsä ja isoisänsä ovat entisiä alkoholisteja. Mutta ovat olleet monta vuotta juomatta. Joten olen aina ajatellut että toivoa on..
Vai onko??
😭
Minusta miestäsi voi hyvällä syyllä sanoa alkoholisitiksi. Ei se määrä, eikä aika, vaan säännöllisyys ja seuraukset.
Miehesi on jo vaaraksi itselleen jos humalatila on niin tajuton, ettei hallitse itseään mitenkään ja varsinkin jos pää ei tiedä, mitä suustaan laukoo ja minne jalat vie.
Lohdullista on tietää, että jokainen alkoholisti lopettaa juomisensa joskus, jos ei muuten niin kuollessaan.
Sinun pitäisi vaivihkaa ottaa selville, mikä sai isän ja isoisän lopettamaan juomisen.
Alkoholismia on kai monen tasoista tai laatuista. Kuka tietää missä vaiheessa olet alkoholisti, missä vaiheessa juot muuten vain paljon, missä vaiheessa se on ongelma. Mutta mitä väliä termillä on?
Kun miehesi juo itsensä noin huonoon kuntoon, on aivan sama pitääkö hän itseään alkoholistina! Kyllä viihteellä saa olla ja juopotella jos ei muuten saa hauskaa pidettyä, mutta kohtuus kaikessa. Sama kuin peliriippuvuudessa, jos pelaaminen ei pysy kohtuudessa pitää olla pelaamatta kokonaan. Hänen toimintansa kuulostaa jo aika pahalta.
On maailman ikävintä katsoa vierestä kun toinen tuhoaa omaa elämäänsä tajuamatta sitä itse. Yritä rakas ystävä saada hänet tajuamaan käytöksensä yliampuvuus. Jos hän ei itse sitä tajua, ei hän koskaan tule muuttumaan. Tsemppiä teille!
Juominen on ongelma, jos siitä aiheutuu haittaa itselle tai ympäristölle, kuten sinun miehesi tapauksessa. Mutta lopettamiseen tarvitaan aina oma halu. Jos hän ei näe itse ongelmaa, ei hän myöskään tule lopettamaan tai lopettamisyritykset ei kauan kestä. Tekosyitä ja puolusteluja riittää loputtomiin, kuten vaikkapa tuo, että hoitaa työnsä, joten ongelmaa ei ole hänen mielestään. Niin kauan kuin näitä puolusteluja löytyy, on helppo jatkaa.
Yritä puhua hänelle syyllistämättä miten pahalta hänen käytöksensä sinusta tuntuu. Tilanteesta syyllistäminen saa hänen korvansa sulkeutumaan saman tien.
Mutta muista, että sinä et häntä voi parantaa, se lähtee hänestä itsestään.