Meillä on mieheni kanssa lipsunut alkoholin käyttö jo ongelman puolelle. Olemme juoneet varmaankin jotain 2 vuotta melko paljon, mutta nyt viimeisen puolen vuoden aikana olemme juoneet todella paljon.
Minulla itselläni on skitsofrenia, joka on hyvin hallinnassa lääkkeillä, mutta olen kuitenkin eläkkeellä. Mieheni on töissä.
Olemme paljonkin puhuneet mieheni kanssa alkoholin käytöstämme ja aina lupailleet toisillemme, että ”nyt pitäis vähentää tai lopettaa…” Kuitenkin taas seuraavana päivänä juomme olutta tai viiniä. Sanomme itsellemme, että ”tänään otetaan, huomenna ei”. Eräs aamu kun mieheni lähti töihin, niin hän sanoi, että ”ei me voida jatkaa näin, me kuollaan”. Se pysäytti vähän, mutta taas vain hetkeksi. Miehelläni on hyvä työpaikka, mutta muutamina aamuina olen kyllä epäillyt, että onkohan hän selvinpäin kun menee töihin.
Pelkään, että meille tapahtuu jotain kauheaa kun tällä tavalla jatkamme juomista. Tapahtuu jotain jonka vuoksi on viimeinkin pakko lopettaa. Esim. työpaikka menee, asunto menee siinä samalla, ajokortti menee… Pystymmekö lopettamaan vasta sitten kun on ihan pakko?
Suuri ongelma on myös alkoholin vierotusoireet. Pelkään lopettaa, koska pelkään kauheita vierotusoireita. Onkohan niitä odotettavissa? Ja millaisia ne ovat? Psykoosi?
Itselläni on vino pino lääkkeitä, joten olen kai melko suojattu vierotusoireista. Mutta mieheni ei ole koskaan syönyt psyykenlääkkeitä ja pelkään myös hänen puolestaan. Mitä jos sekoamme ja joudumme molemmat sairaalaan? En uskalla sen pelossa lopettaa.
Mitä ihmettä pitäis tehdä?
maape kirjoitti 29.08.2005 klo 11:26:
Meillä on mieheni kanssa lipsunut alkoholin käyttö jo ongelman puolelle. Olemme juoneet varmaankin jotain 2 vuotta melko paljon, mutta nyt viimeisen puolen vuoden aikana olemme juoneet todella paljon.Olemme paljonkin puhuneet mieheni kanssa alkoholin käytöstämme ja aina lupailleet toisillemme, että "nyt pitäis vähentää tai lopettaa..." Kuitenkin taas seuraavana päivänä juomme olutta tai viiniä. Sanomme itsellemme, että "tänään otetaan, huomenna ei"..
☹️Tuttuakin tutumpaa tekstiä. Noin se oli meilläkin, kunnes tuli eräs aamu yli kuusi vuotta sitten. Heräsin aamulla taas uuteen päivään, piti lähteä töihin. ilmoitinkin ukolle, että nyt tämä on minun kohdallani loppu, en lähde töihin, vaan nukun siihen asti kunnes virka-aika alkaa ja sitten hoidan asioiden virallisen puolen.
Ensin soitin töihin, ilmoitin, että en ilmesty töihin tänään, enkä tiedä ilmestynkö koskaan enää. Seuraavaksi soitin työterveydenhoitajalle, jolta pyysin apua, kun en silloin tiennyt näistä päihdehoitokuvioista vielä mitään.
Seuraavana päivänä sain ohjeet hakeutua A-klinikalle, aika oli varattuna. Menin kauhusta kankeana, mutta kuinka ollakaan, alku kiemuroiden jälkeen istun täällä raittiina kirjoittelemassa. En väitä, että vastuunottaminen omasta elämästä päihteilyn jälkeen olisi helppoa, mutta kannattavaa tämä kuitenkin on.
😀Raittius on iloinen asia,😠vaikka "Onni" päähän elämässä kipeästikin potkii. (Ukko ei raitistunut täysin, mutta jäätyään viinan kanssa omilleen, on hänkin joutunut tekemään omia valintoja. Hän juo enää 3-4 viikonloppuna vuoden aikana)
"ei me voida jatkaa näin, me kuollaan". Se pysäytti vähän, mutta taas vain hetkeksi.
Mitä jos sekoamme ja joudumme molemmat sairaalaan? En uskalla sen pelossa lopettaa.
😐Huomaatko, tekstisi vilisee me muotoa. Alkoholismi on henk.koht. sairaus. Toista et voi raitistaa eikä hän sinua. Oletko ajatellut, että se voit olla sinä, joka teistä on syvemmällä tuon viinan suhteen. Naiset alkoholisoituvat miehiä herkemmin, kun meidän kehossamme on tätä landringia vähemmän.
😟Lopettamiselle kyllä keksii monia esteitä, mutta oma halu lopettaa, oman itsensä vuoksi on se ainoa oikea ja toimiva syy.
Mitä kuuluu sinulle " maape " tälä hetkellä?
Josko sinulla on aikaa käy lukemassa vietini ONKO KOHTALO TOVEREITA.
Siinä kerron minun tarinani😭