..paremminkin al-anon ryhmä.
Mutta raskas työ ei vaadi raskaita huveja, se on vain juomisen puolustelua, kehitetty hyvä uskoisia akkoja varten.
Entinen mies joi, ei hänellä ollut raskaita töitä, ne oli minulla, nykysellä kaverilla on raskaat työt, niin henkisesti ja fyysisesti, eikä hän juo.
Alkoholisti löytää 1111 syytä juoda, mutta yksikin riitää juomisen lopettamiseen.
Ei sinun miehesi lopeta juomistaan, jos sinä lähdet ja palaat, heti kun hän hunajaisia puhuu, ei hän lopeta, jos pyydät tai rukoilet. Seuraavan kerran kun sinulla palaa päreet ja lähdet, niin pysy niin kauan poissa, mies todella lopettaa juomisen ja on ollut muutaman kuukauden raittiina, hänhän palkitsee itsensä viimeistään kahden viikon päästä paluustasi, "ai, että minä olen hyvä, akka kotona jälleen". Jos sinä pelkäät että joku muu vie miehesi, jos pitempään olet poissa, niin anti mennä vaan, ei hän silloin haluakkaan muuttua.
Ajattelen lapsiasi, heille ei ole hyvä miehen malli, tuommoinen.
Haluatko sinä, että tyttäresi jatkavat sukuperintönä tuollaista elämää?

Olen ollut viikon vanhempieni luona ja olen huomannut että koko poissaoloni aikana miestäni ei ole kiinnostanut miten täällä menee.
Yhteyttä hän ei ole pitänyt,tänään tuli viesti että "töissä" vaikka moni tuttu ilmoitti nähneensä hänet jo päivällä asuinpaikkamme lähellä useissa baareissa...
Parasta on että mies osti meille talon ja muutto on vielä kesken,edellinen asuntomme oli vain minun nimissäni ja vuokra asunto..taidan viimein olla vahva ja soittaa maanantaina jos voisinkin jäädä kyseiseen vuokraasuntoon.
Otin myös yhteyttä kasvatus ja perheneuvolaan koska tunnen että itse ja yksin en tästä hommasta selviä..tiedän että mieheni alkaa uhkailemaan vievänsä minulta molemmat lapset koska olen huono äiti ja minulla on itseluottamuksessa ongelmia. No niin onkin,niin kauan kunnes pääsen irti miehestäni.
Harmittaa lasten osalta,täällä pienin on etsinyt isiä joka päivä,vaan varmasti lapsetkin ymmärtävät kunhan kasvavat.

Olen vielä senverran nuori että vielä ehtii onneakin elämässä olemaan,kunhan nyt tästä vaan selviän enkä anna taas periksi...joten pitää nyt viimein olla tiukkana ja ajatella lasten ja itsensä parasta

Hei!
Luin kirjeesi, ja se kosketti syvästi.Itsellä melkein sama tilanne.
Olemme avioliitossa, oman asunnon maksu loukussa. Meillä on 5-vuotias tytär ja 7kk poika. Mies käyttää aivan valtavasti alkoholia salaa ja luvan kanssa. olen taistellut tämän ongelman kanssa jo 6 aviovuotta ja 2 seurusteluvuotta eli yhteensä 8 vuotta. Mutta tiedän tunteen ...et kun ei voi mitään tehdä. minä hain kaupunkini perhetyöstä apua ja otin yhteyttä oman terveyskeskuksen mielenterveysyksikköön jossa käyn asiaa purkamassa. Älä suostu omasta kodista lähtemään mielummin se mies lähtee. Meilläkin on piilopullo leikkejä ja salaa juomista epämääräisiä sekoituksia yms.
Rahat menee juomiseen ja on käytetty lainanlyhennysrahojakin. aina ne keksii syyn mutta sun pitää ymmärtää että sinä ja lapsesi ette ole se syy vaan hänen omat syynsä.
Hae ihmeessä näistä paikoista apua enenkuin menetät järkesi kokonaan lämpimästi suosittelen. Ja jos läheisiä ihmisiä sinulla niin pyydä heidän apuaa lasten hoidossa. Ja kysy mieheltäsi mitä hän oikein meinaa teidän parisuhteen kanssa? Olislo suostuvainen terapiaan yhdessä lähtemään...koska ei siitä mihinkään leimaannu vaan se olisi teidän parisuhteen parhaaksi. Mieti asioita ja ala ihmeessä toimia enenkuin on liian myöhäistä. itse en kokenut apua alanonista olevan enemmän saa terapeutilta apua, kriisikeskuksesta. Jos perheessä on alkoholisti on silloin koko perhe sairas tunut alkoholismiin vaikka ei koskaan olis mitään juonnutkaan.

Tein ratkaisun että muutan takaisin omaan vuokra asuntooni,onneksi saan tämän pitää vaikka olin jo ilmoittanut muuttavani kuun lopussa pois.
Tilanteet kärjistyivät eilen aamulla,vaikka olimme puhuneet että jos lähden niin se on sittenlopullista.
Aamulla pakkasin kamani autoon mutta mies ilmoittikin että en saa hänen autoaan käyttää tavaroiden siirtoon,itse en autoa omista.Ja ilmoitti että kukaan ulkopuolinen ei saa hänen tontilleen tulla minua auttamaan..joten tavarani olisi jääneet autoon lukkojen taa.
Hätäpäissäni sitten yritin ottaa avaimet hänen kädestään niin tilanne menikin siihen että minua tönittiin kohti ulko ovea ja kaulasta kiinni ja painoi minut seinää vasten...soitin hätänumeroon.
Poliisit sitten vahtivat että sain poistua tavaroideni ja lasten kanssa turvallisesti.
Poliisit oli tosi ihania,tutkivat että sattuiko minuun..ja halusivat että nostetaan syyte lievästä pahoinpitelystä.
Pääsin rauhassa tänne omalle asunnolleni ja täällä sitä nyt sitten asutaan.
Poliisit soittivat ainakin 4 kertaa ja varmistelivat että voin hyvin ja että lapset ovat kunnossa.Muistuttivat illalla että pitää turvaketju laittaa oveen..ym.
Tämä nykyisin ex mieheni on käynyt lastenvalvojan luona selittämässä oman versionsa tapahtuneista ja meillä on yhteinen aika pian että näitä tapaamisjuttuja pitäisi sopia.Ahdistaa vaan jos hän sielläkin saa kaikki puolelleen,mutta kai hekin jostain näkevät että jotain on perheessä tapahtunut..
Onneksi olen ottanut kasvatus ja perheneuvolaan yhteyttä..ja sillä ovat kaikki tilanteen tasalla.
Poliisistakin lupasivat soitella ja sossun puolelta soittavat tuolle juopottelevalle miehelle että miten sen alkoholin käytön laita on.

Suunta kohti parempia aikoja...mies toki yrittää saada minut takaisin,hän lopettaa juomisen ja näitä pahoinpitelyjä ei enää tule jos MINÄ hillitsen jatkossa itseni..hehheh...narsisti hän on.

Minä en takaisin tuohon entiseen palaa,oli miten vaikeaa tahansa...mutta lapset ei enää kärsi enkä minä.

Hieman erilaisesta näkökulmasta voin sanoa, että teit oikean ratkaisun 🙂👍 Itse olen noin 20v nuori nainen ja minun isäni oli alkoholisti. Hän hylkäsi minut, siskoni ja äitini, kun olin hyvin nuori. Vaikka ensin olin asiasta katkera, niin tällä hetkellä olen asiasta onnellinen. Se ei todellakaan ollut helppoa katsella, kun oma isä, idoli, ryyppäsi itsensä siihen kuntoon, ettei enää pysynyt pystyssä.

Lapsille on tietenkin ikävää elää ilman isää, mutta loppujen lopuksi parempi niin. Tärkeää kuitenkin on, että yhteys isään säilyy. Lapsia tavatessa isän täytyy olla selvinpäin tai muuten lasten arvostus isää (ja miehiä) kohtaan saattaa romahtaa täydellisesti. Itse taistelen vieläkin sen kanssa, että minulle kaikki miehet ovat juoppoja, jotka lopulta pilaavat elämäni. Tämä ajatusmalli vaikeuttaa suhteiden solmimista.

Tältä kohtalolta lapsesi voivat välttyä kunhan saavat sinulta tarvittavan tuen ja eivät joudu taluttamaan isäänsä baarista kotiin. Ole vahva itsesi ja lapsiesi takia, älä ota miestä takaisin ilman takuuta siitä, että juominen on loppu. Voimia 🙂🌻

Väsyneenä asiat usein tuppaavat menemään hiema väärin. Lukiessani viestisi en ollut hirveän tarkka ja se aiheutti edelliseen viestiini pienen virheen, pahoitelut siitä. Halu jakaa tunteita oli niin suuri etten jaksanut odottaa aamuun.

Korjauksena edelliseen, että kyseistä miestä ei missään nimessä enää kannata ottaa takaisin vaikka mitä sanoisi, sillä pahoinpitely on anteeksiantamatonta. Kyllä niitä parempia miehiä löytyy, vaikka ovatkin vaikeita löytää 🙂

Anteeksi vielä huolimattomuuteni . Se johtui rankasta yövuorosta ja halusta estää muita kokemasta samaa kuin minä.

Hei. Tämä on ensimmäinen postaus tänne. Tuumailin jatkaa tätä ketjua, koska asia on sama. Tässä tapauksessa minä vaan olen se kaljaa kittaava osapuoli.
Voisiko/osaisiko joku tarkemmin selittää mikä siinä on niin hirmuista? Vaimoni ei ainakaan osaa, ei vain pidä siitä. En koskaan juo itseäni sikakuntoon, en vietä krapulapäiviä, teen kovasti töitä kotona ja palkkatöissä - ja iltaisin haluan omaa rauhaa ja aikaa ja olutta. Ei varmaankaan hyvää esimerkkiä lapsille, mutta ei nuo minua pelkää. Kun "nyhjötän" omassa huoneessa, tulevat lapset höpöttelemään kun on asiaa ja joskus vaikka ei asiaakaan olisi. Töistä tullessa halauksia riittää... Mainittakoon vielä että kärsin vaikeasta masennuksesta ja lääkitys on vahva.
Tämä vuosi on ollut vallan loistava: olen viihtynyt töissä ja jaksamista riittää. Kotona koko ajan jotain projektia menossa... Mikä siinä oluessa on niin pahaa?

Oma kokemukseni pohjautuu alkoholi-ongelmaiseen vanhempaan, jonka rakkautta lapsiinsa en epäillyt, mutta päivittäinen pullon korkkaaminen, avoimesti tai salaa, alkoi kaihertamaan mieltä enemmän ja enemmän.
Lyhyeksi jäänyt yhteiselo kaljaa kittaavan ex-miesystävän kanssa toi vanhat pelot pintaan ja minua etoi lopulta katsoa miehen mäyräkoirien kantoa ovesta sisään. Ei hänellä omasta mielestään ollut ongelmaa, vaan vika oli läheisissä, jotka huomauttivat hänelle, ettei ole normaalia litkiä joka päivä. Muistan joitakin kertoja, kun sanoin, että nyt jätät ne kaljat hakematta. Mies oli kuin tulisilla hiilillä, kunnes ei kestänyt enää, vaan haki rakkaan lastinsa, jolloin minä lähdin. Myös hän esitti kaikki klassiset puolustuspuheet, hoidan työni, en ole ilkeä, en juo kaatokännejä ( vaikka joikin ), selittelyä selittelyä.
Vaikka edellisen kirjoittajan lapset eivät osoita pelkäävänsä, he kyllä painavat mieleensä isän jokapäiväiset hetket oudonhajuisen juoman kanssa, jonka juotuaan muuttuu omituiseksi. Lisäksi mietin, jos sinulla on vaikea masennus ja kova lääkitys päällä, coctaili kaljan kera ei liene hyväksi ?

Jatkuva kaljanjuonti aiheuttaa sen, että aina pullon/tölkin juotuasi et ole ajokuntoinen, josta taas aiheutuu se, että jos jokin hätä tai asiaa jonnekin olisi, on ajaminen sitten sen selvän puolison vastuulla. Juoneeseen ei voi muutenkaan luottaa tekemisissä.

Olen vakuuttunut myös siitä, että lapset tuntevat turvattomuutta usein, nähdessään aikuisten juovan. Aikuinen tosiaan muuttuu kummalliseksi tuolloin ja toiset väkivaltaisiksi. Olen nähnyt niitä liian aikaisin aikuisiksi kasvaneita lapsia...

Lisäksi todellisuudentaju hämärtyy juojalla. Ei osaa arvioida esim. sitä, miten lapset suhtautuvat juojaan. Lasten parveilu ympärillä saattaa olla vanhemman vahtimista, että kuinkas se vanhempi nyt voi, kun on ottanut.

Lisäksi siinä juomisessa on sekin huono puoli, että liikunnan harrastaminen jää helposti melko vähiin, jos sitä olutta ottaa säännöllisesti vaikkapa monena iltana viikossa. En oikein usko juuri kenenkään lähtevän juoksulenkille happea haukkaamaan oluttölkillisen jälkeen ja kun kuitenkin sillä juoksemisella olisi paremmin stressiä poistava vaikutus, kuin oluen kittaamisella ja monta mutakin hyvää vaikutusta. Toki alkoholi rentouttaa hetkellisesti, mutta mitkä ovat ne seuraamukset, kun juodaan usein....

Kuinka moni esim. tiedostaa sellaisen asian, että alkoholin käyttö aiheuttaa masennusta? Kuulostaa kurjalle yhtälölle siksikin masunnuslääkkeiden syöminen ja alkoholin kittaaminen. Ja kun tuosta liikunnan harrastamisesta oli puhetta, niin kylllä mielenterveys ja fyysinen kunto ovat ihan suorassa yhteydessä toisiinsa, että äärimmäisen lämpimästi kannustan harrastamaan sitä ulkoilua vähintään mielen kunnon parantamiseksi. Tiedostan kyllä sen, että masennuksen hoitaminen ei ole välttämättä mikään helppo rasti elämässä, mutta teorian toteuttaminen käytännössä voi tuoda hyvää tullessaan.

Jollaintavoin ihmettelen sitä asiaa, että usein ihmiset suuttuvat siitä, kun heidän juomisensa otetaan puheeksi. No ehkä olisi liikaa odotettu, että joku moisesta oisi hirvittävän kiitollinen. Moni alkoholisti kai kokee panetteluksi sen,että joku koettaa auttaa. Toki se kuuluu asiaan, että kielletään esin sellainen häpeää tuottava asia omassa elämässä. Harmillista vain, miten moni voisi saada apua ja päästä helpompaan elämään, jos hyväksyisi avun. Toki yleinen ajatus on, ettei apua tarvitse, ennenkuin sitä pyytää. Todellinen ystävä kuitenkin kertoo siitä, minkä toisessa näkee.

Kiitos kommenteista.
Tuo "lapsiasia" on kyllä sellainen mitä olen paljon miettinyt. Olen viettänyt teini-ikäni alkoholistiperheessä ja nähnyt/kokenut melkoisia horror-juttuja. Vanhempien lasten kanssa on alkoholikeskustelut käyty, nuorin saa sitä vielä odottaa. Vanhin lapsi muutti juuri kodista opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja seuraava lähtee ensi syksynä. Nuorin on kotona vielä useita vuosia. Toivottavasti olen jotain heille opettanut. Älkää tehkö niin kuin isi tekee, vaan niin kuin isi sanoo. Viimekädessä täytyy luottaa nuoren omaan harkintakykyyn. Ei tuo tupakoiminenkaan varmasti hyvää esimerkkiä näytä.
Ulkoilua tulee väkisinkin "harrastettua" kun maalla asuu ja viihdyn hyvin ulkona. Kun on koko päivän helteessä paiskinut hommia, niin kyllä se kylmä olut vaan maistuu hyvälle.
Lääkityksen en ole huomannut vaikuttavan alkoholin kanssa millään tavalla. Lääkkeet pitävät minut normaalina yhteiskuntakelpoisena duunarina ja olut on rentoutuslääke. Jos sillä nyt on asiaan merkitystä, en juo krapulaan saakka. On toiaan vaikeata tunnustaa olevansa alkoholisti kun ulkoisia oireita ei ole. TYöviikot menevät ilman alkoholia, ei tee edes vaikeaa, mutta sitten viikonloput ovat niitä olutaikoja - ja lomat. Minun pitäisi jotein saada järkeistettyä koko iso kuvio kaikkinensa. Kyllä tässä riittää pohdittavaa. Kirjoitelkaa vaan mielipiteitänne jos viitsitte!

Kuten huomata saattaa, olen hyvinkin kriittinen alkoholin käytön suhteen ja se johtuu siitä, että toki minäkin olen nähnyt sen kuningasaineen aiheuttavan pahaa ja kun niin hirvittävän usein kuulee, miten perheissä kärsitään henkilön tai henkilöiden alkoholinkäytöstä, olen tosi vihainen niiden lapsien puolesta, joiden lapsuus valuu kännialttarille.
Itse en ole kasvanut alkoholistiperheessä, mutta olen silti seurustellut alkoholistin kanssa hetken aikaa, kunnes totesin, että ei ole minun juttu.

Minä siis itsekin käytän alkoholia, mutta harvoin, eli n.yhtenä iltana kuukaudessa, joskus paljpnkin harvemmin, joskus useimmin. Yleensä en ajattele viikkokausiin, että haluaisin ainetta ostaa. Joskus sitten herää halu juoda viiniä juustojen kera ja joskus se saunajuoma on mukava, mutta siinäkään minulla ei ole tapaa. Pidän asian ihan tietoisesti näin, koska en ole lainkaan varma, etteikö minulle riippuvuutta helposti kehittyisi. Minusta se on huono asia, jos alkoholista tehdään tapa, missään olosuhteissa. Siinä on jo heti vaanimassa liikakäytön vaarat. Niin vaarallisena aineena minä sitä etanolia pidän. Mutta Suomessakin se kuuluu miltei kaikkiin juhliin ja illanviettoihin.

Hauskaahan sen juoman kanssa on läträillä, mutta minusta näyttää sille, että monikaan ei asiaa ajattele niin kovin pitkälle, ennenkuin on vaikeuksissa. Olen huolestuneena katsellut erään eronneen ystäväni juomatapoja ja hänellä tuntuu olevan sellainen käsitys, että vain tiukkapipot ja tylsät ihmiset evät pysty juomaan baari-iltana esim. kuutta isoa tuopillista olutta. En oikein itsekään tiedä, mitä näiden asennemuutosten eteen pitäisi tässä yhteiskunnassa lopulta tehdä. Saattaa olla sekin, että esim. juomattomuus yhdistetään herkästi uskonnollisuuteen ja uskonnollisuutta pidetään usein myös halveksittavana asiana. On siis miltei häpeä ainakin baariseurueessa, jos ei juo, tai sitä asiaa joutuu selittelemään vähintään, vaikkakin pitäis olla toisinpäin. Tosin sitten kodeissa sohvaperunakittaajat ovat monesti häpeän tuottajan asemassa.

Eräs tuttavani sanoi, että hänellä ei ole huonoja muistoja lapsuudesta siitä, kun isä ja äiti käyttivät alkoholia. Hänellä on päinvastoin mukavat muistot, koska äiti ja isä olivat silloin aina paremmalla tuulella ja mukavampia. Voi se mennä noinkin, mutta tämä tuttavani on kyllä alkoholisti ja hänen vanhempansa hakkasivat häntä ollessaan selvinä. Hän sai maistella viiniä jo lapsena ja aikuisena alkoi isompia määriä juomaan, kun työstressi kaatui niskaan.

Itsekin olen sitä mieltä, ettei siinä yhdessä rentouttavan ottamisessa ole pahaa, jos se jää siihen ja jos sitä ei tapahdu jatkuvasti, edes joka viikko, jos se ei ole mielessä usein tyyliin; tekispä mieli.

Toivoisin suuresti, että ihmiset todella pelkäisivät alkoholia. Siitä asenteesta käsin aineen käyttö ja haitat olisivat paljon vähäisempiä

Sama juttu, kuin exälläni. Työpäivät pysyi selvinpäin, mutta kun koitti viikonvaihde, juominen alkoi sillä siunaamalla ja jatkui sunnuntaihin. Loma-ajat menivät pitkälti nestemäisellä ravinnolla.
Olisi voinut luulla, että kaljapullo oli miehen jatke. Oli siis todella "rentouttavaa" viettää vapaita hänen kanssaan.
Kuvitteleppa tilanne, jossa sinulla ei olisi mahdollisuutta totuttuun vapaanviettoon. Pystyisitkö suhtautumaan asiaan tyynesti ajatellen, ettei tuo nyt maata kaada vai alkaako pinna kiristyä; "Ei hemmetti, eihän siitä mitään tulisi. Miten mä selviäisin tulevasta viikosta, jollen saisi relaksanttiani. Jos vastauksesi kääntyi jälkimmäisen puolelle, ei varmaankaan ole yliampuvaa sanoa, että alkoholi on sinulle ongelma.
Funtsaa ilman itsepetosta, mikä on totuus ja mistä tuo tarve kaljoitteluun kumpuaa.On hienoa, että olet halukas kuulemaan muiden kokemuksia ja mielipiteitä. Tsemppiä 🙂👍

troubles kirjoitti aika osuvasti. Työviikot menee tosiaan ilman mitään haluja juoda, mutta vapailla onkin eri juttu. Hirveän vaikeaa käsittää tuota asiaa. Toki vanha klisee on tuttu: töissä sulla on selkeä rooli, mutta kotona ei välttämättä näin ole. Miten hitossa kotona, paikka jota tosiaan rakastan, olisi muka niin vaikea olla ettei sitä selvinpäin kestä? Päivät menevät aina kaikenlaisissa hommissa (joita landella riittää), mut illalla se oma rauha ja oma juoma... Arkipäivät töissä vetävät niin piippuun, ettei jaksa edes ajatella mitään AA-juttua. Terapeutilla käyn säännöllisesti. Noh, kesäloma vietetty ja maanantaina arki koittaa, tulee ainakin viiden päivän putki ilman olutta.

Oletko kuullut sanonnan" Jos et löydä rauhaa itsestäsi, on turha hakea sitä muualta". Kuten sanoit, viikot menevät niin, että olet niin väsynyt, että et koe tarvetta juomiseen. Mutta kun koittaa vapaiden aika, masennus tai ahdistuneisuus alkaa nostaa päätään. Se on ollut koko ajan läsnä, mutta on pysynyt aisoissa työn tuoksinassa.
Alkoholi on siitä pirullinen aine, että ensin se tuo taivaallisen hyvänolon tunteen, kun nousuhumalassa arki jää hetkeksi taka-alalle. Viina koukuttaa vaivihkaa mutta varmasti. Se on kuin köysi, joka hivutetaan hissukseen kaulaan ja kun sitten lopulta kiskaistaan löysät pois, ei kykene muuhun kuin ällistelemään, miten tilanne on päässyt tähän pisteeseen.
En tiedä oletko funtsinut ajatusta, että jaksat vetää viikot läpi se porkkana mielessä, että viikonvaihteessa saat vetäytyä omiin oloihisi seuranasi hetkellisen hengähdystauon tuovan alkoholin kanssa.
Oletan juomisen edustavan sinulle pakoa. Jos näin on, niin pakoa mistä tai kenestä ?
Voin olla hakotielläkin ajatuksineni, mutta niitä kuitenkin mieleeni nousi kirjoittamaasi lukiessa. 😐