Äitiys masentaa ja ahdistaa
Kirjoitan ensimmäistä kertaa tänne, sillä en ole vielä uskaltanut puhua ongelmistani kenellekään.
Minulla on kohta 5kuukauden ikäinen lapsi, jonka kanssa olen kotona päivisin. Olen aina ollut melko negatiivisesti ajatteleva, muutenkin murehtivaa tyyppiä. Raskaus oli yllätys ja pitkän pohdinnan jälkeen päätimme mieheni kanssa pitää lapsen. Raskausaikana sain välillä ahdistuskohtauksia, pelkäsin paljon tulevaa, miten pärjään lapsen kanssa jne. Ensimmäiset kaksi kuukautta lapsen syntymän jälkeen olivat raskasta aikaa väsymyksen ja mielialojen vaihteluiden takia. Alussa en ollut niin paljoa yksin lapsen kanssa, koska tuttavia kävi kylässä. Nyt kun olen ollut enemmän yksin niin ahdistavat ajatukset valtaavat pääni. En jaksaisi joka päivä samoja rutiineja ja odotan vain, että lapsi nukahtaa mutta toisaalta ei minulla ole itsekseni mitään tekemistä. Päivät ovat todella tylsiä, yritän käydä vaunulenkeillä mutten aina jaksa. Tämä äitiyteen sopeutuminen on todella rankkaa. Omaa elämää ei ole ja tunnen syyllisyyttä näistä ajatuksistani, sillä tämän pitäisi olla onnellista aikaa. Välitän toki lapsestani ja hänen hymynsä on tällä hetkellä paras asia, joka auttaa jaksamaan päiviä.
Miehelleni en ole valittanut huonoa oloani, koska en osaa puhua tunteistani tai mistään syvemmästä oikein kenellekään. En edes osaa vaatia mieheltäni apua lapsen hoitoon vaan teen kaiken itse. Mies on ollut muutamana iltana lapsen kanssa muutaman tunnin, että olen nähnyt ystäviäni. Kaipaan vaan enemmän sitä elämää kun sain mennä vapaasti miten halusin ja minulla oli jotain mitä odotin. Nykyään en odota viikonloppuja tai mitään, kaikki päivät ovat kuitenkin samanlaisia.
Tunne itseni huonoksi äidiksi kun en iloitse lapsesta. Päivisin saatan vain istua sohvalla ja itkeä enkä välillä pysty lopettamaan.
Tiedän että pitäisi puhua edes jollekin tästä olostani, mutta en ole koskaan ollut avoin. Neuvolassa en ole uskaltanut tunteistani puhua vaan esitän, että kaikki on hyvin.
Haluaisin kuulla jos jollain on samoja tuntemuksia ja miten olette niistä selvinneet?