kirjoittelin reilu vuosi sitten tänne tilanteestani. Juttuni löytyy arkistosta saman nimimerkin takaa. Ajattelin nyt vähän päivittää tilannetta ja kertoilla kuulumisia, vaikka kukaan tuskin muistaa mitään 😀

Eli siis vuosi on taas kulunut ja tilanteeseen ei ole tullut muutosta. Mies ei edelleenkään halua lasta – vielä, ja oma ”vauvakuumeeni” senkun oireilee välillä voimakkaampana ja välillä vähemmän voimakkaana. Vuoden aikana olen valmistunut, olemme muuttaneet uuteen asuntoon (jossa riittävästi tilaa vauvalle), olen saanut työpaikan (6kk päästä saan tietää pääsenkö vakituiseksi) ja otimme syksyllä ikään kuin kompromissiksi koiranpennun.

Välillä silti mieleeni tulee, että onko tämä odottaminen kuitenkaan kaiken sen tuskan arvoista ja kaikki asiat mietityttää. Avokkini kanssa suhde kuitenkin kukoistaa ja olen erittäin onnellinen, että olen saanu rinnalleni upean ja ihanan sielunkumppanin jonka kanssa voin jakaa niin ilot kuin surutkin. Vain vauva ja viimeinen sinetti puuttuu.

Vauvan aika tulee kun tulee, mutta on tämä odottaminen NIIN raastavaa ja tuskaista! Miksei toinen voi kypsyä nopeammin. Olen kyllästynyt tähän odottamiseen ja siltikään muuta vaihtoehtoa minulla ei ole kuin odottaa ☹️