Ahdistus ja mustat sukat
Yritän kirjoittaa mahdollisimman lyhyesti ja ytimekkäästi.. Ongelmanani on siis ahdistus ja mustasukkaisuuteni parisuhteessa. Olen ollut aiemmissa suhteissani mustasukkainen, jopa sairaalloisen, mutta luulin pääseeni siitä eroon koska kahdessa viimeisimmässä suhteessani olen tuntenut olleeni rakastettu ja luottanut mieheeni. Kaksi ensimmäistä miesystävääni petti minua. Kuitenkin nyt luottamukseni on murenemassa. Miehelläni on paljon naispuoleisia ystäviä ja kaikki exät myös kuuluvat ystäväpiiriin. Jostain syystä nämä ihmiset eivät tunnu kunnioittavan meidän suhdettamme. Tällä hetkellä tilanne on niin paha, että eräät haluavat erottaa meidät lopullisesti. En haluaisi välittää näistä ihmisistä, mutta on kuitenkin pari tahoa, joista mieheni ei suostu uskomaan pahaa ja joiden ystävyydestä hän ei suostuisi mistään hinnasta luopumaan. Itse tiedän, että nämä ihmiset haluavat nimenomaan ärsyttää minua, eivätkä välitä minkäänlaisista rajoista mitä normaalit ihmiset minusta toisiinsa pitävät. Kuulen kiertoteitä, kuinka minua on haukuttu ja tietenkin kettuilua tulee myös kaiken pahan alussa ja juuressa eli Facebookissa. Vaikka mieheni pitää jotkut rajat, toivoisin olevan tiukempi. Miehen mielestä olen sairaalloisen mustasukkainen vaikka puhun hänelle rauhallisella äänellä – itse tiedän etten todellakaan ole lähelläkään sitä ”vauhkoutta” mitä 10 vuotta sitten olin koska en pystynyt kontrolloimaan itseäni ollenkaan. Kun yritän puhua tunteistani, mies suuttuu. Meillä ei ole mitään muita ongelmia suhteessamme, ja haluaisin tietenkin olla tuntematta tällaista ahdistusta asiasta. Tällä hetkellä minulla ei ole mitään lääkitystä, mutta välillä tuntuu, että pitäisi harkita sitä ja/tai terapiaa koska en haluaisi luopua suhteesta. Tiedän ettei lääkitys ole mikään ratkaisu, mutta pelkään oman henkisen hyvinvointini kärsivän tästä liikaa. En uskalla sanoa miehelle mitään asiasta enää, koska hän ei suostu ymmärtämään asiaa millään muulla tavoin kuin että olen sairaalloisen mustasukkainen ja vainoharhainen. Ystäväni sanovat että parasta olisi olla välittämättä. Tottakai se olisi parasta, mutta en usko siihen pystyväni ainakaan itsekseni. Tunnen myös alemmuutta ja itsetuntoni kärsii aika paljon. Haluaisin että mies näyttäisi selvemmin, että minä olen se ykkönen hänen elämässään. Olemme ihan aikuisia ihmisiä jo, ja siksi tuntuu melkein pahemmalta tällainen toiminta.
Ehkä joidenkin mielestä ”pieni” ongelma, mutta varmaan vain saman tunteneet voivat tietää, että kuinka pahasti nämä tunteet vaikuttavat elämään kokonaisvaltaisesti! Haluaisin vain olla onnellinen ja nauttia suhteestani!
Näin ulkopuolisena on vaikeaa mennä sanomaan teidän/sinun tilanteestasi paljoakaan. Ainut, mitä täällä palstallakin tulee esiin, on kirjoittajan subjektiiviset näkemykset ja tuntemukset kustakin asiasta.
Kuitenkin sen verran voi kommentoida, että kun kerrot itse kärsiväsi mustasukkaisuudesta, niin voit myös itse tehdä sille jotain. Minusta se, jos todella kärsii mustasukkaisuudesta ja huonosta itsetunnosta/alemmuudentunteesta ei ole mikään pieni asia. Eihän siitä kannata mitään suurta megajuttuakaan tehdä, mutta se kuitenkin on varteenotettavaa, jos siitä joku kärsii.
Olen sillä ajatuksella, että huono itsetunto liittyy melko saumattomasti mustasukkaisuuteen. Ajattelen myös, että mustasukkaisuus on itsekkyyttä, ainakin joiltakin osin. Ainakaan se ei rakkautta ole. Toki, jos toinen nuoleskelee muita naisia ja on törkeä sillä saralla, on se omiaan herättämään mustasukkaisuutta, mutta toisissa se ei silti sitä herätä, vaan ehkäpä enemmänkin vihaa ja suuttumusta, sekä surua. Surua siitä, että toinen rikkoo parisuhteen rajoja sensijaan, että keskittyisi rakentamaan parisuhdetta.
Näin katson ja olen kokenut, että päästäkseen itse eroon mustasukkaisuudesta (olen myös sitä mieltä, että tietty määrä mustasukkaisuuden tuntemuksia on aivan luonnollistakin, silloin, kun se ei muodostu ongelmaksi kenellekään), kannattaa kohottaa omaa itsetuntoaan. Se tarkoittaa sellaisten asioiden tekemistä elämässä, mistä pitää ja tietynlaista itsellisyyttä ja onnistumisien tuntemuksia. Kannatan myös ulkopuolisen avun hankkimista keskustelun muodossa.
Keskustelussa ainakin voi itselleen selvittää, onko itsellä kuinka paljon kasvamisen varaa ja kuinka paljon harmia tuottaa toisen käytös ja mikä on normia ja mitä haluaa parisuhteelta.
Muistanko väärin, mutta oletko sama happiness joka aiemmin kirjoitti tästä samasta aiheesta? Että miehellä on netissä paljon naispuolisia tuttuja?
Minusta ongelma ei ole lainkaan pieni. Jos mustasukkaisuus jatkuu, suhteenne on tuhoon tuomittu. Ketkä ovat niitä, jotka sanovat muiden haukkuvan sinua selkäsi takana? Siis ketkä haukkuvat?
Keitä ovat nämä naiset, joista miehesi ei suostu luopumaan?
Miksi hänen on heistä luovuttava? Siis juonittelevatko he todella miehesi ja sinun eroa? Miten se tulee ilmi?
Miksi luulet miehesi asuvan sinun kanssasi, kun hän voisi olla facebook-naisten kanssa? Ehkä siksi, että hän haluaa sinut.
Mitä kovemmin toista vaatii lopettamaan yhteydenpidon tuttuihinsa, sitä vakaammin ihminen yleensä pitää heistä kiinni. Jos mitään väärää ei ole tapahtunut, miksi hän ei saa olla heidän kanssaan yhteydessä? Eikö ole parempi, että he tsättäävät netissä, kuin tapaavat kahviloissa?
Mutta keitä ovat nämä ihmiset, jotka kertovat sinua haukutun? Mistä he tietävät? Minua vähän huolettaa tuollainen toisen käden kautta tullut tieto, ja sitten sinä vielä ajattelet näitä asioita koko ajan (luonnollisesti, jos tällaista kuulee). Ei auta asiaa. Eikä sinun itsetuntoasi, jota pitäisi nyt saada kohotettua, saada sinut tuntemaan itsesi arvokkaaksi ja hyväksi sellaisena kuin olet.
Ovatko nämä miehen eksät pitkän ajan takaa? Ero sujunut ehkä sopuisasti?
Kertooko miehesi avoimesti keiden kanssa juttelee, vai oletko saanut nämä juttelukaverit selville muuta kautta?
Kauan te olette seurustelleet?
Ensin kannattaa tutkia, ennen kuin alkaa hutkia. 🙂 Mutta jos olet sama happiness kuin aiemmin täällä palstalla kirjoittanut, kerrotko, niin on helpompi jatkaa. Etten sano jotain asioita jotka eivät liity häneen millään tavalla.
Mutta yhtä kaikki: jos mies "pettää" sinua, suhde on tuomittu. Jos hän ei petä, ja sinä olet sairaalloisen mustasukkainen, suhde on tuomittu. On todella kauheaa, jos toinen ei olekaan tehnyt mitään, ja itse pilaa suhteen kyttäämisellä ja harhaluuloilla, vaikka siihen ei olisi syytä. Sitä ei anna itselleen anteeksi kovin helpolla.
Toivon, että asiat ratkeavat. Voimia sinne.
En ole sama happiness, en ole aiemmin kirjoitellut täällä mitään, sattuipa hassusti sitten tuo nimimerkkini valinta.. Mutta jokatapauksessa paljon kiitoksia vastauksistanne! Olen samaa mieltä että pitäisi nostaa omaa itsetuntoa, ja tehdä asioita joista pidän, ja tietenkin pitää tiiviisti yhteyttä myös omiin ystäviini, joilta paljon tukea saankin, mutta en haluaisi aina olla kaatamassa näitä asioita heidän niskaansa.
Kyse ei siis ole Facebook-tutuista, vaan ihan real life -ystävistä jotka pörräävät siis elämässämme koko ajan. Mies on kiltti, mutta tiukka nimenomaan tässä mustasukkaisuusasiassa, siitä hän suuttuu aina, jos osoitan epäluottamusta häntä kohtaan. Mutta vaikka erot exien kanssa ei ole ollut sopuisia, niin ovat kuitenkin jonkun ajan päästä taas jatkaneet yhteydenpitoa, kaveripohjalla. Pienissä piireissä näistä asioista, mistä ihmiset puhuu, kuulee helposti, eikä minulla ole syytä epäillä mikä se punainen lanka niiden puhumisten takana on, vaikka toisen käden kautta tullut tieto olisikin väritettyä ja sanat muunneltuja. Kyse on aika kypsymättömistä ihmisistä.
Luottamus on minulle ilmeisen vaikeaa. Olen alkoholistiperheestä, jonka jälkeen minua on petetty parisuhteissa. Olen ollut silloin jo mustasukkainen, ennen ja jälkeen pettämisten. Mutta pettämisten tultua ilmi, niin sehän on vain vahvistanut sitä että olen "ollut oikeassa" kun olen epäillyt. Siksi mietin, että onko vaistoni nytkin kuitenkin oikeassa.. En pidä siitä, että vieraat naiset tulevat reviirilleni, vaikka ovat tunteneet mieheni kauemmin kuin minä. Mutta niin minäkin yritän ajatella, että mies on valinnut minut elämänkumppanikseen, enkä välttämättä usko sisimmässäni että mies pettäisi minua, vaan että hän jättää minut toisarvoiseksi ja rupeaa viettämään yhä enemmän ja enemmän aikaa ja reissuja näiden muiden naisten kanssa. Pelkään myös yksinjäämistä yhteiseen kotiimme. Katkeroitumista.. sitä että olen tehnyt väärän valinnan..