Hei! Olen 30-vuotias mies ja ajattelin nyt kirjoittaa tänne, koska suhde on niin ahdistava, että tarvitsee sitä vähän purkaa.
Ollaan oltu tyttöystävän kanssa yhdessä nyt 3 vuotta ja siinä ajassa on myös lapsi ehtinyt tulla suhteeseemme. Heti suhteen alussa oli pieniä merkkejä siitä, että naisellani oli vaikeuksia luottaa, mutta en pitänyt tätä kovinkaan isona ongelmana, vaan ajattelin että se kyllä helpottaa ajan kuluessa. Mutta eihän siinä niin käynyt, vaan asiat ovat pahentuneet todella pahaksi. Naiseni syyttää minua joka päivä pettäjäksi ja haukkuu jatkuvasti minkälainen narsisti, manipuloija, patologinen valehtelija olen. Todellisuudessa en todellakaan ole ikinä mitään tuollaista tehnyt hänelle, koska ei tulisi mieleenkään satuttaa toista millään tavalla. Tämä syyttely on jotain aivan uskomatonta. Hän kuulemma on nähnyt minut jossain eri puolella kaupunkia useita kertoja toisen naisen luona, vaikka oikeasti olen ollut töissä ihan eri paikassa, enkä ole ikinä käynytkään kyseisessä paikassa. Lisäksi hän keksii vähän väliä uusia nimiä kenen kanssa minulla olisi ollut salasuhde meidän suhteen aikana. Lisäksi nämä nimet ovat sellaisia ketä en ole ikinä edes nähnyt tai kuullutkaan heistä ikinä. Jos käydään yhdessä jossakin saan jatkuvasti haukkumista siitä kuinka vain katselen muiden naisten perseitä ja kuolaan heidän peräänsä. Puhelimen tutkiminen on myös perusjuttuja mitä hän tekee. Jos hän on vaikka vieressä ja luen puhelimelta uutisia, niin hän hyökkää puhelimeen kiinni ja alkaa tinkaamaan, että kenen kanssa oikeen tekstailin, että hän sata varmasti näki että tekstasin jonkun kanssa.
Suhde on nyt siinä pisteessä, että toisiin ei edes kosketa vaan kierretään toisemme kaukaa, eikä ikinä käydä missään yhdessä koska se alkaa ahdistamaan niin paljon. Ja tämä kaikki on kuulemma minun vika, koska olen kuulemma niin keskenkasvuinen penikka joka kuvittelee, että suhteessa ollessa saa huorata ja tehdä kaikkea paskaa toiselle eikä se haittaa. Vaikka en todellakaan menisi ikinä tämmöistä tekemään ja olen vain halunnut koko ajan elää vain normaalia rauhallista perhe-elämää, mutta tuntuu että toinen keksii koko ajan jotakin paskaa minusta ja yrittää polkea maanrakoon.
Mitä tässä tilanteessa voi enää oikeen tehdä? Ero kyllä on mielessä. Ainut mikä varmaan on pitänyt vielä tässä ja yrittänyt taistella on meidän yhteinen lapsi. Lapsi on niin kiintynyt minuun, että hän tekee kaikki asiat minun kanssani, eikä kukaan muu kelpaa kuin isi. Olen ihan hukassa, että miten tähän saa mitään järkevää ratkaisua.
Raskas on tilanteesi. Yksityisyyttä kuintenkin (mielestäni) saisi parisuhteessakin olla. Pariterapiasta saattaisi apua löytyä mikäli olette molemmat asioita valmiita työstämään. Keskusteluapu voisi olla paikallaan jotta saisit omia ajatuksiasi jäsenneltyä ihan itseksei. Eropäätöksen tekeminen on vaikea ja raskas päätös. Se voi viedä oman aikansa kypsytellä päätös. Itselläkin kokemusta tästä ja pitkään sitä pohtii asioita vaikka miktä kantilta. Ja ottaa vastaan syytöksiä sun muuta yrittäen osoittaa niitä perusteettomiksi. Kohdallani ei auttanut. Onnellinen vanhempi on lapselle parempi kuin vanhemmat jotka eivät voi hyvin. Sitä niin kauan yrittää kaikkensa pitää suhdetta yllä kuin jaksaa. Vaarana se että itse sairastuu. Itse uuvuin. Mikäli päädyt ratkaisuun erosta, kannattaa pyytää neuvontaa siitä, ettet suostu etävanhemman rooliin. En tiedä minkä ikäinen lapsenne on, neuvolasta mm. neuvontaa saanee, kuinka lähivanhemmuutesi voisi toteutua. Ja suosittelen sopimaan nämä asiat kirjallisesti. Suullisissa sopimuksissa omat vaaransa on. Voimia!
Ikävältä kuulostaa kyllä tilanne. Naisen epäluulot vaikuttavat aika sairaalloisilta jopa. Valitettavasti on niinkin, että on ihmisiä, joille ei tarvitse olla mitään faktapohjaa tai konkreettista pettämistä vaan tällainen toisen kyttääminen ja toisesta valehtelu on.. jotenkin.. heidän päässään. Ja mitä sille sitten tosiaan tekee?
Kannattaa kertoa naiselle, että tilanne on sulle todella kuormittava ja haluat siihen ratkaisun. Että joko asiaa lähdetään purkamaan jonkun ammattilaisen kanssa, käytökseen on tultava muutos tai teidän täytyy jatkaa erillään. Eihän tuossa pysty olemaan.
Lapsestanne sinun kannattaa hakea yhteishuoltajuutta, jotta saat olla hänelle isä. Ja tämä tosiaan kirjallisena oikeuden päätöksenä mielellään.
Kyllä on tullut monet kerrat sanottuakkin, että tuon homman täytyy nyt loppua tai en ole enää jäämässä tähän suhteeseen. Mutta ihan turhaa se on kun kaikki syy käännetään heti minun niskaani, että kun minussa se vika vain on kun muka luulen, että parisuhteessa saa pettää, manipuloida ja harrastaa henkistä väkivaltaa. Ihan sama mitä minä koitan hänelle sanoa, niin vika kääntyy aina vaan minuun.