2 läheisen miehen satuttama
En ole juurikaan näistä asioista puhunut kuin lähimmäisilleni
mutta ensimmäinen narsisti elämässini oli oma isäni. En osaa sanoa enään tarkalleen minkälaista se oli isäni kanssa asua.. koska niihin tottui ihan pienestä pitäen.. mutta ensimmäisiä asioita mitä muistan on kun olen alle kouluikäinen.
Minulla oli naapurin kaveri kylässä leikkimässä ja kun tuli hänen aika lähteä kotia ja huoneeni jäi ihan sekaisin leluista. Olin jo todella väsynyt pitkästä päivästä, muistan että oli tosiaan nukkumaan meno aika, kun isä tuli vaatimaan että kaikki lelut olisi kerättävä ennenkuin mennen nukkuun.. no muistan aloittaneeni ja olen varmaan siinä välissä nuhkahtanut lattialle , josta isäni ei tykännyt vaan kävi kaataan vettä niskaani jotta herään ja kerään lelut loppuun..
sitten meneekin hetki ennenkuin on seuraava muisto.. olen jo koulussa tässä vaiheessa.. kun isä edellytytti että läksyt on tehtävä kello 6 mennessä.. ja jos niitä siihen mennessä ole tehnyt niin seuraavana päivänä on kouluun mentävä läksyt tekemättä.. moneen otteeseen kävi niin että en ollut ymmärtänyt tehtävia ja isä tuli vasta 6 jälkeen töistä.. niin en niitä enään saanut tehdä vaikka kuinka koitin sanoa että en niitä ymärrä..
11-12v rupesin oireileen huonosta olostani mahallini se oli jatkuvasti kipeä.. silloin ravattiinkin lääkäreissä lähes päivittäin 2,½kk ajan kunnes minut otettiin tutkimuksiin.. 3 päivän tutkimusten jälkeen minulla todettiin mahahaava ja ei mikään enään pieni vaan haavoja olijo kauttaaltaan mahassa.. sain kuulla että hoitamattomana tähän olisi voinut kuolla.. sain 1v kestävän lääkityksen ja vaivat parani
Noihin aikoihin omistin jo kännykänkin.. ja soittelin sillä jonkun verran ja maksoin puhelin laskuja isälle kotitöillä.. kerran laskunni pääsi riistäytyyn suureksi ja isäni takavarikoi puhelimeni ja korvasin hänelle laskun pitkällä uurastuksella.. ja kun kysyin puhelintani takaisin.. en saanut sitä koska minä en sitä mihinkään tarvisi.
Tässä kohtaa myös muistan sen että isäni rupesi hallinnoimaan ja valitsemaan kenenkanssa saisin liikkua ja kenen kanssa en saisi liikkua.. ja isäni vuoksi minulla ei muutenkaan enään ollut kavereita , kaikki pelkäsi häntä ja meille tuloa olin aika yksinäinen..
kerran minulla oli koulu kaveri kyläilemässä ja miun piti tiskata ja hoitaa noin 2v pikkuveljeäni.. kaverini katsoi veljeni perään makoillen olkkarissa vanhempieni sängylä ja minä tiskasin.. isäni tulikin aikasemmin sinä päivänä kotia mitä hänen piti tulla ja hän näki kaverini sängyllä makaamassa. ja siinä kohtaa hän näki niin punaista että heitti kaverini pihalle ja huusi minulle että on viimenen kerta kun tuon kyseisen kaverin meille.
16v ammattikoulun aloitettuani.. pääsin hiukan irralle isästäni ja toipumaan kaikesta , ja yksi viikon loppu olin kotona käymässä jotain tavaroitani hakemassa.. en muista kyllä mistä isä minulle huusi mutta muistan hyvin miten tilanne päättyi.. isäni nosti minut kurkusta seinälle ja sanoi että kotia ei enään ole asiaa ja jos jollekkin puhun asiasta hän hakkaa minut sairaalakuntoon… itku kurkussa avaimeni hänelle annoin ja poistuin kotoota.. tuon päivän jälkeen en ole kotiin mennyt.. enkä menisi.. onneksi nykyään vanhempani ovat eronneet jotta voin tavata edes toista heistä..
16v eteen päin asuin kavereilla ja koulun asuntolassa kunnes täytin 18v ja sain vuokrattua oman asunnon..
Siinä oli muutama vusi välissä tosi hyviä vuosia, kunnen tapasin ex-mieheni ollessani 20v
Kaikki siinä suhteessa alkoi hyvin ja tämä mies tuntui niin hyvältä ja voimakkaalta pitämään kaiken pahan kaukana minusta.. ensimmäisen yhdessä olovuoden jälkeen kaikki kumminkin rupesi muuttumaan
Hän rupesi kiukuttelemaan ihan mitättömiostä asioista minulle välillä ilkeäänkin ja syyttävään tapaan, kuten raha-asioissa että kun häntienaa enemmän niin hänen kuuluisi saada päättää miten ne käytetään tai että aina vain hänen rahoistaan maksetaan laskut ja minun rahoilla ei tehdä mitään.. rupesin tuossa kohden jo silloin ihmetteleen että no sittenhän meillä pitäis olla ihan pirusti raha säästössä jos asia olisi näin..
en näihin kiukku kohtauksiin juuri kiinnittänyt huomiota, koska ajattelin aina niin että hän on väsynyt ja ei tarkoita mitä sanoo…
mutta sitten tapahtu se ensimmäinen kerta kun hän kävi minuun kiinni kurkusta, muistaakseni hän oli juuri aikaisemmin juuri noista raha-asioista miulle kiukunnut ja olin sanonut juurikin niin että sitten meillä pitäisi olla rahaa jo paljon säästössä ja asia olisi niin.. siinä hän tosiaan näki jo punaista ja tarttuikurkkuun ja kysyi haluatko että tapan sinut ?
en muista mitä asiaan vastaisin mutta tilanne rauhottui kumminkin nopeasti.. tuolloin saimme asiasta puhuttua tai ainakin silloin näin uskoin ja hän lupasi että ei enään käyttäytyisi näin ja pyyteli kyllä kovasti anteeksi..
pian sen jälkeen kuulin hänen pettäneen minua.. jonkun toisen naisen kanssa.. josta olin pelon ja epätoivon partaalla hän oli jo onnistunut koukkuttaa minut itteensä että oikeasti anelin että ei jätä minia.. koska uskuin jo tuoloin tarvitsevani häntä johonkin.. tai nykyään uskon niin että pelon voimalla hän minusta tuon reaktion sai aikaan.. ja taas hän lupasi että mitään vastaavaa ei nään tule tapahtumaan
ja taas asiat meni hetken hyvin kunnes taas kiukkupuuskat alkoivat uudestaan.. millon kodin hoidosta kun en koskaan tee yhtään mitään ja taas niistä raha-asioista niinkuin oli aijemminkin kiukunnut.. tässä kohden myös tuli haukkuminen.. lehmäksi, huoraksi ja miksi nyt ikinä keksikään suutuksissaan sanoa..
puhumattakaan hänen alkohoolin käytöstä… silloin hän oli entistä agresiivisempi kuin selvinpäin ihankuin joku täysin toinen henkilö.. rupesin pelkään hänen alkoholin käyttö ja ainakun tiesin hänen ottavan ja tulevan humalassa kotia.. rupesin meneen sukulaisten luo ”turvaan”monestikkaan sekään ei auttanut kun hän sinne tuli perässä.
sitten rupesin esikoista odoittaan , ja ajattelin että hän on vain väsynyt eihän noita tarkoita..
kaikki menikin hetkellisesti taas hyvin.. lapsen synnyttyä.. kaikki oli vielläkin hetkellisesti hyvin kunnes myöhemmin hän rupesi valittaan kun aina hän joutuu herään.. tai hän ei ainakaan vaihda.. vaippoja.. minulla oli todella iso taakka siinä kohden hoitaa pieni lapsi, koti, ruuat ja kaikki muukin juoksevat asiat..
2 lapsen synnyttyä asiast pahenivat entisestään.. silloin kaikki kääntyi minun syyksi, kuten se että jos hän ei saanut nukkua päiväunia niin se oli oikeus miulle raivota asiasta.. tai että kuinka hän on kokenut ja nähnyt elämää enemmän kuin minä, joka nyt oli ihan selvää koska hän oli minua 11v vanhempi
loppu ajasta asiat vain paheni , noin 2kk sitten hän kävi uudelleen kurkkuuni kiinni heitettyäni yhden lasten lelun lasten huoneeseen jouduin aneleen kyneleet silmissä päästään irti kun minuun sattui ja tämän hän teki ihan selvin päin , onneksi lapset eivät tilannetta nähneet…ja hän kiukkusi ja raivosi jos olin unohtanut kurkun ostaa kaupasta, että en koskaan ajattele mitään muuta kuin itseni.. tai jos kieltäydyin hakemästa hänen puolestaan kaupasta 24 tölkin kalja paketin , niin en koskaan tehnyt mitään hänen puolestaan.. ja muita minun mielestä todella alisatavia ja solvaavia kommentteja
nyt olemme eronneet ja hän viellä asuu tykönäni kun ei viellä ole löytänyt asuntoa ja nyt tuntuu että tämä aika on viellä raskaampaa kuin kaikki tämä edellä mainittu tässä yksi päivä kyselin häneltä tälläsia asioita .. kysyin mitä meinaa tehdä jos ei löydä elokuuhun mennessä asuntoa. Johon hän vastasi että sitten hänen on lopetettava työt kun ei ole paikka missä käydä suihkussa ja ei ole missä pitää tavaroita. Kysyin että onkos siinä järkeä sen vuoksi lopettaa töitä, hän edelleen että ei rupea taivas alta kulkemaan töihin.
tälläisiä tilanteita.. ja tässäkään ei ihan kaikki, mutta ne mitä nyt päälimmäisenä tuli mieleeni .. ☹️
Heippa
Voi itku kun tuli niin paha mieli kun luin sinun kirjoituksesi niin voi vaan arvailla
miten raskasta sinulla on.
Mutta ikävä kyllä liijan yleistä nyky suomessa.
Niin on minunkin lapsuus ollut kurjaa ja kun minäkin olen noussut niin sinäkin nouset.
Lapsuus pitäisi olla onnellinen ja turvallinen sillä kodista lähtee elämän eväät
Kuin myös aikuistuminen puolison etsiminen, perheen perustaminen , lasten saanti
Nyt sinulla on kaikki elämän perus asiat ollut turvattomia.
Siitä minä olen vilpittömästi todella pahoillani sinun puolesta.
Mutta vaikka elämässä on ollut vaikeata niin eteenpäin vaan mennään elämässä ja
rakennetaan parempaa huomista.
Pääsääntöisesti kun kokee perheväkivaltaa niin pitäisilähteä sellaisesta
suhteesta heti pois sillä väkivalta yleensä ajan oloon vaan raaistuu ja pahenee.
kun puolisosi asuu viellä samassa asunnossa niin siinä on tietty turvallisuus riski
kun on narsisti ja on pahoinpidellyt sinua niin on yllättävän helppo samaa rataa jatkaa.
Kunta / kaupunki on velvollinen järjestämään asunnon.
Onkos sinulla ystäviä / kavereita jolle voisit kertoa iloja ja suruja ????
Se helpottas elämää.
Sillä yksin et saisi ongelmien kanssa jäädä.
Kuinkas olet nyt jaksanut ???
Heippa! =)
Minulla on paljon ystäviä joille olen jakanut murheitani ja ilojani.. he ovat auttaneet eteenpäin ja jaksamaan 🙂
En ole koskaan ongelmieni kanssa ollut yksin, josta tosiaanin isoin kiitos ystäville ja heidän kärsivällisyydelleen...
Minä jaksan paremmin kuin koskaan aikasemmin, jo pelkästään sen takia että tiedän tämän kaiken olevan pian ohitse..
Ja tiedän minua odoittavan aivan fantastinen tulevaisuus jos vain niin tahdon.. ja tällä hetkellä sitä tahdon jo itseni vuoksi =)
Joo, nyt on kyllä sulla sellainen tilanne, että äijä ulos sieltä asunnosta, kyllä se keksii vaikka mitä veruketta, ettei tarvitsisi lähteä. Turha sen on alkaa sössöttää ettei oo asuntoa, menköön kaverilleen tai vanhemmilleen siksi aikaa, että löytää asunnon. Jos sinä sallit sen, että se saa olla siellä, niin ei se lähde. Vaihtoehto tietenkin on, että itse lähdet. Minä lähdin lapseni kanssa pois, kun tilanteeseen ei ollut muuta ratkaisua. Keneltä saisit tukea tuohon konkreettisesti, että saat sen miehen pois sieltä? Kannatte vaikka kaikki tavarat pois ja sitten pyydätte avaimia, siten että sulla on joku siinä tukena, ettet yksinään lähde tommosia tekemään, ettei enään käy sinuun käsiksi. Vihastuttaa niin sun puolesta, kun on ikävä kyllä samankaltaisia kokemuksia ja olin niin typerä, että en lähtenyt jo aiemmin ja osannut päästää irti, siis aiemmin, mutta se otti oman aikansa. Nyt kuitenkin asiat hieman paremmin. : ) Oot saanut kärsiä jo ihan tarpeeksi, toivottavasti sulla on pian edessä paremmat ajat ja että jaksat - ystävät ja perhe on ihana olla olemassa, hekin ovat auttaneet minua.
Siihen osaa sanoa keneltä siihen apua konkreettisesti saisin.. mutta oikeusaputoimistoon aijon mennä keskusteleen.. 🙄
se pitäisi vain tehdä ensin toisin päin että avaimet pois ja tavarat ulos.. ja miulla ei ole oikein sellasia ystäviä edes jotka pärjäisivät hänelle..
juu en miekään toivoisi täälläsiä kokemuksia kenellekkään.. se on vain oikeasti niin totta että tota satuttamista on vaikea itse nähdä tai ainakaan hyväksyä.. kunnes joku ulkopuolinen tulee kertoon että ei siun tarvitse tuollaista hyväksyä.. niin ainakin minulla meni.. ja tämä ulkopuolinen on miulle todella rakas 🙂
kyllä miekin jo tossa mietin onhan miullakin ollut monta tilaisuutta lähteä jo aijemmin.. mutta en ole tehnyt sitä.. pääasia kumminkin on se että nyt se on loppu 🙂
Kyllä kaikki muuttuu nytten paremmaksi.. miun on pakko uskoa niin muuten en jaksaisi 🙂
Joo, pakkohan siihen on uskoa, että asiat on hyvin jonkin ajan kuluttua ja varmasti onkin. : ) Pääset pikkuhiljaa irti sairaasta ihmisestä, kuten itsekin tässä sitä asiaa työstän ja silmät ovat toivottavasti viimeisen kerran auenneet. Ootko ollut turvakodin työntekijöihin yhteydessä? Jos heistä olisi apua konkreettisella tasolla, osaisivat antaa neuvoja, kun vastaavissa tilanteissa olevia kuitenkin auttavat. Olen niin sinun tukena tässä ajatuksen tasolla kuin vain voin. Kyllä sinä jaksat, itsesi ja lasten tähden, se on jo suuri askel, kun on oma talous.
Hei en ole ollut turvakodin työntekijöiden tai minkään muunkaan kanssa yhteydessä ongelmistani...
Tosin tässä kohden rupee jo usko loppuun että hän muuttuu ikinä.. solvaukset ja uhkaukset ovat oikeestaan eroamispäätöksen jälkeen pehenneet.. en tosin ole enään niitä kuuleviin korviini ottanut.. Esimerkiksi.. eilenkin.. soitti minulle miksi en ollut vastannut hänen tekstiviestiin... sain vain sanottua että en ollut kuullut sitä.. niin hän jo raivostui ja rupesi huutaan niin kauan kun miinä maksan kaiken niin sinähän teet juuri niinkuin hän käskee.. ja minä voin heittää sinut pihalle.. siinä olin aika kummissani ainakin pihalle heiton vuoksi.. kun hän on itsensä kumminkin sanonut irtiasunnosta.. ja asunto on minun nimissä..
no puhelu jatkui tästä viellä sillein että sanoin hänelle että varasin ajan meidän pojalle lääkäriin.. ja kun en saanut aikaa kuin kaupungin toiselle puolen jossa en ikinä ollut käynyt.. pyysin miespuolista kaveriani auttamaan minua.. viemään poikaani lääkäriin..
tässä kohden hän raivostui uudelleen, minkä takia en hänelle ollut asiasta soittanut, .. siin kohden mietin että .. mitä hemmettiä.. justiinhan kerroin että oon viemässä poikaa lääkäriin.. miten mie nyt voisin sen erillain kertoa..
no raivouspuhelun jälkeen häneltä tuli tekstiviesti.. jossa hän pyysi anteeksi kiukutteluaan ja oli laittanut myös että jos viellä kiukkuaa niin saan kuulma lyödä häntä paistinpannulla..
no siittä ei mennyt aikaa kun sen että olin juuri saanut pojan käytettyä lääkärissä.. ja hän soitti taas.. ja rupesi raivoaan kun en ollut kysynyt häneltä haluaako hän lähteä mukaan sinne lääkäriin..ja sitten se käänsi sen syyn kaverini syyksi.. ja uhkasi hakata hänet.. ja sitten hän jatko että käyttäydyn häntä kohtaan todella törkeästi kun liikun tämän kaverin kanssa.. ja että en ole hänelle mitään muuta tehnyt kuin antanut sääntöjä joita noudattaa...
huoh.. muakun ei oikeasti voisi tällähetkellä tippaakaan kiinostaa mitä hän touhuaa.. ainoa mikä miu kiinostaa olisi se että hän löytäisi sen asunnon...
Eilen oli ekaa kertaa olo.. voi miksei tämä voi jo loppua.. en jaksa enään..
vaikka tässä kohden oma huonouteni on tunnustettava.. olen ihastunut tähän minua auttavaan kaveriini korvia myöten.. siksi olen paremmin jaksanut.. kun päivässä on vähän aina jotain hyvääkin..
Heippa
Jos sanot paikka kunnan missä asut suunnilleen niin voin lähimmän
turvakodin yhteistiedot ja osoitteen, puhnumerot.
mut turvakotiin kyllä kannattaa olla yhteydessä sieltä ne osaa neuvoa mitä
kannattaa tehdä ja voi mennä yöllä tai päivällä kuin myös henkilökunta on todella
ystävällistä ja auttavaista.
soita asunto asioista kunnalle / kaupungille ja kerro tilanne et ex äsi tarvii
asunnon niin kyllä se sieltä järjestyy.
Laita ex älle textari että et halua olla missään tekemisissä jos uhkailee, alistaa,pelottelee,
huutaa jne.
Sillä tuollainen käytös on ikävä kyllä tyypillistä ja kun jos se on saanut
henkisen yliotteen niin se on sitten tuollainen.
Tarvittaessa voit hakea lähestymis kiellon.
Muista myös että ero tilanteet on tietyllä lailla turvallisuus riski.
Neuvoksi sinulle anna itsellesi aikaa ja tilanteesi rauhoittua äläkä heti ihastu
uuteen tuttavuuteen vaan katsele ensin vähän itse uusin silmin elämää.
Kaunista kesää sinulle
Älä hyvä ihminen aloita uutta suhdetta toisen suhteen perään. Nyt peräännyt ja nopsaan, ja yritä saada tunteesi siihen kaveriisi laimenemaan. Kohta huomaat, ettet ole elänyt itseäsi varten ollenkaan ja huomaat olevasi läheisriippuvainen ellet jo ole. Anna haavoillesi aikaa parantua. Mikään laastarisuhde ei nyt kyllä hyväksi ole vaan täysin yksinään lasten kanssa olo.
Ikäviä juttuja olet kokenut, mutta hanki se miehesi nyt vain pois sieltä. Kun miehesi on väkivaltainenkin, niin voit pyytää myös poliisia apuun kun heität hänet pihalle. Narsisti keksii kyllä monen monta keinoa ja syytä joilla yrittää saada sinut tuntemaan myötätuntoa, jottei häntä ulos heitettäisi. Mutta älä kuuntele niitä, äläkä anna niiden vaikuttaa omaan käyttäytymiseesi. Nyt vain mies pihalle niin kaikki on paremmin! Tsemppiä!🙂🌻
Joo, tuossa kaksi aikaisempaa kirjoittikin jo asiaa. Sinä et ole missään nimessä toiminut väärin, siis siinä suhteessam mistä lastesi isä sinulle on meuhkannut. Tuosta ihastumisasiasta olen myös samoilla linjoilla edellisen kanssa, anna mieluummin itsellesi aikaa toipua ja varmasti lapsetkin sitä tarvitsevat, ennen kuin alat miettimään mitään uutta suhdetta, kyllä sinä ehdit, sinulla on koko ihana elämä edessäsi. : ) Välillä se lasten isäkin voi olla ihana, mutta toivon, että et jäisi samaan ansaan kuin minä, vaikka olemme asunneet erillämme, niin olen aina sitten tavallaan "palannut" hänen luokseen, elänyt hetken siinä uskossa, että näin on hyvä, myös lastenkin takia, että äiti ja isä ovat yhdessä, mutta ei - ne ongelmat ovat olleet ja jääneet aina sinne taustalle, tuota samaa väkivaltaisuutta ja olen nyt viime aikoina alkanut epäilemään narsismin mahdollisuutta, lisäksi jonkinlainen päihdeongelma tähän päälle, niin avot, siinä on epäonnistumisen reseptit valmiina, hetken menee paremmin, sitten minä "pilaan" kaiken, kun en käyttäydykään, kuten hän toivoo ja sitten aletaan kiusaamaan lasten kautta minua. Tosin tämä asia järjestynee lähitulevaisuudessa, kun tapaamisasioista sovitaan kirjallisesti. voi että, kun osaa ihminen olla niin tyhmä, mutta minulla itselläni on ollut niin paljon tunteet pelissä tässä suhteessa ja halu eheään perheeseen, mutta joskus se vain ei ole mahdollista, se on pakko vain hyväksyä, kyllä kaikilla on loppujen lopuksi parempi eronneena perheenä kuin siinä perhehelvetissä.