Löysin hyvän ystävän tytöstä, joka muutti tälle paikkakunnalle. Muut ystäväni olen tuntenut pienestä asti. Kyllä ystäviä löytää, kun etsii. Ulkonäkö ei vaikuta luonteeseen!

Joo, eipä minullakaan niitä ystäviä ole. Muutin paikkakunnalle äskettäin, eikä ole löytynyt kunnollisia ystäviä. Koulussa ei kukaan huomaa ja olen niin ujo etten uskalla mennä juttelemaan kenellekään.
Ainoat ystävät asuvat yli sadan kilometrin päässä.☹️ Minulle riittäisi yksikin hyvä ystävä täältä. 😟

Olen varmaan täysi taukki kun en edes halua ystäviä. Kavereita on, mutta ystäviä ei. Tämä on jokseenkin tietoinen valinta. En tahdo ihmisiä lähelle.

Yksi löytyy, koulusta. Mutta ei meillä niin ruususet välit kyllä oo...😞

Joo, eipä oikeet ystävät pahitteeksi olisi. Asun koulukodissa ja ainoat nk. ystävät on kotona, ja koti on kahdensadan kilometrin päässä...

En mäkään osaa sanoo mistä niitä ystäviä löytää.. Mä menetin omani vuosii sitte ja vaikka tuurilla pääsin neljä-viisi vuotta sitten kouluun ja luokalle missä hyviä tyyppejä, jotka autto kestää kaiken, ni silti.. Nyt mul on noist yläastelaisist lukion puolel kavereit.. Paino sanalla kavereita. Ne on pelastanu mun hengenki, useempaan otteeseen ja aina tietämättään, mutta silti, on niin vaikee luottaa, ees läheisimpii niist en pysty ystäviks sanoo ku luottaa ei voi täysin tai ees tarpeeks luultavasti koskaan enää kehenkään.. Niille oon "normaali" mutta oikeestaan vaan kuori tai naamio itestäni.

Mulla on yksi maailman ihanin ystävä ja varmasti yksi rakkaimmista ihmisistä mulle.
Tavattiin yläasteen alussa ja ollaan molemmat nyt 16v. Onhan niitä ongelmiakin ollut, mutta kaikki mikä ei oo tappanu, on vahvistanu vaan meijän välejä. On vaan meinannu kuolla, kun on ollu välit niin kovalla koetuksella. No kuolemaan se ainakin mun tapauksessa johtais - ei mulla ois enää mitään iloa elää. Nytkin oon vaan jaksanu ystäväni voimalla ja tuella. Tuemme toisiamme puolin ja toisin, enkä vaihtaisi häntä mihinkään. En edes siihne poikaystävään, minkä jonain päivänä toivottavasti saan tai että olisin tosi nätti. Mikään ei sais mua vaihtamaan ystävääni pois.
On mul sit monta muutaki ystävää - niitä on enemmän ku pelkkiä kavereita.

Mun mielestä kavereita saa koulusta ja harrastuksista, mutta silloin pitää itsellä olla se aloittava osapuoli, joka alkaa tehdä tuttavuutta. Ystäviäkin heistä voi saada, mutta siinä täytyy myös muilla tulla vastaan. Itse ainakin olen huomannut, että kun osoitan luottavani uuteen ihmiseen ja kerron hänelle jonkin henk.koht asian, hänkin tietää silloin, että muhun voi luottaa ja kertoo vastapainoksi jotain itsestään. Ja näitä asioitahan tietenkään ei levitetä muille. En kyllä itse kaikille kaikkea kerro, jos uskon etten vois luottaa heihin.
Kannattaa tosiaan olla rennosti (mikä on helpommin sanottu kuin tehty, sen tiiän koulukiusatun kokemuksella) ja avata vain rohkeasti suu ja kysyä esim. koulussa vaikka jotain "tuliko meille läksyjä" yms. Siitä se lähtee, eikä kannata antaa periksi, vaikka aluksi joku tyyppi ei vaikuttaskaan kiinnostuneelta tutustumaan.

Onnea teille, jotka lähdette etsimään ystäviä. Etsikää toisenne ja yllättäkää itsenne olemalla se osapuoli, joka menee ensin tutustumaan. 🙂🌻

Minullakaan ei ole ystäviä.. Yksi kaveri on, mutta en ole sen kanssa ikinä..:/ Menetin kaikki, en tiedä miksi, olin vaan niin outo ehkä..😭

MIe vaihoin nyt koulua ja asun kotoa pois viikot. vaikka haluankin olla erakko, niin on kyllä aika outo viikko ollut, kun ei ollut ketään tuttua lähellä. luokassa kyllä kaikki mua aamulla tervehtiin, sitten välitunnit seison yksin. Illaksi tulin hoitopaikkaan missä kaikki ovat mua vanhempia, enkä mitään niille ole koko viikkona puhunut.

Näin jatkuu yo-kirjotuksiin saakka, koska en tajua miksi mun kanttaisi näihin uusiin ihmisiin tutustua, koska emme kuitenkaan enää ikinä näe. Oikeasti mulla on vähän sellainen periaate ollut jo pitemmän aikaa, että ei kannata olla kenenkään ystävä, koska se kuitenkaan kohta ei halua olla mun ystävä.

Heippa kaikki!

Olen uusi täällä ja aattelin aloittaa tästä keskustelusta.
Ystäviä mulla on ollu ja on edelleen todella paljon niitä on lapsuudesta ja nuoruudesta. Varmaan suurin osa on peräisin riparilta kun se tuli käytyä joskus.
Ystäviä on vaikea löytää enää vanhempana uusia ne melkein on ne vanhat nuoruuden ystävät. Mutta teksti on pikkusen sekavaa kun tulin yövuorosta töistä.. 🙂

Moi! Mä oon kans yksinäinen. Mulla on paljon hyvän päivän tuttuja mutta siinä onkin kaikki. Mä oon eläkkeellä ja en oo missään koulussa. Päivät vaan valuvat käsistä ja taas huomaan olevani yksin☹️. Monesti on tuntunut niinkuin laulussa lauletaan: Yksinäisyys lyö. Mä en tiedä: kauanko mä tätä jaksan? Onko teillä vastaavia kokemuksia?

Hei,

Minäkin olen uusi täällä, mutta uskaltauduin kirjoittamaan. Ystäviä minulla on, hyvin läheisiä kaksi, muuten on monta sellaista kaveria, joita näen silloin tällöin. Uusia ystäviäkin haluaisin, mutta niitä tosiaan on vaikea saada nyt aikuisena. En tiedä mistä niitä löytäisi? Harrastuksista varmaan, mutta entäs kun ei harrasta mitään...No, ei kai kukaan kotoakaan tule hakemaan..

Minäkin päätin kirjoittaa ystävistä..

Koska olen viimeaikoina kelaillut elämääni muutenkin, niin tämä ystävät osio sopi siihen erinomaisesti. Kirjoitin toiseen teeman aikaisemmin, jossa puhuttiin miellyttämisestä, ja jatkan tämän otsikon alla sitä, koska se liittyy tähän. Tajusin, kun olen miettinyt ihmissuhteitani, että minulla ei ole oikeastaan koskaan ollut todellista ystävää. Olin aina niin epävarma, että halusin vain miellyttää kaikkia, minulle sai sanoa mitä vain, mutta minä en uskaltanut olla edes erimieltä kenenkään kanssa. Vääristynyttä. Ystävyyssuhteissa jouduin heikon itsetuntoni takia aina altavastaajan rooliin. Olin kuitenkin uskollinen ystävä ja ajattelin aina, että en voi luovuttaa tai vaihtaa seuraa, vaan on siedettävä vaikka mitä toisen heikon itsetunnon kustannuksella. Aloin hokemaan itselleni, että pakko pärjätä yksin. Tämän takia olen menettänyt monia ihmissuhteita, ja aikuisena on hankala saada niitä takaisin tai solmia uusia. Itsellä on aina ollut kova tarve kuulua johonkin ja olla osa jotakin. Nyt haluaisin ystäviä, jolle voisi soittaa kun mättää tai vain pitää hauskaa, vastavuoroisesti.

Onneksi minulla on sisaria ja serkkuja, sekä poikaystävä, joiden kanssa voi tehdä kaikkea, mutta haluaisin oman ystävän..

Tiitiäinen, jotakin tuttua sinun kirjoituksessasi on. Minäkin liian usein haluan tehdä asiat niin, että ne ovat toisille mieliksi. Varmaan siksi, että minusta pidettäisiin. Itsetunto on heikko, sen myönnän, mutta vähitellen olen oppinut arvostamaan myös omia ajatuksia ja opetellut sanomaan ei.

Täällä myös yksi yksinäinen.
Koulussa minulla oli kavereita, mutta pian hekin kääntyivät koulukiusaajiksi.
Nyt olen hyvin yksinäinen.
Koulussa olen hyvin ujo ja sekin saattaa olla yksi syy siihen miksi minulla ei ole kavereita.
Minulla on myös huono itsetunto ja siksi olenkin hyvin jännittynyt.

Tsemppiä kaikille! 🙂👍