yritän olla vahva,mutten minä siihen enään pysty
Kaikki on tiivistelmässä,masennus. Minulla on ollut tämmöistä nyt ehkä vuoden lievänä,mutta se on ollut pahana jo noin 3 kuukautta. En halua tavata ihmisiä,en halua soittaa kenellekkään tai pitää mitään yhteyttä. Yksin kotona tuntuu parhaalta,vaikka se on kuulemma muista katottuna pahin vaihtoehto. Itken monesti pahaa oloani pois,liiankin usein. Olen kyllästynyt itkemään joka ilta.
En minä viillellyt ole kuin ehkä kaksi kertaa ja jäin toisesta kerrasta kiinni parille luokka toverilleni..
Yritän olla vahvana kavereide seurassa,mutta sekin on että en jaksa/halua olla siinä kun ne muut jaksaa nauraa kokoajan ja sitte minä en. Kaikilla niissä kavereista on paras ystävä,mutta minulla ei ja en luota keneenkään niistä 100% .
On se joskus hieman harmi juttu,mutta oon tottunut tähän jo.
Koulukin painaa kokoajan päälle,numerot laskee jatkuvasti ja en enään pysty mennä kouluun kun on niin ahistavaa ja sitte ku minua ei kannusta kukaan meidän perheessä missään asiassa. Hyvä kun minä edes tiedän mitä tämä kannustaminen tarkoittaa,puhumattakaan tiedänkö millainen on tunne kun joku oikeasti kannustaa. Näen joskus,en useasti,unta että minut ammutaan tai teen itsemurhan. Minulla on tuo itsemurhakin mielessä tosi usiasti ja pelkään joskus että teen sen,kun se kokoajan tuntuu niin kiehtovalta,jos vain tietäisin oikean ja kivuttoman keinon tehdä sen. Olen vasta 14vuotias tyttö ja kyllä minä haluaisin naimisiin joskus päästä ja saada hyvän työpaikan ja että tulevaisuus olisi edes jonkinlainen.
Kiva jos joku jaksoi lukea tämän loppuun asti ja osaisi antaa jonkinlaisia neuvoja ! 🙂
Hei
Tiedän tunteen ja mietin oletko koittanut purkaa tunteisasi paperille eli päiväkirjaan tai piirtää miltä sinusta tuntuu minulle se ainakin helpotti jonkin verran ja oletko puhunut perheellesi asiasta?
Toivin että olisi jotain apua🙂👍,kun osaa sanoa muuta🙂
Heippa
No minäpä vastaan sinulle ja yritän neuvoa ja auttaa.
Masennus / väsymys olisi kyllä hyvä saada hoitoon ja hallintaan ja kun se
vaan ajanoloon yleensä vaan pahenee.
Toivoisin että menisit heti kun luet tämän viestin esim kouluterveyden hoitajan luokse
ja kertoisit asiat niin kuin ne on niin varmasti auttaa sinua ja osaa kertoa
mistä saat apua ja eteenpäin.
Se on kyllä totta että ei pidä eristäytyä yksin neljän seinän sisälle.
Se on kanssa totta että vanhempien pitäisi tukea ja auttaa lasta.
Pystytkö yhtään puhumaan vanhempien kanssa ongelmista / asioista ???
Muista että ikinä ei mietitä mitään itsetuhoajatuksia vaan asioihin löytyy aina
ratkaisu ja elämä kyllä järjestyy.
Mulla on tyttö nyt saman ikäinen kuin sinä eli 14.vuotta ja olen aina sanonut
että pitää heti sanoa ja puhua mieltä painavista asioista.
Toivoisin että menisit heti kouluun ja koulua kyllä kannattaa käydä ja
toivoisin myös että menisit heti juttelemaan opettajan kanssa omasta jaksamisesta
niin opettajat kanssa auttaa sinua.
Mulla on kanssa ollut vaikea lapsuus ja nuoruus mutta minä olen sitkeydellä noussut
ja mikä olisi tosi tärkeätä niin ihmisellä pitäisi olla ystäviä ja kavereita.
Muista että heikolla hetkellä et jää yksin
Minä ihan aidosti välitän sinusta ja haluan sinua auttaa ja edetään elämässä
hiljakseen eteenpäin kyllä elämä järjestyy.
Kaunista loppuvuotta sinulle
hei 🙂
masennukseen kuuluu usein muista eristäytymisen halu, mutta tämän halun mukaan toimiminen ei yleensä paranna oloa. siksi muut ihmiset sanovat sinulle, että sinun ei kannata jäädä yksin olosi kanssa. sama juttu on viiltelyn kanssa, se ei auta pitkällä tähtäimellä.
ei ole mikään ihme, että kavereiden kanssa oleminen tuntuu kurjalta tällä hetkellä, mutta sekin voi auttaa paranemistasi siksi, että normaalien arkirutiinien ylläpitäminen helpottaa usein oloa pitkällä tähtäimellä, vaikka nyt tuntuu siltä, ettet jaksaisikaan sitä tehdä.
älä ole liian ankara itsellesi, sinun ei tarvitse pärjätä joka asiassa. jos koulunumerot laskevat, voit yrittää tehdä asialle jotain, mutta älä hermostu, vaikket siinä onnistuisikaan. sinulla on oikeus olla myös heikko välillä.
itsemurha-ajatukset ovat nuorilla tavallisia, mutta jos ne alkavat olla mielessäsi jo selkeämpiä suunnitelmia, on se aika hälyttävä merkki. puhu ajatuksistasi jollekulle. hae apua. mene vaikka kouluterveydenhoitajan pakeille ja pyydä häntä tekemään lähete nuorisopsykiatrian poliklinikalle tai vastaavalle terapiaan.
voimia sinulle
IisaMari
Hei! 🙂
Olen itsekkin 14v (poika) ja kärsin lievää masennusta ja pientä stressiä pukaa olemaan...
Itse olen pyytäny asiasta apua koulunterkkarilta ja apua on tullut! Kokeet ovat parhaita stressin lähteitä minulle 😋 Koita puhua asiasta! 🙂 Kerro huolesi ja kärsimyksesi kavereille/vanhemmille/opettajille/terkkarille! : ) Kyllä varmasti saat apua monelra : )
Kiitos!🙂 Olo on nyt hetkeksi helpottunut ja ollut hyvä mieli,jaksanutkin on tehdä jotain jne.
Mutta tiedän pahan oloni palaavan,kävin kuraattorilla tässä hetki sitten,kerroin kaiken ja purskahdin itkuun.
Ei se haittaa,mutta siinä huomasin kuinka oikeasti jotkin asiat tuntuu pahalta.
Toivon tämän helpottavan vielä,hyvää joulun odotusta teille kaikille ja kiitos neuvoistanne ! 🙂
!
Hyvä kuulla että olet saanut helpotusta oloosi 🙂👍. Asioiden kertomisella jollekin on hyvin suuri merkitys, kuten olet huomannutkin. Nyt kun olet saanut asian `vireille`kuraattorisi luona, jatka vaan tarvittaessa käyntejä hänen luonaan. Paha olo saattaa palata, mutta yhtä hyvin se voi olla palaamatta!! Jos paha olo palaa, muistuta itseäsi siitä että se myös poistuu !! Nythän olet senkin päässyt kokemaan. Hyvää Joulun odotusta, kirjoittelehan kuulumisia.
Tuo Joulu meni tosi hyvin !🙂 koko loma oikeastaan,uusivuosi jne. mutta nyt alkaa koulut ja se masentaa tosi paljon...Ei ole minkäänlaista koulupelkoa,mutta tänään sain jälleen ahdistuksia ja itkukohtauksia,kun on niin paha olla.
Tiedän että viiltely tulee jatkumaan seuraavien kuukausien aikana,koska on vaikea jakso koulussa ja sitä en ole päässyt vielä kertaakaan läpi ilman pahaa oloa ja stressiä.
Olen alkanut viimeaikoina,nyt talven tullessa,tuntemaan että aina kun kävelen yksin esim. kaverilta kotiin,niin ihan kuin joku kävelisi takanani,tai jos olen tunnilla,niinkuin joku olisi vieressäni jne. aina sätkähdän niihin sitten ja alan näyttämään ihan tyhmältä,koska ei siinä mitään sitten ollut.
Kumpa tämä menisi edes vuoden sisällä pois,ei tätä jaksa enään ! ☹️
Haluaisin enemmän tukea,mutta en sitä uskalla pyytää,koska en luota keneenkään 100%,en keneenkään.
Pidän peukut pystyssä,että selviäisin ilman mitään vakavempia yrityksiä ja jättäisin viiltelyn rauhaan,mutta edes joskus kun saisin hyvän mielen eikä mikään voisi painaa,sen tunteen haluaisin edes yhdeksi päiväksi tuntea ! 🙂👍
Moikka! Mä olen 10 vuotta sua vanhempi ja toivon että mun tarina auttais sua..
Mä olin myös jo sun ikäisenä pahasti masentunut, ja tuntemukset samat kuin sulla, eristäydyin enkä jaksanut tehdä mitään..
Mä pääsin hakemaan apua semmosen nuorten terapiapaikan kautta, sinne sai mennä juttelemaan aikuiselle jos halusi ja se auttoi mua ihan hirveesti. Ne ei pakottaneet kertomaan mitään jos ei halunnut eikä painostaneet mitenkään.
Mä puhuin ihan aluks vaan mun päivästä millanen olo oli ollut, ja mitä enemmän mä kävin, sen enemmän se auttoi. Mulla oli siis koulunkäynti jo jäänyt kesken koska mulla ei riittänyt voimat. Pikkuhiljaa mä jaksoin taas.
Sun ei tarvii olla paras ja saada aina hyviä numeroita, se mikä on tärkeintä, on se että sä yrität parhaas mihin pystyt. Se on kaikki mitä keneltäkään pitäs vaatia.
Usko itseesi ja anna itsellesi aikaa parantua ja hae rohkeasti apua, sun ei tarvitse luottaa täysin kehenkään hakeaksesi apua koska sun ei tarvitse kertoa mitään mitä et halua.
Sä voit myös soittaa nuortenapupuhelimeen vaikka ihan nimettömänä jolloin se ei haittaa vaikket luottaisi häneen kelle asioita kerrot, sillä ei sekään ihminen sitten edes tiedä kuka olet. Joskus tarvitsee muiden apua.
Ainiin, ja toi sun pelko, mä oon pelänny samaa niin pitkään kun muistan, että joku olis takana kun kävelen yksin jossain.. Ärsyttävää, välillä pelottavaakin mutta melko normaalia, varmasti monilla muilla sama pelko..😀