Haha okei 😄 Ite en oikein illoistakaan osaa ennustaa, että mitä teen, mutta koitetaan niin kauan kunnes onnistuu 😄 Jos nyt tänään vielä käyt täällä, niin koitetaanko sitten vaikka klo 18? Se sana vaikka "tuki".

No joo noin kyllä. Mutta jos vaikka miettii, että onko parempi pohtia sitä uutta ostosta vartin vai puoli tuntia. Onko siitä toisesta vartista jotakin hyötyä vai ei, auttaako se tekemään paremman päätöksen vai ei. En muuten oo koskaan kokeillut mitään aikarajoja, ehkä vois. Mitä oot nyt viimeksi päättänyt mielestäsi väärin?

Moi. En päivällä käynyt täällä, niin huomasin viestin vasta nyt 🙁 Voitaisiin kokeilla huomenna (pe) uudestaan. 18 on kyllä mulle varmaan hieman aikaista😄 Tuntuu että kesällä päivät siirtyvät myöhempään.

Ymmärrän mitä tarkoitat, vaikea kyllä sanoa, onko lisäpohtimisella todellisuudessa mitään hyötyä. Aikaraja voi toimia! Ainakin joissain pienemmissä valinnoissa aluksi.
Olisin halunnut mennä yhteen kerran elämässä tapahtumaan, mutta en mennyt. Tuntuu hiton pahalta, juurikin varmaan siksi että toimin vastoin mitä olisin halunnut. Ylipäätään, jos teen virheen, niin siitäkin on todella vaikea päästä eteenpäin ja elää asian kanssa. Onko sulla muissa asioissa vaikeuksia kuin päätöksenteossa?

Joo ei mitään, en mäkään ois kerennyt 😄 olisko sitten vaikka klo 20?

Niin, riippuu toki tilanteesta, varmaan aika mahdotonta määritellä kullekin oikea aika. Oliskohan sitten joitakin parempia kysymyksiä, joihin vastaamalla päätöksenteko olis helpompaa. Ite oon kyllä oppinut (kai), että jos miettii meniskö vai ei, niin yleensä aina kannattaa mennä. Mitenkähän sitä oppisi sietämään virheitä paremmin..

Onhan mulla. Kokemuksieni vuoksi mietin paljon mitä sanon.. ehkä tämäkin osittain kyllä samaa ongelmaa, kun mietin ja mietin mitä sanoisin ja miten sanoisin. Enemmän tai vähemmän jää sitten sanomatta kokonaan, kun myöhästyn ja aihe menee jo ohi. Mikä johtaakin sitten siihen, että ainakin porukassa olen yleensä tosi hiljainen, kun en kerkeä osallistua keskusteluun.

Yritän päästä, toivotaan että onnistuu 🙂

Jostain olen lukenut, että voisi miettiä päätöksen vaikutusta pidemmällä aikavälillä. Vaikuttaako se elämään vielä huomenna, viikon päästä tai ensi vuonna?
Varmaan kun tarpeeksi tekee samoja virheitä, niin niitä oppisi olemaan tekemättä ja sietämään paremmin😅 Tai sitten ei... Kaipa siinä on taustalla jonkinlainen epävarmuus ja täydellisyyden tavoittelu.

Tutulta tuntuu myös tuo, että mietit paljon sanomisiasi. Oletko joskus sanonut jotain, mistä voisi johtua ettet uskaltaisi enää ilmaista mielipidettäsi? Tai mietitkö paljon juuri sitä, mitä muut ajattelevat, jos sanot miten sanot?

Noniin koitetaan joo 😀

No joo, sehän riippuu myös päätöksen suuruudesta/vakavuudesta.

Sillä on mielestäni selvä piste, josta tuo alkoi. Voin kertoa sitten myöhemmin tarkemmin.

Et varmaan kerennyt? 😁 Mä kerkesin hetken aikaa kahlata siellä.

Oisko vaikka niin, että mä laitan eka "tuki" ja sitten sä vastaat vaikka "net". Sitten tietää heti millon on oikea 😄 Koitetaanko tänään vaikka klo 21?

Moikka🙂

Oikeastaan kävi niin, etten osannutkaan käyttää sitä. Ilmeisesti pitää rekisteröityä, jotta onnistuu? Yritän vielä opetella ja etsiä oikean paikan, johon laittaa viestiä! Enpä tänään kerennyt nähdä viestiäsi, yritetäänkö vielä huomenna? Klo 21?

Moikka 🙂

Ahaa, joo niin jos et oo ennen kokeillut 😄 Ei tarvitse rekisteröityä, sieltä vaan valitset sen "teksti". Ja niin kauan vaihdat keskustelukumppania, kunnes joku eli minä laitan sen "tuki". Mulla taas menoa juuri tuohon aikaan, niin onnistuisko sulle vaikka klo 00? Tai sitten esim. tasatunnein 21 lähtien koitetaan, jos kerkeäisin jossain välissä?

Moi!

Ei tainnut tärpätä😅

Huomaa, että kun elokuu alkaa lähestyä, niin myös ahdistus muuttuu painavammaksi. Varmasti johtuu siitä, että opiskeluasiat alkaa taas pyöriä mielessä enemmän ja tietää että kohta tämä ”vapaus” on taas ohi. Miltä sun syksy näyttää?

• Muokattu moderaattoreiden toimesta 4 vuotta, 4 kuukautta sitten. Syy: -

Koitit siis käydä? En käsitä kun yhdessä toisessa palvelussa (tukirinki) en ole saanut vielä yhtään vastauksia. Siellä voisi kyllä olla yhteydessä muihin samojen ongelmien kanssa painiviin ja laittaa viestiä ihan yksityisesti. Enkä tiedä mitään muuta väylää. En käsitä miten voi olla niin vaikeaa. Jotenkin on niin suuri tarve saada jutella jonkun kanssa ihan reaaliaikaisesti kahden kesken ja jo pitkän aikaa olen sellaista etsinyt. Tuntuu, että siitä olisi paljon apua. Eli jos jatketaan. Aikaisemmin minulla on ollutkin sellainen, mutta häneltä meni kiinnostus sen jälkeen, kun hänen elämänsä parantui. Oli siis ilmeisesti vain väliaikaista, vaikka kävikin syvemmällä kuin minä.

Mulla alkaa taas työt ensi kuussa. Työn suhteen on ihan sama, tuntuuko se mukavalta vai ei. Jos tuntuu, ok, jos ei, niin sitten saisin lisää motivaatiota alan vaihtoon. Samoin ajattelin, kun piti edellisen paikan remontin vuoksi vaihtaa paikkaa. Tulos oli silloin, että ehkä vähän huonompi tilanne, mutta ei riittävästi.

Mutta joo, tuntuu, että tuhlaan aikaani. En saa mitään järkevää tehtyä. Ajattelin kyllä, että jos hakisi kirjastosta jonkun lukion biologian kirjan..

Koulussa ollessani koulun alku syksyllä inhotti kyllä jonkun verran. Nyt työelämässä olen pilkkonut lomani aina sen verran pieniksi, ettei ehdi tottua siihen liikaa, eikä tule sitä loman loppumisen ahdistusta. Että voin kyllä kuvitella. Mutta opiskelet kuitenkin sitä alaa, mitä haluat? Olet päässyt noin pitkälle, että hyvää vauhtia olet jo opiskelemassa itsellesi toivomaasi ammattia. Ehkä olisi hyvä pitää katse siinä päämäärässä ja miettiä, että olet suorastaan etuoikeutetussa asemassa 🙂

Moikka,

Tuollainen palvelu kuulostaakin myös hyvältä paikalta jakaa ajatuksia. Harmi, ettet ole saanut sieltä vastausta 🙁

Sun ajatukset kuulostaa järkeviltä siinä suhteessa, että osaat pohtia ja ajatella eri näkökulmista. Itse jumitun helposti siihen yhteen ajatukseen, vaikka ymmärrän muitakin näkökulmia. Silti vaan päähän mahtuu vain se yksi ja ainut sillä hetkellä vaivaava asia. En tiedä ymmärrätkö, mitä tarkoitan.

Nyt, kun edellisestä viestistäni on jo kulunut jonkin aikaa, niin olen edelleen samassa pussissa kuin tuolloin. Koulun alkuun on enää pari hassua viikkoa. En tiedä, onko tämä sitä loppuvaiheen opiskelijan ahdistusta, kun tuntuu, ettei tämä olekaan mun juttu, ja miksi edes lähdin opiskelemaan uudelleen. Äh. Korona on vielä vaikuttanut sen verran, että olen ollut etäopiskelemassa melko lailla maaliskuusta asti ja tuntuu, että kaikki on aivan unohduksissa. Yritän kuitenkin kaivaa jostain sen motivaation (toivottavasti) viimeistä vuotta varten ja keskityn siihen ajatukseen, että ensi syksynä en enää jatkakaan opiskelijana. Kuitenkin toiveissa olisi vielä tulevaisuudessa kouluttautua lisää, kaikesta huolimatta. Harmittaa kauheasti, kun kulutin viimeisen rennon opiskelijakesän murehtimiseen ja opiskeluasioiden jauhamiseen. Toivotaan, että saan vielä myöhemmin nauttia lomailusta stressittömämmin.

Mukavaa loppukesää ja syksyn alkua! 🙂