Hei!
Millainen perhe sinulla on? Oletkos koulussa? Eikö kuitenkin joku läheisempi ihminen kuulu ystäväpiiriisi, eikö varmasti? Minusta tuntuu että kun oikein tarkkaan mietit, niin keksit kyllä jonkun. Ja voithan lähestyä jotakuta paremmin tuntemaasi ihmistä esim.
että kysyt lähtisikö hän kanssasi elokuviin, lenkille tai jonkun harrastuksen pariin ja esim. harrastuksista löytäisit lisää ystäviä. Jostain asiasta varmasti pidät, vaikea uskoa ettet?
Laita mietintämyssy päähän ja pohdiskele. Ja jos sinulla on hyvät suhteet äitiisi niin kertoisit huolesi hänelle, jospa hän pystyisi auttamaan sinua. Minullakin on teini ja toivoisin todella että hän tulisi luokseni jos olisi vastaavanlaista ongelmaa. Aina asioille jotain voi tehdä. Onnea matkaan ja reipasta syksyä sinulle ja poikaystävällesi 🙂🙂

Hei! ihan omasta kokemuksesta sanon, että kyllä se mustasukkaisuus on aika paljon yhteydessä tuon yksinäisyyden kanssa myös.

Jos itselläkin on tekemistä ja kavereita, huomaa pian , ettei mustasukkaisuuteen ole syytä. Jos itsekin tunnet, että se on turhaa, lähden siitä liikkeelle.

Kyllä se vaan niin taitaa olla, että sitä helposti joutuu jonkinlaiseen kehään tuon huonon itsetunnon kanssa. Sitähän sanotaan, että jos et usko itseesi, eivät muutkaan usko sinuun. Ja tottahan se on, että jos menet selittämään jotain ihan anteeksikunolenolemassa-tyyliin, eipä kovin moni siitä vakuutu.

Itsetuntoa on hyvä nostattaa ja kukapa ei haluaisi hyvää itsetuntoa. Se vain ehkä vaatii sellaisen itselle turvallisen ja luotettavan piirin, jossa saa rauhassa esim. mokailla ja huomata, ettei maailma siihen kaadu, jos joku virhe tulee ja kaikillehan niitä aina välillä tulee.

Siinä kun on sellaista tekemistä, mistä itse tykkää ja saa kannustavaa palautetta, alkaa itsetuntokin nousta. Ja siitä taas, kun huomaa pärjäävänsä voi saada voimia pärjätä muissakin piireissä ja muunlaistenkin ihmisten kanssa. Sitten voi vielä oppia psyykkamaan itseään positiivisella sisäisellä puheella. Siitä se kaikki avautuu 🙂

Mutta pikkuhiljaa, ei hetkessä , eikä välttämättä kuukausissa. Itselle vaan armollisesti sen ajan kuluessa, minkä se vie. SINÄ OLET HYVÄ; SINÄ OLT TÄRKEÄ: Niin se on 🙂 Ja vielä sekin asia, että kaikki ihmiset vain eivät ole hirvittävän seurallisia ja se on ihan ok.

Parisuhteen onni tulee noin periaatteessa sen oman hyvä olon kautta. Siis siitä, että itsellä on itselle mielenkiintoinen elämä ilman tuota poikaystävääkin. Tietysti suhde on usein tärkeä osa sitä itselle mielenkiintoista elämää. Ja juu, kyllä on tavallaan helppo näitä tässä puhua...elämä ei aina ole niin yksinkertaista, mutta kyllä se joskus on sitäkin. Ja on hyvä puhua näitä tässä itsellekin 🙂

Perheeni ei ole pahin mahdollinen, mutta meilläpäin ei todellakaan puhua tunteistaan. Välit äitini kanssa ovat ihan mahdottomat ja isän kanssa ei oikeastaan ole välejä.

Lukiota käyn, abivuotta, mutta samanhenkisiä ihmisiä ei vain ole. jokaisella on yläasteelta oma porukka. itse en oikein sovi minnekkään. syön aina kotona että säästyn yksinsyömisen nöyryytykseltä. Opiskelu ei myöskään suju mitenkään mallikkaasti

Poikaystävän kanssa ollaan seurusteltu kohta 1½vuotta, mutta taidamme erota. Suhteemme tuo minulle enemmän kyyneleitä kuin onnea. (poikaystävän alkoholiongelma + traumaattinen lapsuus)

Silloin tällöin kun toiselle puolelle suomea muuttanut ystäväni tulee kylään, lähdemme juhlimaan ja siitä nautin. Juomista ei vaan voi ehkä laskea harrastukseksi.

Kulunut viikko on ollut stressaava, oli YO kirjotukset ja nyt odotan maanantain leikkausta. se on ensimmäinen sairaalakäyntini, ei mikään mahdottoman suuri leikkaus, mutta kuitenkin jännitys on todella kova.Tämä todistaa että kun eniten tarvitsee läheisiä, he eivät ole tukena. Äiti on töissä, isä on tähystyksessä, veli intissä, ainoa kaveri asuu yli 400km päässä. poikaystävää pyysin käymään sairaalassa. Hän valitettavasti pelaa mielummin pleikkaria kavereidensa kanssa ja juo kaljaa.

Tuntuu että elämä vain menee, mutten itse pysty vaikuttamaan mihinkään.