Yksinäisyys/masennus/viiltely
Olen viillellyt itseäni kohta vuoden, en ole saanut apua ja vanhemmat tietävät asiasta. Juttelin psykologeilla ja koulukuraattoreilla, eikö heillä ole vaitiolovelvollisuus? Kuraattori soitti ja kertoi vanhemmille viiltelystäni ilman minun suostumustani, toki asia on vakava, ja vanhempien on aihetta tietää asiasta. mutta jostain olen lukenut kun 14-vuotias käy juttelemassa, asiat pitäisi pitää luottamuksellisina. Lopuksi kuraattori aikoi kertoa koulun rehtorille, luokanvalvojalle ja terveydenhoitajalle.☹️
Onneksi koulu on nyt ohi, olen menossa 8-luokalle, 7-luokka oli kärsimystä, loppu lukukaudesta saatoin purskahtaa itkuun kesken tunnin.😞 ja siinä opettajilla oli ihmettelemistä..
Kesä on lähtenyt aika huonosti käyntiin. Pidän pitkähiasta paitaa jottei jäljet näy. Vanhemmat on huomannu mun masennuksen, en puhu enää juuri mitään, en ole enää ystävieni kanssa.
Olen tottunut olemaan yksin mutta toki ystävät ovat tärkeitä, mutta minulla ei sellaisia ystäviä ole, joille voisin asioista puhua.
Jos täällä olisi joku jolle voisin purkaa huolia, tai joka voisi muuten vaan kuunnella; chi@suomi24.fi
(edellinen sortumiskerta viiltelyyn: 31.5.2006, eilen kaikki meni päin 😟 ja meinasin lähtä turvakotiin. mutten voi jättää vanhempiani omien ongelmien keskelle.😞 mutta en eilen viillellyt, vähällä oli..)
☹️ kirjoitelkaa sähköpostiin jos haluatte jutella tai kysellä,auttaa..
Olo ei oo yhtään helpottunu, apua oon hakenu mut sitä ei oo saanu, nuorisopsykiatrinen klinikka on suljettu vielä 2 viikkoa.
Psykiatrian päivystyksessä sanottiin, että jonot on parhaimmillaan 6kuukautta. 🤔
Nyt vanhemmat on baarissa, mä itken koko ajan.. Huomenna ois ollu tarkotus lähtä käymään Haaparannassa, mutta ei siitä mitään tuu, vanhemmat sano et ne yrittää tulla kotiin ennen kuutta. Ja kun vielä oon hereillä, tuskin saan nukuttua.
Keskiviikkona tein/yritin itsemurhaa, mutta sepä epäonnistui, kaveri ei kuullu enää mun itkua.. Vielä hengissä oon, tilanteesta en juuri mitään muista.. 😑❓
-Elämä on kuin vuoristorataa.😞
-Kirjoiiitelkaa jos vaan haluutte..
Mayel-, aloin itkee ku luin tota. musta tuntuu pahalta sun puolesta vaikken sua tunnekkaa,
auttasin mielellään sua. musta on väärin ettet oo saanu apua.🤔 sä tosiaanki tarvitset sitä.
itekki oon viillelly joskus, ja nykyäänkin tulee semmosia tunteita että saatan ottaa sakset tai jotain käteen
ja meinaan viiltää ranteeni auki. sitten rupeen vaa miettimää että miks tekisin niin...
pari kertaa oon meinannu itsemurhanki tehä. vaikka mul on tai ainaki pitäs olla asiat ihan hyvin.
mulla on kavereita, koulussa menee ihan hyvin.. jne. no perheen kesken asiat ei oo ihan niin hyvin....
mutta jotenki vaan tuntuu että kaikki ei vaaa meekkään niinku pitäs. tein myös masennustestin
jonka mukaan oon vakavasti masentunu ja mun pitäs hakee apua.
en vaan osaaa ajatella että hakisin apua tai että asiat muuttus ku oon tottunu tähän kaikkeen että
aina on paha olla tai kokoajan väsyttää tai tekee mieli satutttaa jotenki itteeni. ☹️
voimia sulle.