Yksinäisyys ja masennus
Olen 21-vuotias mies Helsingistä ja olen sairastanut masennusta ainakin noin 8-vuotta. Olen ollut hoidossa monessa eri paikkaa, eikä mikään ole tähän mennessä tuottanut tulosta. Lääkityksiä on ollut ja tällä hetkellä käytän 300mg venlafaksiinia. En koe lääkityksestä olevan minkäänlaista apua, mutta lääkärini haluaa jatkaa lääkitystäni. En harrasta mitään ja päivät oleskelen kotona koko päivän, ellei ole jotakin ohjelmaa kuten psykiatrilla käymistä. Kavereita löytyy aika paljon ja näenkin heitä melko usein, tosin en tunne saavan sosiaalisista tilanteista mitään irti ja yleensä haluan mahdollisimman nopeasti takaisin kotiin. Oloni on erittäin toivoton ja en saa mitään aikaseksi. En edes jaksa käydä koulua.
Oloni on yksinäinen, vaikka en kavereita löytyy. Elämä tuntuu epäreilulta, koska pidän itseäni erittäin ystävällisenä, enkä toivo kenellekkään koskaan mitään pahaa, mutta silti elämäni menee päin helvettiä ja se on muutenkin sisällötön
Saan kehuja erittäin harvoin mistään ja tunnen oloni erittäin surulliseksi.
Kotona ollessani oloni voi olla hieman helpottunut, koska tietokoneella ollessani en aina ehdi ajatella negatiivisa asioita, mutta heti ihmisten ilmoille mennessäni tunnen itseni epäonnistukseeksi ja huonommaksi kuin muut. Olen kateellinen kavereilleni, koska heidän elämä näyttää menevän erittäin hyvin (Opiskelu ja tyttöystävä jne.). Olen seurustellut elämäni ajan kerran ja silloinkin olin vasta noin 15-vuotias, eikä siitä tullut loppujenlopuksi mitään.
Alkoholia en käytä usein, mutta muita huumausaineita käytän silloin tällöin.
Hei alpha!
Viestisi rehellinen sävy kiinnitti huomiota, enkä voinut jättää vastaamatta. 🙂 Voin kehua sinua jo siitä, että kirjoitit tänne. Kaiken lisäksi kirjoitit hyvin ja avoimesti. Vaikutat siis oikein mukavalta ihmiseltä! Joten on helppoa uskoa, ettet halua pahaa muille. En siis voi kuvitella, että muut ajattelisivat sinun olevan heitä huonompi, eikä sinun itsesikään tarvitse.
Joskus vain ihmisten keskellä voi olla kaikkein yksinäisin. Älä kuitenkaan päätä arvoasi sen mukaan, kuinka paljon kokemusta suhteista, tai useita ystäviä sinulla on. Katso mieluummin vaikka ulos ikkunasta ja sitten ympäri asuntoasi ja sen jälkeen peilistä itseäsi. Tiedät varmasti erittäin hyvin kaikki ne negatiiviset puolet, mutta entä jos katsot niiden ohi. Eikö siellä ole hyviäkin asioita, sellaisia perustavanlaatuisia oikeuksia, joista ei aina osaa iloita. Asioita, joista voi olla kiitollinen. Varmasti on! Vie vain hieman aikaa ja vaivaa nähdä ne ja vielä hieman lisää ponnisteluja osata olla kiitollinen niistä ja oppia arvostamaan itseään ja sitä mitä omistaa.
Lopulta itsellä on avaimet muutoksiin, mitä jos lähtisit ulos, kävisit kävelyllä puistossa tai pyöräilisit jäätelölle tai lähtisit elokuviin. Yksin jos se tuntuu mukavammalta, mutta jos saat enemmän motivaatiota niin tee jotain porukalla. Älä odota ihmeitä illalta kavereiden kanssa, silloin on helpompi löytää rentoutuminen ja sitä kautta jopa nauttia olostaan.
~Mila