Useamman vuoden olen kärsinyt sosiaalisten tilanteiden pelosta ja se on haitannut uusien kavereiden saamista ja saanut minut vetäytymään syrjäään. Tapasin keksiä tekosyitä niillekin harvoille kerroille kun minua jonnekin kutsuttiin. Tämä on johtanut nykyiseen tilanteeseeni jossa olen melko syrjäytynyt kotiini ja muita ihmisiä näen lähinnä kauppareissuilla.
Tänä vuonna aloin käymään terapiassa ja se on saanut minut ymmärtämään ongelmiani paremmin, ja pelkkä puhuminenkin on helpottanut suuresti. Kavereiden saaminen tuntuu silti yhtä mahdottomalta kuin ennenkin. Tämän hetkinen tilanteenikin nolottaa liikaa kun ei ole koulua eikä työpaikkaakaan, ja vietän lähes kaikki päivät koneella saamatta mitään aikaan. Motiovaationi alkaa opiskelemaan on matalalla ja tunnen oloni muutenkin aina väsyneeksi.
Haluaisin pystyä viettämään aikaa muiden seurassa, mutten saa kerättyä rohkeutta tavata ketään tuntematonta. Muutenkin oloni tuntuu entistä yksinäisemmältä istuessani yksin kahvilassa muiden jutellessa tutuilleen.
tuo on surullista. puhuminen on vaikeaa. toivon että terapiasi auttaa sinua sosiaalisoitumaan. yksin ei ole kiva olla. minun kanssani voi puhua. voin yrittää olla sinulle kaveri. en tiedä kuinka usein pyörin täällä.
viesti voi olla sekava, mutta haluan vain auttaa. T. Tiu
Mullakin vähän samaa ongelmaa, en ole pystynyt moneen vuoteen luomaan yhtäkään tuttu-astetta pitemmälle menevää ihmissuhdetta. Ja vaikka yritystä on ollut, niin ilmeisesti en kuitenkaan loppujen lopuksi kelpaa muille ihmisille. Aiemmin oli hauskaa viihdettä naureskella yksinäisille ressukoille, mutta nyt kun on itse siinä tilanteessa, niin haluaisin vaan kuolla.