Voiko tunteet kadota yhtäkkiä?
Olen seurustellut poikaystäväni kanssa n. 2 ja puoli vuotta ja kaikki on ollut hyvin tähän asti. Minulla on ollut kyllä masennusta, mutta puhuimme n. viikko sitten, että hän voisi tulla kanssani keskustelemaan siitä asiantuntijalle ja muutenkin hän on tukenut minua. Tietenkin parisuhteissa on aina jonkinlaista ritelyä tms., mutta olemme saaneet asiat aina puhuttua. Juuri kun ajattelin, että elämäni on kunnossa ja voisin päästä masennuksestani, kaikki hajosi.. Poikaystäväni soitti 2 päivää sitten ja kertoi, ettei ole keskiviikosta lähtien tuntenut mitään. Hän ei tiedä kuka on ja on muutenkin aivan hukassa. Hän kertoi, että hänellä oli kovaa päänsärkyä ennen kuin tämä kaikki tapahtui.. Pyysin häntä tulemaan minun luokseni puhumaan asiasta. Hän on juuri aloittanut siviilipalveluksen, mutta sanoi viihtyvänsä siellä (hän käy sivarin eri paikkakunnalla kuin missä minä asun). Näemme vain viikonloppuisin, mutta niin se oli silloinkin, kun hän opiskeli. Olen niin huolestunut ja surullinen, en pysty oikein syömään ja joudun ottamaan unilääkkeitä, en pystyisi mitenkäään nukkumaan muuten.. En ole pystynyt tekemään oikein mitään.. Hän ei osaa puhua asiasta, koska ei tiedä mistä se johtuu ja mitä tapahtuu.. Hän halusi vain omaa aikaa, mutta ei osaa sanoa, haluaako jatkaa enää mitään.. Kyllä häneenkin sattui kun itkin, joten kyllä hän jotain tuntee.. Hän ilmeisesti tänään varasi ajan lääkärille, mutta ei vieläkään osaa sanoa muuta.. Hän puhuu asiasta muutenkin kuin joku ulkopuolinen, aivan kuin tämä ei olisi niin iso asia.. Hän sanoi, että tukee minua kyllä tässä.. Eikä tarvitse itkeä. Hän on huolestunut minusta, muttei osaa sanoa rakastaako minua enää.. Ymmärrän, että hän on hukassa, mutta en minäkään kaikkea kestä.. Olen siitä onnellinen, että minulla on ystäviä, joille voin puhua ja he auttavat minua jaksamaan.. Tämä vain on pahinta kidutusta, enkä ymmärrä mitään.. En voi vain uskoa, että kaikki lopppuisi yhtäkkiä, ”ilman syytä”.. En todellakaan vähättele poikaystäväni ongelmaa, en vain kestä tätä mitenkään, en voi loputtomiin pelätä ja itkeä.. Mietin sitäkin, että työpaikkalääkärit eivät ehkä ole niitä parhaimpia.. Ja jos poikaystäväni haluaa vielä jatkaa, miten voin koskaan enää olla hänen kanssaan ns. ”normaalisti”, tiedän ,että pelkään koko ajan, että tämä toistuu (vaikkei niin tarvitsisikaan käydä). En tajua myöskään sitä, jos hän ei halua jatkaa, koska minä kuitenkin rakastan häntä niin paljon ja ilmeisesti hänkin minua, ellei tunteet todella voi kadota.. En kuitenkaan voi uskoa siihen, piilossa ne ehkä voivat olla, mutta eivät ne voi hävitä.. En tiedä mitään.. Haluasin auttaa häntä, mutta hän sanoi, että hänen on selvitettävä tämä itse.. En pysty vain odottamaan, minun on pakko tehdä jotain, en vain tiedä mitä.. Tarvitsen pian itsekin apua. Toivoisin vain, että kaikki olisi ennallaan, tai että asiat järjestyisivät.. En ymmärrä, miten hän voi sanoa minulle ”voimia” ja että minun kannattaisi puhua jonkun kaverin kassa tästä.. Tietenkin sen selittää se, että hän on niin sekaisin, mutta kuitenkin.. Mietin, että hän on varmaankin melko sairas, mutta en tiedä mitään.. Sattuu vain niin paljon.. Tuli melko sekava viesti, mutta olen todella epätoivoinen.. On niin vaikea miettiä menneitä..
mulla on sama juttu ku sun kundikaverilla.. mä en tiiä mistä johtuu, mut en kehannu kertoo kellekkää.. ku sit pelkään et tulee tyylii sit "eksä sit tykkää musta" kommenttia.. tai jotain.. koska kuulostaa tosi omituiselta, mut oon rakastunu kerran pitkää aikaa.. mut sit ku periaatteessa muut tunteet esim. pettymys, tai sit paha tai ikvä olo tjn. nii sitä ei oo.. mäki kerran haukuin yhen kimman, nii ei tuntunu missää.. mut itehän se vastas rumasti, no joo mä tiiän et on vähä oftopikissa mut sori.. kerroin kuitenki.. ja mikä ikävintä, sit ku miettii.. tai ku en haluu loukata ketää, tai mitää muutakaa.. mut äh, vaikee selittää.. varmaa ymmärsit mitä ajan takaa? 😞 jos ei ny oo sillee tunteita et ei välitä jääks auton alle, tai mitää muutakaa tai rakastu tai ihastu kenehenkää tai tykkää mistää oli ihminen tai asia.. nii varma joku on vikana.. mä tiiän et on kova paikka, jos toinen sanooki ettei tunne mitää.. ku sit tulee olo et miks sit on yhes.. ja mä en tiiä miten kertoisin ton saman jutun yhelle neidille.. ku en haluu loukata sitä, tai mitää muutakaa.. =( sitä haluis vaa nukkuuu pois, kaikkien silmistä.. =(
Kiitos kun vastasit, ymmärrän, että sinulla on todella vaikeaa.. En tiedä, mitä tekisin, koska haluasin jatkaa hänen kanssaan, mutta jos hän ei tunne mitään, en tietenkään voi.. Taisin ymmärtää.. Minustakin jonkun on oltava vikana, koska tämäkin tapahtui vain yhdessä päivässä.. Haluasin kysyä, tapahtuiko tämä sinulle yhtä yllättäen? Ei pakko ole vastata.. Ymmärrän, ettet halua loukata ketään.. Minusta olisi kuitenkin parempi, jos kertoisit tyttöystävällesi, se sattuu vain enemmän, mitä pidemmäksi menee.. Tai en minä mitään tiedä, sinä tietysti päätät.. Minäkin oikeastaan haluasin nukkua pois toisten silmistä, koska pelkään, ettei hän halua olla minun kanssani enää.. En ymmärrä yhtään, koska ei tähän pitäisi olla ns. "mitään syytä", enkä todellakaan vähättele poikaystäväni ongelmaa.. En vain tajua, miten kaikki voisi loppua kuin seinään.. Annan hänelle aikaa, mutta en voi loputtomiin elää unilääkkeiden varassa jne.. Enkä minäkään halua loukata ketään. Pelkään vain, että tämä jatkuu tällä tavalla aivan liian kauan, tuntuu, että menettäisin järkeni.. Haluasin auttaa, mutta kun en saa.. Toivon, että saat asiasi kuntoon, olen todella pahoillani myös sinun puolestasi.. Ei kenelläkään pitäisi olla mitään tällaista.. Kiitän vielä vastauksestasi, on helpottavaa kuulla, miltä sinusta tuntuu, tai en nyt osaa sanoa mitään järkevää.. Ajatuksiasi oli hyvä lukea.. En todellakaan haluaisi, että sinullakaan olisi mitään tällaista, ei kenenkään pitäisi joutua kestämään tätä..
entiedä kirjoitti 07.12.2005 klo 18:24:
Kiitos kun vastasit, ymmärrän, että sinulla on todella vaikeaa.. En tiedä, mitä tekisin, koska haluasin jatkaa hänen kanssaan, mutta jos hän ei tunne mitään, en tietenkään voi.. Taisin ymmärtää.. Minustakin jonkun on oltava vikana, koska tämäkin tapahtui vain yhdessä päivässä.. Haluasin kysyä, tapahtuiko tämä sinulle yhtä yllättäen?
no itseasias ei tapahtunu yhtenä yönä.. ja mulla ei oo ketää, se on nyt toistaseks vaa kaveri.. itseasias se tuli masennuksen kautta. mut ei se sitä tarkota etten tykkäis kestää tia mitää.. kyllä mä välitän ihmisistä ja tykkään.. oon ihastunukki tai rakastunu todella ekaa kertaa monee vuotee.. mut sit esim. pettymykset ei tunnu oikee miltää, tai sit jos huutaa jollekki nii se ei tunnu pahalta tai jos haukkuu jotain päi naamaa ym. itseasias eile taas viiltelin.. ku rupee tympii kaikki.. miten tää ei sit tunne mitää? fyysisesti vai henkisesti? esim. tykkääks se susta tai mitää? vai onks sit ööö.. sama juttu ku mulla vai.. mikä on homman nimi?
Ai, joo ymmärrän.. Olen pahoillani puolestasi (ja tiedän, ettei latteuksien jakeleminen oikein auta). En tiedä, mikä hänellä on, eikä hänkään tiedä.. Hän sanoi kadottaneensa itsensä, eikä tiedä, rakastaako minua vai ei.. Kaikki kuitenkin oli hyvin viime viikon tiistaihin asti (olimme juuri puhuneet esim. tulevaisuudesta ja siitä, kuinka hyvin asiat ovat).. En ymmärrä, miten hän voi kadottaa tunteensa tai itsensä (?). Hän sanoi, että se kyllä sattuu, kun itken.. Häneenkin sattuu muutenkin, mutta mitään muuta hän ei osaa sanoa. En vain ymmärrä, miten 1 päänsärky voi kadottaa kaiken, n. kahden ja puolen vuoden suhteen, joka on ollut onnellinen.. Hän ei osaa puhua asiasta.. Hän sanoi, että välittää minusta kyllä, mutta sattuu niin paljon, kun ei ymmärrä yhtään, miksi näin tapahtui, pelkään, että hänellä on jokin sairaus... Toivon todella, että sinun asiasi paranevat.. Ymmärrän, jos pettymykset tai oikein mikään ei tunnu miltään. Itse en niin paljon välitä, mitä minulle tapahtuu, muut tuntuvat paljon tärkeämmiltä. Silti haluaisin jotakin toivoa ja selkeyttä tähän asiaan, en kuitenkaan voi muuta kuin odottaa..
Tuli suuri tarve lisätä oma sanani ketjuun. Kokemukseni ovat kovin samanlaisia...
lähemmäs 2 vuoden tuntemisen ja 11 kuukauden seurustelun jälkeen poikaystävä laittoi suhteen poikki. Syy: pitkä välimatka, jota olin juuri lyhentänyt puoleen entisestään!
Lähinnä kauhistuttaa se, miten hän sanoi rakastavansa ja melkein heti sen perään siirsi koko suhteen syrjään sanoen ne kaikkein kauheimmat sanat mitä tiedän: "voitaisko me olla vaan ystäviä". Mihin hävisi rakkaus? Mihin hävisi yhteinen tulevaisuus? Mihin hävisi onnellisuus? Itselläni on tällä hetkellä kovin petetty olo. Koko ajan mietin, kuinka kauan hän eroa mietti valehdellen rakkautta ja kuiskaten helliä sanoja. Kuinka sellaisen jälkeen voi edes ehdottaa ystävyyttä?
Kaksi viikkoa eron jälkeen juttelimme ja kysyin kuulumisia. Keskustelun kuluessa tajusin hänen jo päässeen minusta yli. Todellista rakkautta juu, jos kaksi viikkoa kestää kokonaisen ihmissuhteen unohtamiseen. Miksen minä voi unohtaa häntä yhtä nopeasti?
Onnellisuus on vaikea asia. Ilmeisesti minun kanssa hän ei ollut onnellinen. Siltikään en kadu niitä 11 kuukautta, jonka me vietimme yhdessä. Silloin olin onnellinen, tunsin kuuluvani jollekkin ja hän piti minusta huolta. Hän näki pienestä sanastakin, millon kaikki ei ollut hyvin ja toisaalta tiesi milloin pitää antaa asioiden olla. Sitä minä kaipaan vieläkin, jonkin tasoista totaalista ymmärrystä toisesta, vaikka itse en näköjään ymmärtänyt häntä, kuten hän minua.
Ehkä aika kultaa muistot...
Kiitos vastauksestasi. En ymmärrä tuotakaan, ihan kamalaa.. Ymmärrän, että on petetty olo, niin on minullakin.. Tosin poikaystäväni ei ole vielä lopettanut suhdettamme, hän ei vain tiedä, haluaako jatkaa.. Tämä odottaminen on todella vaikeaa..
Minä en pystyisi olemaan ystävä enää tuollaisen jälkeen, en vain ymmärrä miten noin voi käydä.. Sinä rakastit (tai rakastat ehkä vieläkin?) häntä todella, en usko, että kukaan, joka vielä rakastaa, voisi lopettaa suhteen välimatkan takia. Tuo on todella epäreilua.
En minäkään kadu näitä kahta ja puolta vuotta, tuntuu vain siltä, että kaikki olisi heitetty hukkaan, jos tämä nyt loppuu. Toivoisin, että hän olisi taas oma itsensä ja tulisi takaisin. Ymmärrän, mitä tarkoitat. Minäkin pelkään, etten ole sittenkään ymmärtänyt häntä. Haluaisin silti korjata asian, jos hän vain sanoisi jotain. Tämä on kamalinta kidutusta, mitä tiedän. Hän kuitenkin sanoo, ettei tämä johdu minusta/eikä tämä ole välttämättä lopullista, hänen pitää vain olla yksin. Tietysti aina voi sanoa kaikenlaista, mutta jos kadottaa itsensä (ei tiedä kuka on, mihin uskoo, mitä tahtoo, ei tunne mitään jne.), se voisi oikeastaan johtua jostakin kriisistä tai uupumuksesta tai jotain, en tiedä. Haluaisin niin kovasti auttaa, mutta kun en saa.. Minuunkin sattuu koko ajan niin paljon, mutta hän on vain lähettänyt viestin, jonka mukaan hän ei oikein pysty pitämään yhteyttä, se on parempi hänelle niin, eikä tarvitse olla huolissaan, asiat on niin kuin on ja hänen tarvitsee olla itsekseen..
Niin, aika.. En vain haluasi, että tämä loppuisi, koska ei ole oikein "mitään syytä".
Nämä mainitut tapahtumat tuntuvat hyvin samanlaisilta kuin omani. Seurustelin reilut puoli vuotta erään tytön kanssa, joka oli paljon ihanampi kuin olisin koskaan voinut kuvitella kenenkään olevan. Olin aivan lääpälläni häneen ja pitkään tunne oli molemminpuolinen. Suhde oli jotain niin kaunista, että en olisi voinut kuvitella sen päättyvän koskaan. Sitten kuitenkin ilman minkäänlaista varoitusta tyttö ilmoitti, että haluaa lopettaa koko jutun, koska ei enää rakasta minua sillä tietyllä tavalla. Eipä hän sen kummemmin asiaa perustellut, eikä parempia syitä ole todennäköisesti olemassa vieläkään. Tietysti hän haluaisi vielä pysytellä ystävänä, mutta eihän siitä enää mitään tule sen jälkeen kun on kokenut jotain vastaavaa.
Nyt erosta on aikaa jo lähes vuosi, enkä ole vieläkään päässyt asian yli. Olen edelleen aivan epätoivoisen rakastunut entiseen tyttöystävääni ja pikku hiljaa masentunut syvästi, sillä en vain voi kuvitella rakastavani ketään muuta. Tilannetta on vain pahentanut se, että vaikka rakkaani tietää, kuinka paha olo minulla on tämän kaiken johdosta, niin häntä ei enää kiinnosta edes auttaa.
Niin että ihan vain halusin kertoa tarinani tänne, kun en siitä voi puhua oikeastaan missään muualla. En tietenkään odota, että se ketään kiinnostaisi, mutta sainpahan sentään purettua sydäntäni niille jotka ovat kokeneet jotain samanlaista...
"Ei ole mitään syytä.." Niin, en minäkään näe omalle erolleni järkevää syytä. Muistan vieläkin viimesimmän keskustelun jossa vakuutettiin minulle rakkautta vielä ja silti jätetään välimatkan takia, jossa olin tehnyt jo muutenkin hyvin radikaaleja myönnytyksiä. Miksi? Tuntuu siltä, että ei ole mitään järkevää syytä ja toisaalta suututtaa kovin se, ettei hän edes halunnut yrittää. Valehtelua? Tuntuu kovin siltä.
Ehkä pahinta koko prosessissa on se, etten kykene enää luottamaan kenenkään sanaan. En ystävieni, en perheeni, enkä kenenkään muunkaan. Koko ajan uumoilen ja pelkään jätetyksi tulemista ja yksinäisyyttä. En vain kykene irrottamaan kenestäkään mitenkään.
Rakkaus... Rakastaminen.. Mihinkä se häviäisi? Minä en saa sitä millään kulumaan pois. Tuntuu kuin nyt rakastaisin enemmän kuin suhteen aikana ja samalla koitan tolkuttaa, ettei sillä saavuta mitään.
Mitä ystävyyteen tulee, en tiedä. On vaikeaa olla hänen ystävänsä ja puhua asioista kepeästi. On vaikeaa olla itkemättä joka kerta kun hänen nimensä tulee jossain esiin tai jokin hänen antamansa tavara sattuu käteen. On vaikea olla ajattelematta lämpöä ja tuoksua kun menee illalla nukkumaan. Inhoan häntä ja toisaalta hänellä tulee aina olemaan minut mikäli hän tarvitsee. En osaa jättää...