Voiko tulla trauma..?
Tyhmä juttu mutta itseäni on mietityttänyt ja kun ei kukaan kerta tunne mua niin kysäsen…
Kuinka voimakas tunne tms täytyy olla että voidaan sanoa traumaksi?
Voiko saada trauman jos pienenä joutuu useasti kuuntelemaan ja olemaan vieressä kun sisko harrastaa seksiä poikaystävänsä kanssa?
Jos tunteet poikaan ei ole kovin hyvät siskon huonojen puheidentakia ja sen että poika on täysi-ikäinen ja sisko pari vuotta nuorempi.
Minulle näin on käynyt ja en tiedä mutta on jotenkin sellainen olo että ajattelee ekana poikia ja miehiä raiskaajina yms huonoina ihmisinä. Haluaisin läheisen suhteen vastakkaiseen sukupuoleen, mutta en kelpaa kellekkään ja pelkään etten pystyisi sellaisessa olemaan tai tarvitsisin ainakin paljon aikaa ja eteneminen pitäisi tapahtua hitaasti.
En varmaankaan sentään mitään traumoja ole tästä saanut😑❓ mutta mitä tämä sitten olisi?🤔
Ajatuksia asiasta toivoisin🙂
Hei Maissi=)
Kyllä minusta voi tulla traumoja siitä, jos liian aikaisin joutuu tekemisiin asioiden kanssa, joihin ei ole valmisteltu yhtään. Esim. seksiin liittyvistä asioista voi tulla traumoja, vaikka se ei suoranaisesti itseen liittyisikään.
Lapsena.. olin hyvin pieni. 1,5vuotias. Eräs minulle tärkeä henkilö kuoli, silloin. Huolestuneet vanhempani lähtivät äitini kasvattiäidin luo. Minä olin mukana. Äiti meni sisään taloon ja tuli sieltä sanoi isälle että soittaa ambulanssin ja käski isää pitämään minua, etten mene taloon. Minä, en kuitenkaan viihtynyt sylissä vaan innoissani halusin nähdä "mummon". Juoksin sisälle. Kun isä ehätti paikalle hän näki kun katsoin suurin pelästynein silmin sängyllä makaavaa vanhaa naista, jonka kasvot olivat venyneet, jolla ei ollut tekohampaita eikä silmälaseja. Peruutin taaksepäin kunnes tuli seinä vastaan. Niin pelästynyt olin etten antanut isän koskea minuun. Äitini kysyi muistanko sitä... Sanoin etten.. mutta muistan tunteen... en sitä mihin se liittyi. Nyt ymmärrän. Siitä on voinut jäädä minulle trauma. Pelko. Pelkäsin aina lapsena hirviöitä. Nyt ymmärrän mistä se voi johtua.🙂
Kiitos piipai vastauksestasi!
Mulla on aika tyhmä olo, tai siis ajatukset on varmaa aika hullui, kai tää on ihan normaalia?
Mä oon aika ymmälläni kaikesta seurustelusta ja varsinki seksistä, kaikesta asiaan liittyvästä. En oikeestaan tiiä et mitä pitäis ajatella. Mulla ei oo mitään kokemusta tälläsistä(kuten jo varmaan arvasitte..) joten kaikki hiukan pelottaa. En kyllä usko että mitään tulis vastaan ainakaan muutamaan vuosikymmeneen, mut silti en pysty olee ajattelematta asiaa. Kaikki tunteiden näyttämine ja sellanen tuntuu, no en mä osaa selittää, oon tosi huono kertomaa kellekkään oikeit tunteitani koska kai pelkään et ne ei oo oikeita, siis toisen mielestä. Ja tää intiimipuoli, huoh, mitä siitäki tulis, en tykkää yhtään siitä miltä näytän ja jos joskus tähän asti pääsen ni.. ni, ni.. hmm.. En oikee tiiä mitä pitäis ajatella, pelkkä ajatuski pelottaa, en tiiä mistä se tulee, mut sellane vaan on. Kun ei oo minkäälaista kokemusta edes ystävyydestä vastakkaisen sukupuolen kanssa niin se vaan pelottaa ihan hirveesti. Kaikki pitää mua varmaa ihan tyhmänä ku tälläsii tänne kirjottelen, mut tää hiukan häiritseeki jo. Joskus ajatuski saa mut aika pelokkaaks, kaikki nää tutut ja muut(ehkä vain mun päässä olevat) kysymykset valtaa mielen.
En pääse tästä eroon, iteki tiiän et oon nii ruma ja tyhmä ettei kukaan vois mua haluta.
Ajatusten purkua ja mietiskelyä..
Maissi