Vihanhallinta ongelmia
Olen 19v nuori nainen ja elämäni on ollut aina melko turvatonta, minulla ei ole ollut oikeastaan ketään kehen turvautua ja tukeutua kun on ollut vaikeaa, olen aina ollut yksin ongelmieni kanssa. Äitini kuoli kun olin 10-vuotias ja jäin asumaan lievästä alkoholismista ja rahaongelmista kärsivän isäni kanssa joka ei todellakaan osannut koskaan pitää minusta huolta kuten vanhemman kuuluu. Äitipuoleni muutti pian äitini kuoleman jälkeen kauas meistä ja vaihtoi sukupuoltaan mieheksi. Asun nykyään rakkaan poikaystäväni ja koiran kanssa mutta minulla on masennukseni lisäksi yksi asia joka tuottaa minulle surua ja ahdistusta todella usein, en osaa ollenkaan hallita tunteitani.
Hermostun niin poikaystävälleni kuin koirallekin ja kyllä olen jopa muutaman kerran lyönyt poikaystävääni avokämmenellä poskelle. Koiralle tiuskin ja toimin epäjohdonmukaisesti kun se ei tottele, vaikka tiedän kyllä ettei mikään ole sen vika.
Olen itse tyhmä ja ajattelematon kun otin koiran tällaiseen tilanteeseen vaikka kyllä se auttaa jonkin verran kun koiran takia on pakko nousta ylös sängystä ja viedä se ulos.
Poikaystäväni saa kärsiä eniten minun hermostuneisuudestani, hän tavallaan koko ajan kulkee varpaillaan ja tarkkailee millä päällä olen ja mitä hän uskaltaa sanoa tai tehdä,
eikä siltikään voi olla varma miten reagoin. Mikä ihmeen parisuhde se muka sellainen on? Itken usein sitä miten huono tyttöystävä olen ja minusta olisi hyvä jos poikaystäväni löytäisi jonkun tasapainoisemman ihmisen joka osaisi rakastaa häntä kuten hän ansaitsee, mutta mitä ihmettä minä tekisin ilman häntä?
Kesän aikana en jaksanut mennä ”terapiaan” jossa käyn (siis nuorisopsykiatrian poliklinikalla sairaanhoitajan luona) ja nyt sieltä tuli kirje että jos en parin viikon sisällä soita ja varaa aikaa he katkaisevat hoitosuhteeni. Tarkoitukseni on ollut hakea kelan tukemaa terapiaa jotta käyntiajat olisivat säännöllisemmät mutta kaikki ovat tietenkin juuri kesälomalla. kuten myös parisuhdeterapeuttimme jonka luona olemme käyneet joten aika tyhjän päällä tässä nyt ollaan. Lisäksi minun pitäisi käydä viimeinen vuosi lähihoitaja opinnoista nyt syksyllä uudelleen enkä todellakaan koe olevani siinä kunnossa että jaksaisin käydä koulua, mutta ei sisällä istuminenkaan mitään ratkaise.
😯🗯️
Hei Moony,
On hyvin mahdollista, että sinua vaivaavat asiat kuormittavat sinua, ja sitovat energiaasi sillä tavalla, että tunteiden hallitseminen onkin vaikeaa. On kuitenkin hienoa, että tiedostat asian, ja näin asiaa voi lähteä korjaamaan. Siinä mielessä olisi mielestäni järkevää jatkaa käyntejä sairaanhoitajan luona, että silloin et ainakaan jäisi asioittesi kanssa yksin, ja sinulla olisi jokin väylä käsitellä luottamuksellisesti tunteitasi myös silloin kun odotat esim. KELA:n päätöstä.
Kuulostaa siltä, että olet kovin pahoillasi siitä miten käyttäydyt. Koeta kuitenkin löytää myötätuntoa myös itseäsi kohtaan. Ei ole mikään ihme, että sinulla on vaikeuksia tunne-elämäsi kanssa noiden kuvailemiesi kokemusten perusteella. Ajattelen, että jos terapiaan pääsee, se on kuin kultakaivos. Saa tehdä matkaa itseen ammattilaisen johdolla, ja mahdollisesti eheytyä ja saada mahdollisuudet onnellisempaan elämään.
Nyt alkoi jo elokuu, joten eiköhän ihmiset ala pian palailla lomiltaan, ja voit alkaa selvittää asiaa. Myös Net-Tukeen voi lähettää viestin, ja saada tukihenkilön. Toivotan sinulle voimia arkeesi, ja parempaa mieltä!
Mari_N