Heipä vaan. Otsikostahan käy ilmi ongelmani. Olen jo pitkään vihannut itseäni enkä tiedä mitä tehdä. Kun katson elämääni taaksepäin, niin näen vain sarjan epäonnistumisia. ☹️
Kouluaikoina minua aina kiusattiin ja pilkattiin kaikesta mitä tein tai mistä pidin, eikä minulla ole koskaan ollut oikeita ystäviä tai edes kunnon kaveriakaan. Kun katson peiliin, niin näen vain onnettoman luuserin. Minulla ei ole edes mitään kunniotettavaa harrastustakaan enkä ole mitään merkitystä omalle elämälleni löytänyt. 😭
En kykene olemaan onnelline yksin sillä oksetan itseäni niin paljon, mutta en jaksa uskoa että kukaan huolisi näin vastenmielistä kummajaista. 😞
Olen niin hukassa. Miten pystyn lopettamaan itseni vihaamisen, kun minulla ei ole syytä olla vihaamatta itseäni.
Anteeksi tätä valitusta. Tuli vain tarve purkaa tätä tilannetta auki. ☹️
Moi vaan!
Täyty vastata kun itselläkin tommosia fiiliksiä ollut paljon, eikä enää ole vuosiin ollut yhtään ystävääkään... Kurjaa että oot joutunut kiusauksen uhriksi, etkä tunne asioissa onnistuneesi, mutta menneet ovat mitä ovat joten turha niitä on jälkeenpäin kenenkään mielessään vatvoa!
Itselleni auttaa yksinäisyyteen/masennukseen kun koetan keksiä mahdollisimman paljon kaiken maailman itseäni kiinnostavaa tekemistä.. eivät nekään mitään "kunniotettavia" harrastuksia ole.. Hankin mm. koiran, aloin hieman urheilla itsekseni, kokkaan, kasvattelen kasveja ikkunalaudalla, piirtelen ym. turhanpäiväistä fiiliksen mukaan. Toki siltikin aina välillä masentaa, mutta huomattavasti harvemmin.
Jotenkin sun täytyy tota itsetuntoasi koettaa kohottaa ja tajuta ettei sulla ole yhtään mitään syytä vihata itseäsi. Älä ole niin itsekriittinen! Kokeile jotain uusia itseäsi kiinostavia juttuja yms. kivaa ja koeta sulkea pois masentavat ajatukset heti alkuunsa kun semmoisia päähän putkahtaa. 🙂👍