Yritin varastaa kaupasta, jäin kiinni. Olen vielä alle viisitoista mutta silti. Vihaan itseäni ja sitä että miksi menin tekemään niin kuin tein. Kumpa ajassa voisi mennä taaksepäin. Olisin tehnyt kaiken toisin. En ymmärrä miksi tein sen. Tahtoisin tällä hetkellä vain pois tästä tilanteesta. Haluaisin vain kuolla pois. Olisi niin helppoa. Ja sitten vielä se että luulen olevani masentunut. Muutaman vuoden ajan olen esittänyt olevani iloinen ja onnellinen jota en todellakaan ole ollut. Kukaan ei ymmärrä että minulla on paha olla. Vanhempani erosivat maaliskuussa. En ole puhunut kenenkään kanssa ongelmistani koska en halua enkä uskalla. Haluan vain tämän tuskan pois. Isäni sentään ymmärtää hieman, mutta äitini vain ajattelee että kaikki on hyvin ja tein sen vain tyhmyyttäni. No niin teinkin sen tyhmyyttäni, mutta hän ei huomaa sitä että asiat eivät ole niin hyvin kuin hän luulee. Haluan vain pois.😭😞
Hei! Minäkin olen nuorempana varastanut kaupoista sitä sun tätä, lopulta jäin kiinni siitä. Maksoin maksuni, otin opikseni. Kuitenkin edelleen aika ajoin tulee mieleen, että kuinka helppoa olisikaan vain ottaa jokin esine kaupasta ja lähteä lätkimään. En sitä kuitenkaan tee, pelkkä ajatus tuo jo paljon adrenaliinia minulle 🙂
Se, että varastit ja jäit kiinni, ei ole maailman pahin asia. Onhan se typerää, tiedät itsekin sen. Ajan kanssa asioilla on tapana parantua, unohtua ja haalistua vain typeriksi, hauskoiksi muistoiksi. Jonkun ajan päästä osaat jo nauraa tapahtuneelle.
Otit myös tärkeän askeleen, kun ilmensit tekstillä eteesi että tarvitset puheapua. Seuraava askel olisi, että uskaltaisit rohkeasti puhua esimerkiksi isälle jos hän on sellainen ihminen joka ymmärtää sinua. Jos et kuitenkaan halua hänelle puhua, niin koulun terveydenhoitajalle voi aina mennä puhumaan. Hänelle voi puhua luottamuksellisesti. Puhuminen helpottaa oloa aina edes pikkuisen.
Rohkeutta ja voimia sinulle! 🌻🙂🌻