se hakkaa, haukkuu ja pakottaa mut kaaikkkeen. en koskaan käy kavereide luona kun en saa. oon kuulema niin v*ttumainen ja p*ska pentu, että en ansaitse sitä. kaikki syömis ongelman äitin takia, oksennan aina ruoat,tai sitten oon päiviä syömättä ja pyörryn.sen ”äidin” joka haukkuu läskiksi, suuttuessaan lyö,potkii,tukistaa, ja se on reilusti mua isompi. heittää aina sillä mikä sattuu käteen, mm paistinpannulla. sain kerran kunnolla aamulla turpaan,siinä oli koulussa selittämistä. hiihdän kilpaa, jota en enää haluaisi, koska äiti painostaa, ja joka kisan jälkeen huutaa ja lyö ja kaikkea koska menee huonosti. viiltelen ja olen paineen alla päätynyt maistamaan kaverilta tupakkaa ja siitä on tullu paha tapa. poikaystävä jätti, ei ollut valmis suhteeseen, ja varmaan pelkäs koko ajan että oon vetämässä ranteita auki jossain tai jotain. no, kukapa semmosta nyt jaksas? tuntuu ettei elämässäni ole mitään hyvää. koulussa numerot on tipahtanu 7 luokalta 3numerolla… olen nyt 8luokalla eli 99- tyttö. mikä avuksi? kellään samanlaisia kokemuksia? selviytymistarinoita??🤕
Hei!
Kun itse olen samanikäisen tytön äiti, luin surullisena mitä joudut tyttärenä kokemaan!
Ensinnäkään sinun ei tarvitse hyväksyä paistinpannulla lyömistä ja haukkumista. Vanhemman tehtävä on kannustaa ja olla tukena. Ja olla välillä se ikäväkin ihminen, joka painostaa tekemään läksyt ennen kavereille lähtöä. Et saa nyt vanhemman rakkautta ja tukea elämäsi herkimmässä vaiheessa. Tiedän miten vaikeaa on äitinä asettaa rajoja kotiin tulemiselle, läksyjen tekemiselle ja muutoin, kun kaverit jo odottaa ja pitäisi päästä menemään...
Sinä et kelpaa äidillesi teet mitä vaan. Äitisi yrittää asettaa sinua muottiin, joka palvelee ehkä hänen omia täyttymättömiä toiveita. Rajoittamalla normaalia nuoren elämää hän saa aikaan vain tuhoa. Rajat täytyy olla, mutta myös rutkasti rakkautta - ei fyysistä eikä henkistä väkivaltaa. Äitisi taitaa tarvita ammattiapua käytöksensä muuttamiselle!
Koeta sinnitellä koulussa ja saada parhaimmat eväät omalle elämälle - niin voit itsenäistyä mahdollisimman nopeasti. Älä sorru tupakkaan vaan urheile jatkossakin! Hyvä peruskunto auttaa jaksamaan myös koulussa. Joku päivä sinulla on hyvä ammatti ja oma perhe, joka on sinulle kaikki kaikessa!
Käy juttelemassa vaikka nuorten palvelussa tai koulussa kuraattorilla, älä pidä kaikkea tuskaa sisälläsi! Anna myös ystävien auttaa sinua. Toivon sinulle kaikkein parasta elämässä,
Kurjenmiekka
Olen todella pahoillani puolestasi. Valitettavasti kaikkia ei ole tarkoitettu äideiksi tai he eivät osaa olla sellaisia. Ja älä pelkää, se ei ole onneksi periytyvää.
Olen kokonut myös sanallista vihaa omalta äidiltä mutta hän on mielenterveydellisesti epävakaa, mutta tuntuu pahalta silti että koen vihan tunteita häntä kohtaan ja etten kestä hänen seuraansa aina.
Minusta sinun tunteesi ovat kuitenkin täysin oikeutettuja. Mutta kai sinä tiedät että tuollainen käytös äidiltäsi ei ole hyväksyttävää ja lapseen kohdistuva väkivalta on laitonta?
Sinulla on täysi oikeus hakeutua esim. oman lääkärisi kautta sosiaalityöntekijän puheille. Luulen että kertomalla saman mitä kirjoitit he etsisivät sinulle pian muuta sijoituspaikkaa, esim. lastenkoti, mikä kuulostaa pahalta tai sitten sijaiskoti (asuisit jonkun perheessä). Nämä kuulostavat pelottavilta vaihtoehdoilta mutta siellä saisit rauhallisen sinua kannustavan ympäristön mikä tukisi mm. sinun koulunkäyntiäsi. Opinnot ovat siitä tärkeitä että niiden avulla pääset pois kotoa ja pärjäät sitten omassa elämässä joka toivonmukaan tuo sinulle vain kaikkea hyvää.
Kehoittaisin siis varaamaan aikaa omalle lääkärille, hän kyllä osaa ohjata sinua eteenpäin. Lääkäreillä on jopa velvollisuus tälläisissä tapauksissa tehdä lastensuojeluilmoitus.
Ja se että haet apua on sinun parhaaksesi. Äitisi kohtelee sinua täysin kohtuuttomasti ja sinulla on oikeus parempaan. Joten älä yhtään mieti hänen tunteitaan tässä asiassa.
Sinulla on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen eikä tuollainen käytös äidiltäsi ole rakastavan äidin käytöstä. Toki voi olla että äidilläsi on jokin mielenterveysvaiva, jokin ahdistava asia elämässään joka selittää käytöstä mutta tätä kautta hänkin voisi saada apua ongelmiin kun joku puuttuisi tilanteeseen.
Voimia sinulle. KYllä se elämä vielä hymyilee, ainakin kun pääset vain kotoa pois.
En vaan haluis että mun takia mun veljetkin otettas pois kotoa,pikkuveli ei pärjää ilman äiti kun se saa sellasia kuolemanpelko kohtauksia ja käy psykiatrilla sen takia. Mun äiti on ITSE sosiaalityöntekiä, ja en haluis tuhota sen uraa. Tää tilanne on niin ahdistavan vaikee. Äiti itse pienenä koko PALJON pahempaa väkivaltaa kotona,lyötiin imurinjohdolla ja puuhalolla eikä päästetty juuri minnekkään. Niinkuin ei minuakaan nyt päästä,en edes muista millon viimeks olin kaverin luona tai joku meillä,äidin mielestä oon vaan niin kamala pentu että en ansaitse sitä. Äiti sai ekan lapsen 16vuotiaana,ja sen mies hakkas sitä ja siltä murtu kylkiluita ja kaikkee. Sillä on ollu rankka elämä,ja tiedän et se ei sais purkaa painettaan omin lapsiin. Koulu menee nytkin tosi huonosti,ja tänään kävin kaverin kanssa ajan oppilaanohjaajalle,kun kaveri suostutteli sinne mennä puhumaan. Mutta en tiedä pääsenkö sinne kun taas oon kipeenä. Mun huonojen syömisten takia mulla on kamalan huono vastustus kyky,ja oon kipee joka viikko. Ollaan jouduttu käymään outojen mahakipujenkin takialääkärissä,ja yksityisellä,muhun menee kamalasti rahaa,ja äiti on senkin takii tosi vihanen. Syön kuulema ihan väärin,ja se vahtii kaiken mitä pistän suuhuni. Siitä on tullu vähän agressiivisempi ku itse on laihiksella ja on nyt normaalipainonen kun pudotti yli20kg. Musta tuntuu,että minnetahansa luottaisin kertoa,niin seuraisi vaan huonoa. Menen puhumaan oppilaanohjaajalle pelkästään syömis ongelmista ja siitä että kotona on kamalan ahdistava olla. Itseasiassa en oo yhtään varma mitä sanon sille. Mutta äiti ei oo nykyään paljon hakannut tai mitään semmosta, ainakin viikon jo ollu ihan rauhallista. Tuntuu vaan että eläminen on mahdotonta,ja mitään hyvää ei tapahdu. koulu tai enää edes kavereiden kanssa olo ei kiinnosta,olo on ihan masentunut koko ajan. En kerro enää oikeastaan mitään kavereille,ku aiheuttasin vaan niille huolia. Mutta oon menossa ainakin puhumaan sinne oho:lle, toivotaaan vaan parasta.
Aivan käsittämätöntä! Itse tuossa tilanteessa hakisin nopeaa apua esimerkiksi koulukuraattorin tai terveydenhoitajan kautta koulussa. Niillä on velvollisuus tehdä tollasista asioista lastensuojelu-ilmoitus jonka tiimoilta sosiaalityöntekijät käy kyllä aina tälläsissä perheväkivalta tilanteissa tarkastamassa itse paikanpäällä kotiolot tai suora huostaanotto tms. Toinen mahdollisuus on muuttaa suoraan 9 luokan jälkeen pois kotoa.
Mutta hei! Äiti on teistä se jolla on vastuu niin omasta kun lapsiensakin elämästä. Lapsen ei kuulu eikä tarvitse ajatella mitä seuraamuksia sillä olisi jos hakisi apua omaan elämäntilanteeseensa kuten vaikkapa että äitin työ kärsii, veljet kärsii. Lapsen ei kuulu kantaa äitin murheita eikä kestää tuollaista!
Nyt yhteyttä jonnekkinpäin! Tuollaisesta voi jäädä hirveät traumat ja varsinkin sitten aikuisiällä nousta mieleen ja aiheuttaa vaikka mitä.
Voimia. ☹️
Ethän sitä aiheuta äidillesi pahaa vaan hän sinulle. Äidilläsi on ollut huono lapsuus ja se peilautuu käytöksessä sinua kohtaan. Sosiaalityöntekijöillä on kamala paine tässä pahoinvoivassa yhteiskunnassa, mutta se ei oikeuta moiseen käytökseen omia lapsia kohtaan.
On hyvä, kun olet rohkaistunut kertomaan jo jollekkin ja se on ainut tie, millä pääset eteenpäin. Vain puhumalla asiat selkiytyy. Ole rehellinen ja kerro kaikki, mikä mieltäsi painaa vaikka kuraattorille. Hän on vaitiolovelvollinen ja ammattitaitoinen auttaja. Ulkopuolisen näkökulma avaa monesti juuri ne oikeat ovet parhaimpaan mahdolliseen ratkaisuun.
Elämä on niin lyhyt tuhlattavaksi - hae apua ja saat sitä. Se on ainut tie siihen, että takaat itsellesi tasapainoisen tulevaisuuden. Auttamalla itseäsi, autat myös äitiäsi. Hänen tulee havahtua, että lapset ovat meillä vain lainassa hetken aikaa ja arvokkain lahja, minkä elämä voi meille antaa.
Voimia ja halauksia!
Kurjenmiekka🙂👍
Eilen oli maailman kamalin riita äitillä ja 17v isoveljelläni. Hettelivät tavaroita ja kaikkea,mä kiljuin huusin ja pyörryin ku en saanu henkeä ku sain jonkun itkukohtauksen,menin punaseks ja menin tajuttomaks vähäks aikaa. Äiti heitti "vahingossa" iskää jolain kynttilänalustalla päähän, ja iskä meni tajuttomaks lattialle,verta vaan tuli. Ambulanssit ja poliisit kutsuttiin paikalle, ei tullu lastensuojelu ilmotusta eikä rikos ilmotusta,mistä oon aika surullinen. Ku noi selitteli poliiseille ettö se oli muka vahinko,mutta aika kätevästi osu päähän!! Tikkaus ja siteet nyt isillä päässä. Harmi ku poliisit ei huomannu että äiti kyllä hakkas sen mun isoveljen ihan kokonaan,se on täynnä mustelmia ja kädet täynnä verisiä naarmuja,äiti oli iha hulluna ja huus että sillä menee koko mielenterveys tässä perheessä. Mä paniikissa otin eteisen lattialta rikottujen lasiesineiden siruja ja vedin kädet auki. Huomenna menen VARMASTI puhumaan oppilaanohjaajalle,mun on pakko. Äiti just mulle puhu että senkin pitäs hakee jotain apua ja mun isoveljen kans. Äiti sano että kun siltä tuntuu nii apua pitää hakea. Sit tajusin et ei se voi mulle suuttua,jos haen jotain apua ja äiti saa tietää miten vaikeeta mulla on. On mulla syy olla ihan rikki ja masentunu tämmösessä perhe elämässä! En ees osaa selittää miten kamala eilinen oli. Äiti uhkas tappaa ittesä ja sen mun isoveljen. Olin ihan sekasin ja paniikissa. Sit äiti uhkas tappaa minutkin jos en ois hiljaa. Se oli kamalaa. Se huomaa kyllä et oon sille vihanen,en oo sanonu sille ku pari sanaa tänäänki. Ja tänään kans iskä ja äiti taas riiteli jostain isin työ asioista. Ja äiti huus ka heitteli tavaroita taas,mut ei vahingoittanu kettään. En jaksa tämmöstä oikeesti. Huomenna 2kokeet,ja en minä tässä melussa pysty keskittymään,jos taas tulee vitosia,nii eipähän oo mun syy
asiat on selvitetty,sossussa käyty, ollaan lähennytty kamalasti<3 kai ne asiat sitten pitää näin vaikeen ja kivisen polun kautta kiertää,mutta nyt voin sanoa että RAKASTAN ÄITIÄNI ENEMMÄN KUIN MITÄÄN MUUTA ☺️❤️!!!!