Väkivaltaisuudesta.
Mä olen jotenkin aina ajatellut itseni väkivaltaisena ihmisenä. En tiedä miksi, sillä en varsinaisesti ole fyysisesti satuttanut muita kuin itseäni. Ajatukseni pyörivät kuitenkin jatkuvasti väkivallan ympärillä ja olen pyöritellyt väkivaltaskenaarioita mun mielessä niin kauan kun pystyn muistamaan, siis ihan lapsesta saakka. Välillä kuvitelmat valtaa mun mielen vaikka en olisi edes kiihtynyt tai mitään. Miten tästä pääsee eroon?
Toinen tähän ongelmaan kytkeytyvä juttu ovat ne tilanteet, kun olen kiihtynyt ja pään sisällä kiehuu. Silloin mä usein satutan itseäni, nykyään lähinnä lyömällä, sillä viiltelystä ja raapimisesta ym. jää liian pitkäkestoiset ja näkyvät jäljet, jotka joutuu myöhemmin peittämään. Kipu on mulle toivottu jarru tilanteissa, joissa seison vastentahtoisesti kaasupolkimella. Kipu rauhoittaa. Mä häpeän itseäni aikas reippaasti tämän takia, ja täysi-ikäisyyden jo saavuttaneelta ihmiseltä voisi varmasti odottaa hallitumpaa käytöstä. Kukaan muu ei tosin tiedä mun pikku ongelmista, joten ainakin saan itse rauhassa tuomita itseni…
Lähinnä mua pelottaa se, että menetän kontrollin. 🤕
Hei, kiitos kun uskalsit kertoa ajatuksistasi tänne keskustelupalstalle.Väkivalta itseä kohtaan on aina kovin tuhoavaa. On aivan erityisen tärkeää, että löydät kanavan, jossa puhua avoimesti asiasta ja mieltäsi painavista asioista. On mahdollista , että tiedostamattasi alitajuntasi työskentelee ja yrittää purkaa jotain kokemaasi, näkemääsi, tuntemaasi asiaa itsetuhoisena käyttäytymisenä. Sellaiset asiat voivat tulla myös uniin. Uskoisin, että hyötyisit psykoterapiasta ja ihan ensi alkuun muun terveydenhoitoalan ihmisen kanssa keskustelusta. Jos olet työelämässä, ota yhteys työterveyshuoltoon. Muutoin voit olla yhteydessä oman terveysasemasi palveluihin. Pääasia on , ettet jää hautomaan asiaa pitempään aivan yksin - varsinkin, jos pelkosi asian räjähtämisestä käsiin on todellista.
Voimia!
Nettisaapas Helsinki, Henna