Mulla on kaks 16 vuotiasta veljeä, itse olen 20 vuotias tyttö ja nää hakkaa mua ja käyttäytyy agressiivisesti mua kohtaan. On joku valtataistelu kuulemma. Mä yritän enemmänkin elää rauhassa kotona. Olen todella vihainen nyt, kun olen yksin ja se on niin todella vaikeaa käsitellä. Kun olen niiden kanssa, niin olen niin peloissani ettei mitään rajaa. Mun ongelmana on tää henkinen kipu, pelko ja viha. Sen lisäksi tuntuu ettei kukaan ota tarpeeksi tosissaan. Isä on puhunut niille sata kertaa eikä muutosta tapahdu. Olen todella vihainen isälle ettei se saa mitään aikaiseksi. Se yrittää ymmärtää jokaista osapuolta.. Mä ärsytän ja vittuilen kuulemma mun veljille, ja yritän pompottaa heitä. Lisäks ne uskoo että olen vain teatraalinen ja esitän mun kauhun ja pelon. Tuntuu niin väärinymmärretyltä ja väärin tuomitulta, pelkään vaan että kuinka tämä vaikuttaa mun mieleen ja mitä jos kilahdan joskus tulevaisuudessa, tän vuoksi että tätä ei ole käsitelty enkä ole saanut tukea, turvaa ja en edes tiedä mitä tarvitsen.
Veljilläkin saattaa tuossa tilanteessa olla jokin ongelma, jonka takia siirtävät vihansa sinuun ellei sitten koko ikää tuota tapahtunut. Silloin taas kasvatuksessa on mennyt jokin todennäköisemmin metsään. Kannattaa kuitenkin asiasta ottaa puheeksi perheen ulkopuolistenkin mutta suht läheisten henkilöiden kanssa (jonkun luotettavan), joka osaisi antaa ulkopuolisen, mutta tilanteen tuntevan näkökulman ja ehdottaa jotain konkreettista.
Itse muistan jonkin verran lapsena purkaneeni kiukkua perheeni kuopukseen niinä aikoina, kun minua koulukiusattiin. Erityisesti penskana ihminen on niin tyhmä, ettei tajua ohjata käyttäytymistään kriisitilanteissa rakentavasti. Oli miten oli, kukaan ei ansaitse väkivaltaista kohtelua. Etkä siten myöskään sinä.