Hei, olen tosiaan nyt kolmatta kuukautta vaihto-oppilaana enkä ollenkaan, missään vaiheessa ole nauttinut täällä olemisesta.

Haluaisin palata takaisin Suomeen, koska tuntuu tosiaan ettei tämä ole ollenkaan mun juttuni. Mua kuitenkin pelottaa todella paljon mun vanhempien reaktio ja muiden ihmisten reaktio. Tää on ollut mulle tosi vaikea ja rankka kokemus, ja haluaisin vain palata takaisin Suomeen ilman että pitäisi selitellä kaikille miksi olen takaisin ja miksi en kestänyt.

On myös vaikeaa olla itse okei sen ajatuksen kanssa, että joudun luovuttamaan enkä kestä olla erossa kotimaastani vuoteen. Pelottaa, että tulen katumaan kotiinlähtemisen päätöstä. Pelottaa, että petän itseni.

Mulla on täällä ollut paljon ahdistuksen ja masennuksen oireita, ja pelottaa ettei ne poistu vaikka lähtisin takaisin suomeen. Öisin herään ja mietin, etten kestä tälläistä elämää. Että jos palaan suomeen ja olo ei parane, en tiedä miten kestän elää sen kanssa.

Kadun todella paljon tänne lähtemistä. Mulla olisi edessä vaihto uuteen perheeseen mutta se kammoksuttaa ja ahdistaa mua ihan älyttömästi. Vaihtovuosi ei ole enää sitä mitä mä haluan, mutta on itse tosi vaikeaa hyväksyä se. Kaikki myös sanovat, että mun pitäisi vielä kokeilla uudessa (kolmannessa) perheessä ja koulussa, mutta musta tuntuu että mulla ei ole voimia siihen enää. Olen niin kyllästynyt tähän kaikkeen. Haluaisin vain pystyä palaamaan takaisin Suomeen ja unohtamaan tämän koko kokemuksen. Pelottaa, että tämä tulee määrittämään sen kuka mä olen.

Olen myös puhunut kahden terapeutin kanssa täällä, joka on auttanut mua tekemään päätöksen. Vaikeinta on laittaa viimeinen viesti kotiin, että nyt on pakko tulla. Pelottaa vaan, että jään katumaan enkä kestä sitä katumusta.