Hei! Onko kukaan muu täällä uskossa? Minä olen ja minusta se on tosi hienoa! 🙂 Koulussa se on vaan silleen että meidän koulussa ei ole ketään mun ikäistä joka olisi uskossa. En siis ole ollut koko ikääni uskossa enkä asu uskovaisessa perheessä eli muu perhe on _tavallisia_ niin sanotustii, mutta itse tulin tänä vuonna uskoon kun olin yhdessä hengellisessä tapahtumassa. Eniten mua pelottaa että jos sanon kavereille että: ”mä oon uskossa!” ties mitä siitä tulis ja sit kun koko muu koulu sais tietää siitä niin sit kaikki heittäis varmaan jotain läppää ja alkais huomauttelemaan siitä kun on uskossa, vanhemmille puhuminen myös on vaikeaa.
Mut mä saan onneksi käydä kaikissa hengellisissä tapahtumissa esim. MNF ja nää muut tällaiset (: Vanhemmat ei oo ikinä ollu hengellisiä juttuja vastaan. ((:
Olen puoliksi uskossa. Olin ennen kunnolla, mutta kuulin niin hirveästi vastusteluja ja haukkuja, että luovutin uskon kanssa. Nyt vuoden jälkeen yritän palailla takaisin siihen, mutta on vaikeaa. Olin onnellisimmallani uskoessani, joten haluan yrittää uudelleen. Kuitenkin taas sama vastustus on alkanut. Vähän haastavaa.
Nykymaailmassa kun uskonnot on niin iso juttu. Ihmiset ei ymmärrä, että jos on uskonto, on myös sääntöjä. Muutenhan uskonto ei eroaisi uskottomuudesta millään tavalla. Uskonnon säännöille nauretaan ja niitä noudattavia haukutaan hihhuleiksi. Ei kiva. Musta ateistit on ihan ok, koska ymmärrän että uskon asiat ovat oikeasti aika vaikeita sulattaa. Mutta eikö pitäisi antaa uskovienkin uskoa rauhassa, jos he voivat silloin paremmin?
Voisitko selittää mitä on olla puoliksi uskossa?
Jos uskot Jumalaan mutta et kerro siitä kaikille tai et noudata jotain näkyviä sääntöjä, olet sinä ihan kokonainen uskovainen.
maanvaiva kirjoitti 2.4.2014 12:41
Voisitko selittää mitä on olla puoliksi uskossa?
Jos uskot Jumalaan mutta et kerro siitä kaikille tai et noudata jotain näkyviä sääntöjä, olet sinä ihan kokonainen uskovainen.
Siis tarkoitinkin katsos, että olen ollut uskossa, jonka jälkeen eronnut, ja nyt palailen pikkuhiljaa. En sanoisi vielä olevani täysin uskossa, koska uskontoomme kuuluu tietynlainen "porrastus", ja ensin ollaan siellä matalimmalla paikkeilla, ja sitten edetään. En siis puhu kirkosta. Vähän vaikeaa selittää, ja "puoliksi uskossa" on ehkä epämääräinen lausahdus, mutta tarkoitan juuri sitä etten ole uskossa nyt kirjoilla, mutta siitä "kiinnostunut" ja pyrkimässä parempaan. Pidän viikoittaisia hetkiä jolloin tutkin raamattua sisareni kanssa, että opin taas sen salat.
Okei, erittäin sekavasti selitetty, mutta varmaankin ymmärtänet.
On ihan pakko kyllä sanoa etten ymmärtänyt, mutta vika ei ole selityksessäsi vaan mun aivoissa, en ole mikään välkky.
Siksi minä joko uskon tai en, en ole koskaan puolivälissä.
Niin, jos sen tuolta kannalta ajattelee niin sitten olen uskossa. Mutta taidan ajatella asian vähän liiankin monimutkaisesti. Eipä siinä kuitenkaan mitään. 🙂
Mää oon kans uskossa. Ja se on mahtavaa, Jumala on ihmeellinen. Mutta. Kun tulet uskoon/haluaisit tulla uskoon nii älä välitä toisten mielipiteistä ja kiusaamisista! Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Usko on mahtava asia. Se joka uskoo pelastuu ja saa iankaikkisen elämän 🙂👍 😎
Minusta uskonnon harjoittaminen (oli se mikä hyvänsä uskonto) on hieno asia. Aina ei ymmärräkään, miten suunnattoman tärkeä ilmiö uskonto on sosiaalisesti ja yhteiskunnallisesti, kuinka paljon se kertoo ihmisestä ja ihmisyydestä. Itse olen luterilainen kristitty, mutta painin saman ongelman kanssa kuin moni muukin - tunnen olevani yksin uskoni kanssa. Ikätovereista ei löydy samaa ajattelutapaa jakavia ihmisiä - toisinaan heitä ei edes kiinnosta keskustella asiasta - ja vanhemmillakin on eri vakaumus. Usko on minulle todella tärkeä ja henkilökohtainen asia, jonka avulla olen päässyt monenlaisten sisäisten myrskyjen ja soiden läpi, mutta kieltämättä olisi helpottavaa saada todella keskustella jonkun kanssa asiasta - puhtaasti keskustella, ei "jakaa sanomaa". Jos omistaa uskonnollisen vakaumuksen, se ei aina tarkoita kykenemättömyyttä luoda objektiivista keskustelua. Uskonto on todella runsassisältöinen ja kiehtova aihe keskustella - siis kaikki uskonnot, ei pelkästään kristinusko tms. Myös tieteellinen keskustelu aiheesta on mielenkiintoista, sillä uskontotiede on tieteen laji siinä missä esim. luonnontieteetkin. Toivottavasti te muutkin kiinnostutte tästä aliarvostetusta aiheesta.