Hei!
En tarkoita loukata ketään kirjoituksellani. Toivoisin sen vain herättävän pohtimaan.
Hienoa jos olet löytänyt lääkkeistä apua univaikeuksiin. Itseäni kuitenkin pelottaa juuri se kuinka se vaikuttaa muuten ihmiseen. kuten totesit:
"Ketipinor omalla kohdalla pahensi suuresti masennusta, nosti painoa ja sai todella ärsyyntyneeksi hukuttaen kaikki muut tunteet, kuten ilon."
läheiseni on pahasti masentunut ja hän joutuu syömään lääkkeitä. Uskon hänen pärjäävän ilmankin, koska me läheiset auttaisimme häntä satavarmasti. Asia ei kuitenkaan ole meidän muiden päätettävissämme koska läheiseni on jo aikuinen ihminen. Paha masennus ja lääkkeet kuitenkin tuntuvat hukuttavan ihmisen tunteet kuten mainitsit ja tuntuu että ihminen osittain katoaa, kuten tuntuu että läheiselleni tapahtuu.
Pointtini on että pohtikaa ensin elämän muita alueita esim, päivärutiineja, töitä, perhesuhteita, sosiaalisia suhteita harrastuksia jne. Olisiko näissä asioissa mitään mitä voisi muuttaa ja mikä sitten auttaisi. Ottakaa lääkkeet vihoviimeisenä ratkaisuna. Olette kuulleet varman tämän saman mantran useasti, mutta en toivoisi kenenkään kadottavan itseään lääkkeiden vaikutuksesta. Läheiseni tulee todennäköisesti syömään lääkkeitä koko ikänsä, mitä en toivoisi.
Toivon ja uskon että tilanteesi paranee! Jos lääkitys auttaa uneen, hienoa. Jos lääkitys muuttaa sinua ihmisenä, harkitse pariin kertaan.
Toivon sinulle kaikkea hyvää!
Terveisin ihminen jolla on huoli ja joka menettää yöunensa sairaan läheisensä takia..