unelma tuo..

unelma tuo..

Käyttäjä tytteli96 aloittanut aikaan 27.10.2012 klo 20:13 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä tytteli96 kirjoittanut 27.10.2012 klo 20:13

Monet unelmoi urasta, ulkomaista rikkauksista..
Minä unelmoin perheestä, olen nyt 16-vuotias ja olen sanonut itselleni, että lapsi olisi saatava 20-vuotiaana.

En tiedä mistä tämä on tullut, olen aina unelmoinut perheestä ja lapsista, haluaisin joskus olla suurperheen äiti.

Tällä hetkellä opiskelen Catering alaa, menen samoissa jalanjäljissä kuin äitini.
Äitini kävi aikoinaan samaa koulua, jopa samaa alaa ja sai ensimmäisen lapsensa juuri koulun loputtua.

En tiedä, johtuuko tämä juuri kun olen nähnyt äitin onnellisuuden ja mitä tämä on tuottanut.

Sillä voihan sitä vasta 30-40 vieläkin juhlia, jos lapsen saa 20v

Ehkä ensin pitäisi keskittyä löytämään ns: ”se elämän mies”

Saa ny nähä mitä tää elämä tuo tullesaan ☺️❤️☺️

Käyttäjä kirjoittanut 28.10.2012 klo 07:55

Unelmaketju onkin hieno asia.
Minä en enää unelmoi lapsista, se taitaa olla sellainen jota en koskaan saavuta.
Olen lähes kaikki muut unelmat jo saavuttanut. On naapurin poika miehenä, on ammatti ja tyo jossa ei tarvihe olla säännöllisesti kellon mukaan eikä jakkupuku päällä.
On talo ja piha, talvella lunta. Voin mennä yksinäisyyteen kun en jaksa ihmisiä.

Terve en ole mutta jaksan sairauteni.
Minä haaveilen Pohjoisnavan ylityksestä hiihtämällä ja Himalajan valloituksesta.
Haaveilen, että ystäväni jaksaa oottaa minua mukaan siihen asti, kun lääkäri antaa luvan eikä ota jotain muuta kaveria mukaan.

Käyttäjä Dolorous kirjoittanut 28.10.2012 klo 12:30

Tämä on tärkeä asia jokaiselle pohdittavaksi: mistä unelmoi?

1) Minä.
Minä unelmoin ensisijaisesti siitä, että parantuisin masennuksestani mahdollisimman pian ja kestävällä tavalla, eli löytäisin sen syyn miksi olen alunperin masentunut ja miksi olen näin heikko. Vain löytämällä syyn voin vahvistaa sitä heikkoutta siten, etten ehkä enää joutuisi elämässäni uudestaan masennuksen kouriin... Tällä hetkellä tämän unelman toteutuminen tuntuu kaukaiselta :/. Tämä tarkoittaa sitä, että opin tuntemaan itseäni (kuka olen?) ja että sitä kautta opin hyväksymään itseni sekä arvostamaan itseäni (itsetunto kohdilleen).

Perimmäiset unelmani ovat seuraavanlaisia (joihin en koe olevan mahdollisuutta, ennen kuin tuo ensisijainen unelmani parantumisesta touteutuu):

2) Rakkaus ja kumppanuus.
Haluan löytää miehen elämääni joka rakastaa minua, ja jota minä rakastan. Miehen, jota arvostan ja joka arvostaa minua. Miehen, jonka kanssa jakaa tämä elämä. Miehen, joka hyväksyy minut sellaisena kuin olen.

3) Työ.
Haluan löytää oman paikkani tässä maailmassa: tehdä työtä, josta voin olla ylpeä; työtä, jossa saan toteuttaa itseäni; työtä, jota teen pääasiassa itse työn sisällön takia, en rahan vuoksi (vaikka mukavaahan se olisi, jos se samalla poikisi mehevän lompakon 😉 )...

Ja kaikki kulminoituu ja tähtää vihdoin ja viimein yhteen unelmaan:

4) Onnellisuus ja mielekäs elämä. Tarvineeko selittää? 😀. Lyhykäisyydessään, olisi kuva kun elämässä olisi enemmän hyviä kuin huonoja hetkiä ja että kuolinvuoteellani (toivottavasti vasta joskus mummona) voisin katsoa elämääni taaksepäin tyytyväisenää kokonaisuuteen. Enkä katkerana, kuten nyt katson...