Mun oli vaikea keksiä otsikkoa, tämä kuvaan tunteitani mutta en syytä tyttöystävää mistään, oikeastaan olimme jo kihloissa, olleet 3kk. Olen 18v ja mulla on takana aika rankka nuoruus, olen huumeitten käyttäjä. Mutta kun rakastuin maailman kauneimpaan tyttöön luovuin huumeista ja pääsin huumenuorten hoitokotiin, kun olin ollut kuukauden ilman huumeita menimme kihloihin. Ostin sormukset ensimmäisestä kuntoutusrahoistani.
Kirjoitin allekirjoituksen paperiin missä lupana noudattaa paikan sääntöjä, en käytä huumeita enkä viinaa.
Yksi saatanan päivä tyttöystävä lähetti sormuksen takaisin ja sanoi ettei jaksa mun kanssa olla ja on löytänyt elämänsä miehen. Lähdin pois hoidosta käymään sen luona, sillä oli tosiaan uusi mies eikä mun kanssa halunnut edes puhua mitään. Ei yhtään ainutta sanaa, sen uusi mies käski mun vaan painua hornan perseeseen ja vetää huumeita naamaan. Minä en ymmärrä miksi se ilman mitään syytä mut jätti, olen paljon komeampikin mitä se toinen mies.

Menin alkoon ostin pullon viinaa, soitin yhdelle tutulle ja tilasin lastin lääkkeitä. Sitten en tiedä mitä tapahtui, heräsin sairaalasta ja mulle oli tehty vatsahuuhtelu. En saanut palata takaisin hoitolaan vaan mun pitää olla kotona yksi kuukausi, nyt on mennyt viikko.
Minun isäni ja äitini haukkuvat mua töppöiliksi, en missään pärjää, aivan sama vaikka kuolisin pois. isä on sellainen viikonloppujuoppo ja aina kun se on kännissä heittää mut kotoa pois. Ennen löi turpaankin mutta nyt olen monet kerrat lyönyt takaisin. Mutta se onkin keksinyt että voi soittaa poliisit ja mut viedään putkaan, sieltä mulle sillon kerran sossun päivystyjä puhui ja etsi tuon hoitopaikan. Mutta kun äijä on vähän sellainen, että se tulee mukaan kaikkiin palavereihin ja esittää hyvää isää ja nytkin sanoi mun voivan tietenkin olla kotona tämän kuukauden. Sitten heittää kännissä pois. Aikuinen olen juuri ja juuri mutta ei mulla ole mitään mahdollisuutta omaa kotiin, kun sossu jo maksaa mun huumevieroituksen.
Perjantai lensin kotoa pois, oli vielä aika kylmä yö ja minä istuin sen puiston penkillä. Lauantaina kävelin nuorten johonkin hiton tukitaloon ja en tiedä oikein miten meni asiat mutta isä tuli hakeen mut kotiin ja mulle sanottiin ettei mulle voida montaa tukikohdetta maksaa kun sossu koko ajan maksaa sitä huumepaikkaan kuitenkin, tajusin etten saa mennä mihinkään turvataloon tai sitten isä osasi taas näytellä kunnon isää ja muut luulee mulla olevan kunnon koti.

Minä en jaksa tätä kolmea viikkoa, jatkuvaa haukkumista, tyttöystävä kävelee toisen miehen kanssa mulla ei ole mitään. En osaa edes itseäni tappaa. Jos mun tyttöystävä edes pari sanaa mulle sanoisi olisi kaikki toisin. Lisää viinaa ei voida juoda eikä huumeita käyttää siitä taas tulisi lisää arestia. Kolme viikko ei ole pitkä aika mutta kyllä se tässä tilanteessa tuntuu sadalta vuodelta.

Mua petettiin ekana sitten vasta mä petin, ei kai ole puolustus mutta tuntuu tosi kurjalta.