Olen ollut masentunut monta vuotta. Olen nyt 23 vuotta vanha ja ensimmäiset selkeät masennusoireet ilmestyivät 15-vuotiaana. Olen syönyt masennuslääkkeitä, käynyt terapiassa jne. Tällä hetkellä minulla on myös terapiakontakti.
Parempia hetkiä on, silloin jaksan tehdä asioita, opiskella, tehdä töitä, tavata ihmisiä ja sellaista. Sitten kun mennään alamäkeä kaikki voimat on loppu, kaikki tuntuu pahalta, ahdistaa, vetäydyn sisään kuoreeni, itken, nukun huonosti..
Tällä hetkellä tunnen olevani tyhjä. Fyysisesti elän ja olen terve, mutta sisimpäni on kuollut.
En jaksaisi tätä enää…
Kiltti, älä ajattele sitä pahimpaa, pyydän. Vaikka ei olisikaan väliä mitä yksi ihminen jossain ajattelee, sun elämälläsi on väliä. Vaikka ei siltä nyt ehkä tuntuisikaan.
Mä tiedän että mun mielipide ei ole minkään arvoinen, mutta tahdon kumminkin sanoa, älä lähde luotamme. Aina on syy elää, vaikka se olisi kuinka pieni, AINA joku välittää. Tiedän ettei ole todellakaan helppoa uskoa sanoihini, kuulostavathan pelkiltä korulauseilta, mutta eivät ne ole.
Älä ole onneton, elämä on arvokas lahja, eikä sitä saa kuin kerran. Ethän sinäkään halua heittää sitä kaikkein rakkainta asiaa pois, asiaa jonka takia jaksat joka aamu herätä? Älä usko haamuja jotka haluavat viedä sielusi