Tuleva vuosi pelottaa
Vuoden vaihtuminen ahdistaa niin paljon, että melkein itkettää. Tuntuu, että tämä vuosi on vielä kesken. Etten voi aloittaa seuraavaa ennen kuin olen saanut tämän vuoden valmiiksi. Mutta kun ei aika pysähdy odottelemaan sitä, että olen valmis. Valmis mihin? En edes tiedä. Ei minun tarvitse olla valmis, eihän? Kaikki asiat mitkä jäi tekemättä tänä vuonna, ne asiat ehtii kyllä tehdä ensi vuonnakin.
Tulevaisuus pelottaa. Ensi vuosi pelottaa. Ensi kevät pelottaa. En ole varma mitä pelkään, mutta minä pelkään. Pelkään niin kamalasti. Viime kevät oli vaikea. Pelkään kai vähän että tästä tulee samanlainen.
Mitä jos en selviä? Mitä jos romahdan? Pitäisi hakea töitä ja opiskelemaan. Mitä jos en jaksakaan?
Tuntuu, että olen heittänyt tämän syksyn hukkaan, kun en ole tehnyt mitään ”järkevää”. Mutta olen yrittänyt tapella ahdistusta vastaan. Synkkiä ajatuksia vastaan. Olen kadottanut itseni ja yrittänyt taas löytää itseni.
Kertokaa vaikka omia fiiliksiä tulevasta tai menneestä vuodesta. Samaistuuko kukaan?
Hei!
Itsellä sen suhteen samaa, että koen painetta et pitäis olla koulussa tai töissä, olla jotain suunnitelmia, korjata arjen rytmejä ym. Mut sen suhteen oon itteni rauhottanu et numerot on numeroita, edellinen vuosi vai tämä, sama se. Itsellä yleensä syksyt vaikeimpia niin sitä en kyllä odota. Kesää kuitenkin odotan kovasti, valo ja lämpö vaikuttaa positiivisesti oloihin.
Nyt aion käynnistellä terapiani uudestaan, keskittyä itseeni ja siihen, että joku päivä tosiaan saan valmiuksia kouluja ja töitä varten, jaksan pyörittää arkeani, nauttisin jopa elämästä, keksisin mitä sillä haluan tehdä. Päivä ja askel kerrallaan, enhän voi puolikuntoisena saavuttaa asioita mitä haluan, saati sitten jaksa pyörittää niitä! Sun loppuvuosi/alkuvuosi ei hukkaan mee itseäs kuntoon hoitaessa, itsestä huolehtiminen on tärkeää ja välttämätöntä, et jaksaa tehdä mitään.
Rauhassa vaan itseään ensin kuntoon, ennenkuin stressaa muusta🌻🙂🌻
Kiitos vastauksesta mielipaha! Tuli rauhallisempi olo sen luettuani. Olet oikeassa, että täytyy huolehtia ensin itsestä, että jaksaa muuta. Ajattelen ehkä liikaa mitä muut ajattelevat. Pelkään, että ihmiset pettyvät minuun, jos en pystykään opiskella tai käymään töissä. Mutta nyt parasta olisi juurikin keskittyä itsestäni huolehtimiseen, niin että tulevaisuudessa olisi voimia koulua ja töitä varten.
Tsemppiä sulle tulevaan vuoteen!
Kiva kuulla, hyvä jos olin vähänkään avuksi!
Tiedän tunteen, samaa huonoa omatuntoa poden vähän väliä. Pitäis vaan koittaa rauhassa hoitaa itseään kuntoon ja ottaa pieniä askelia kerrallaan eikä mennä "kaikki heti nyt" asenteella kohti tulevia asioita. Eikä sekään maailmaa kaada jos ei ensi yrittämillä asiat onnistu, tässä sitä edelleen elellään vaikka on koulut, työt, elämäntapamuutokset ym asiat meikäläiseltä muutamaan otteeseen päässy kaatumaan, oon jokaisesta yrityksestä kuitenkin myös jonkinlaisia onnistumisia saanut! Muiden mielipiteillä ei sais olla liikaa väliä, jos on läheisiä jotka oikeesti välittää niin kyllä he parhaansa mukaan yrittävät tukea ja ymmärtää, oli tilanne mikä tahansa. Ei siitä hyödy kukaan jos puolikuntoinen ihminen pakottaa itseään enempään kuin pystyy.
Tsemppiä sunkin tulevaan vuoteen!