Toivoisin löytäväni tältä palstalta ihmisiä, joilla on tourette/tourettistien läheisiä. Miten olette selvinneet touretten kanssa? Mistä on ollut apua? Itse olen aika lailla toivoni menettänyt ☹️
Olen sairastanut tourettea ala-asteen ensimmäisiltä luokilta asti. Koulussa kaverit hiukan ihmettelivät miksi oikein nikkasin silmää, nostelin kättä ja pidin erikoisia äännähdyksiä, mutten onneksi joutunut kiusatuksi siitä. Edes opettajat eivät puuttuneet asiaan. Kotona sain kuitenkin kärsiä toden teolla. Minua kiusattiin liikkeistäni ja keksittiin pilkkanimiä. Oli huutamista ja kiristämistä, mitkä eivät todellakaan helpottaneet asiaa. Monet vuodet jouduin elämään yksin ongelmani kanssa.
Elämäni ei muutenkaan ole ollut helppoa. Olen joutunut kokemaan monia menetyksiä lemmikeistä isääni. Mielenterveyskään ei ole ollut eikä edelleenkään ole kunnossa. Harhoja ja syvää masennusta. Osastohoidossa olen ollut kahdesti.
Vasta lukion 1. luokalla kuulin mikä on tourette.Silloin monta asiaa loksahti paikoilleen: vihdoinkin ongelmalleni löytyi selitys! Nyt olen 18-vuotias abiturientti. Vasta viime syksynä uskalsin puhua sairaudestani terveydenhoitajalle. Olin aivan pohjalla enkä kestänyt enää yksin ongelmani kanssa.
Olen kyllä tavannut lääkäriä tiheään tahtiin ja käynyt terapiassa (neljättä vuotta), mutta silti tuntuu, etten selviä touretten kanssa. Masennus on onneksi helpottanut lääkityksen ansiosta, mutta en kykene enää elämään normaalisti oireideni kanssa. ☹️
Kertokaa omia kokemuksianne ja mahdollisia selviytymiskeinoja! Love ya ♥