The lost and damned
Hei, en tiedä miten minun tämä pitäisi sanoa mutta minulla on ongelmia. En puhu niistä kenellekkään, koska en halua läheisteni tietävän. Ajattelin että voisin tänne ne purkaa, mitä haittaakaan siitä minulle olisi. Kerron koko synkän tarinani. Aluksi synnyin suomessa, mutta kuin olin 1v niin vanhempani muuttivat työn perässä amerikaan. Siellä ei kiusattu ja kuri oli ihmeellistä. Ei kiroilua, naurua(siis pilkallista) ym… Siellä minulle tuli veli, yhden vuoden minua nuorempi. Sitten 7 vuoden päästä muutimme takaisin suomeen. Olihan se jännä kun ei osannut kaikkia sanojakaan. Kävin ala astetta. Siellä minä kävin ylä astelaisten kanssa englannin kursseja jotta kieleni pysyisi hyvänä. Siellä tuli minun eka fyysinen ’kiusaus’ kun eräs tyttö kuristi minua koska oli kateellinen englannin osaamiselleni. No niin nuorena otin ja kerroin äitilleni ja asia ratkaistiin. Sitten hyvästelin jälkeen kaverini ja muutimme paikkaan x (maaseudulle, en kerro paikkakuntaa.) siellä koulussa ollessani ero oli valtava! Siinä missä olin tottuunut hyvä tapaisiin ja mukaviin ihmisiin niin täällä tulee tällaisia isoja kiusaajia. Noh, ei siinä mitään. Sain hyviä kavereita ala luokalta paitsi että eräs kaverini petti minut ja kiusaajani kiristivät minua kuristamalla… Kävin siinä koulussa 3-6 luokan. Sitten alkoi varsinainen alamäki. Ylä aste. Kaverini jäivät ala asteelle ja ainut tuttu oli tuo minut pettänyt ’kaveri’. No minuahan kiusattiin. Olin yksin. Ja lopulta olin sen petturin kanssa koska ilman sitä minua olisi kiusattu vielä enemmän. Mutta ei se silti tehnyt elämästä helppoa. Sillä nämä minun kaverit kiusasivat minua senkin edestä. Keksien pilkka nimiä ja lauluja… Siinä puoli vuotta sitä joka päivä otettua minulla naksahti. Idea kostosta. Suunnittelin silloin koulusurmaa. Piirsin ja ideoin sitä. Siitä pari viikkoa niin tapahtui jokela. Huomasin silloin ettei se ollut tervettä ajatella tällaista, joten illalla kun äiti peitteli pikkuveljeni (joka saa kaiken huomion koska on vammainen) sanoin äitillen että aijon tehdä itsemurhan. Siitä alkoi kauhea huutaminen ja melskaus. Säikähdin ja sulkeuduin. Mieleeni jäi kytemään se idea. Siitä se kiusaus senkuin jatkui. Minusta tuli hiljainen ja outo. En muista oliko se näihin aikoihin kun minä näin asioita joita ei ole. Se ei riittänyt että päiväni olivat painajaista. Vaan illallakin minä katsoin kuinka pahimmat pelkoin vaanivat minua. Näinäkin päivinä näen ne yhä… 8 luokalla olin jo aika loppu. Minun pääni sisälle oli tullut ääni. Ääni joka olen minä, mutta erillainen. Se kertoi koko ajan kuinka kostaa ja mitä vääryyksiä koen, mutta vain illalla ennen nukkumaan menoa. Ajattelin että kesällä hankin metsästyskortin ja aseen. Joilla lopettaisin kaiken. Sinä kesänä tapahtui jotain odottamatonta. Jotain joka ei käynyt mielessänikään. Sinä kesänä minä rakastuin. Siitä lähti aika jossa toivoisin olevani aina. Koulussa minua kiusattiin ja pilkattiin mutta nyt oli jotain jota katsoa ja odottaa. Sitten tein virheen. Eräänä iltana minun itkiessäni surua kerroin hänelle kaiken sen mitä oikeasti olen ( olen siis koulussa normaali mukava tyyppi. En näytä muille mikä olen. En oikein tiedä itsekkään miksi en) kertoessani suhde kuihtui. Tänä uutena vuonna sain ekan tosi pahan skitso kohtauksen. Näin mitä hirveimpiä asioita. Ja se ääni puhui minulle klonkkuna. Kertoi kuinka kaikki ihmiset pettäisivät minut jos kertoisin meistä. Kuinka minua jahdataan. Kuka minua jahtaa? Kaikki psygologit hän sanoi. Metsästävät sinua. Antavat sinulle piikkejä (neulafobija) ja muuttavat sinun aivojasi aineilla. Et ole silloin oma itsesi. Ne tuhoaisivat meidät. Se sanoi. ( Siksi en kerro teille paikkaa jossa asun en luota teihin edelleenkään. Enkä siksi käynyt terkkarilla. Jatkuvasti pelkäsin että ne löytävät minut!) sitten tässä hiihtoloman jälkeen tyttökaverini, rakkauteni jätti minut. Sen takia että minun ongelmani olivat liian paljon jopa hänelle. Silloin kun seurustelin ääni sanoi. Älä kerro hänelle. Hän on samanlainen. Pettää sinut ja jättää. Ja kun hän jätti niin tavallaan klonkku on saamassa minusta otetta. Esim se ei enään puhu illalla. Vaan myöskin päivällä. Esim ruokalassa se ehdotti minua puukottamaan voiveitsellä kiusaajaani. Tällainen on minun ongelma. Tarvitsisin apua mutta en luota kehenkään siksi tulin nettiin. Jos jotenkin pystyisitte auttamaan. En tiedä miten mutta ei tämä voi näin jatkua…
Hei..
Sinun ongelmasi kuulostaa vakavalta. Minulla on tuttavia, jotka ovat kokeneet, samanlaisia oireita, kuin joku "toinen minä" olisi puhunut hänen päänsä sisällä. Hän kertoi että yhdessä vaiheessa hän ei enää tiennyt mikä oli totta ja mikä ei, hän oli vaipunut psykoosiin.
Hän linnoittautui huoneeseensa ja rakensi sen strategisesti niin, että jos joku hyökkäisi hänen kimppuunsa, hän ehtisi tappaa tämän hyökkääjän ensin. Hän uskoi naapureidensa puhuvan hänestä kokoajan ja haluavan tappaa hänet. Hän kantoi mukanaan useita aseita, linkkuveitseä... tai jotain, millä voisi tappaa jonkun. Onneksi hän ei kuitenkaan tehnyt kenelekään pahaa. Kun hän monien sattumien kautta pääsi hoitoon, hän ei millään meinannut uskoa että kukaan ei halunnut hänelle pahaa, eikä kaikki mitä hänen päänsä sisällä oleva ääni oli sanonut, ollut lähelläkään totuutta. Tämän ystäväni tuntemusten mukaan hänellä oli epätodellinen olo siellä psykiatrisella osastolla, eikä millään meinannut uskoa että kaikki mitä hän oli kuullut, nähnyt ja kokenut oli osittain pelkkää harhaa.
En voi sanoa olevani psykiatriaan tai psyykkisiin sairauksiin erikoistunut lääkäri, tai edes hoitaja. Mutta minulle tuli kertomuksesi pohjalta vahva tunne siitä että tarvitset apua, sillä olet ehkä vaipunut psykoosiin. Psykoosi on sinulle itsellesi hengenvaarallinen tila, sillä et hallitse itseäsi, etkä ehkä tiedä mikä on totta ja mikä harhaa. En väitä etteikö tuntemasi ole totta. Tuntemallasi pelolla, katkeruudella, pettymyksillä ja ahdistukselle on luonnollinen selitys, et ole kyennyt käsittelemään niitä tunteita ja ehkä siitä syystä ettet ole kyennyt purkamaan niitä terveellisellä tavalla. Kaikki se puhe, jota kuulet korvissasi ja pääsi sisällä, ei ole totta.
Olet kokenut kamalia asioita. Olen surullinen vuoksesi. Anna täälä olevien ihmisten välittää sinusta. Kirjoita ajatuksiasi lisää tänne. Kehotan sinua myös uskaltamaan käymään esimerkiksi tavallisella terveyskeskuslääkärillä. Kerro olostasi. Jos kertominen on vaikeaa. Kirjoita kirje. Anna se ihmiselle joka voi auttaa sinua, on sitten kysymyksessä terveydenhoitaja, kuraattori tai lääkäri. Psykoosi ei parane itsestään, tarvitset siihen apua. Se ääni nimen omaan haluaa, että et menisi hakemaan apua, koska silloin et ole enää hänen vallassaan, oli sen äänen omistaja sitten klonkku tai piru itse... Hän haluaa uskotella sinulle että sinulla ei ole toivoa, ja kaikki ovat sinua vastaan..
Mutta minä sanon sinulle ... Sinä olet hyvä. Sinä olet arvokas ihminen. Olet kokenut paljon pettymyksiä ja kokenut että sinut on hylätty ja jätetty yksin selviytymään. Kirjoita tänne lisää tunteitasi. Täällä sinä et ole hullu, etkä liian vaikea tapaus. Muista että, sinulla on aina toivoa vaikka kuinka tuntuisi pahalta. 🙂🌻
Olen iloinen että olet ottanut ensimäisen askeleen kohti parempaa suuntaa. Olet kirjoittanut tänne. Se vaati varmasti myös oman ponnistuksensa. Sinun ei tarvitse kertoa miltä paikka kunnalta olet. Se ei ole olennaista. Vain se on olennaista että haluat apua tilanteeseesi. Haluathan sinä?
Haluatko saada elämästäsi kiinni ja hallita itsesi ja ajatuksesi???
Kirjoita tänne mietteitäsi. Vaikka paljon en voi sinua auttaa, muuta kuin näin sanallisesti kannustamalle, toivon että minusta olisi sinulle edes jotain apua, tukalaan tilanteeseen jonka kanssa painiskelet. Haluan kuulla miltä sinusta tuntuu, vaikka en voi täysin sinua ymmärtää, mutta minä voin kuunnella sinua.
Pelottaako sinua se ääni pääsi sisällä? Vai oletko hämilläsi tilanteesta?
Jatka tänne kirjoittamista. Tämä on paikka jossa sinua tuetaan, huolimatta siitä, millaisena sinua pidetään esim. koulussa tai harrastuksissa, täällä sinä olet nuorimies joka on kokenut kovia ja tarvitsee tukea. Älä jää yksin klonkkusi kanssa
Terveisin Piipai🙂👍
Kuulostaa hirveältä, kuulostaa kamalalta.
Ainoa asia mitä voin ehdottaa sulle on, että kun tämä "klonkku" puhuu sulle, vastaa ei, älä suostu klonkun tekoihin ja kieltäydy sen käskyistä.
Kun se käskee sua puukottamaan kiusaajaasi, sano kiusaajalle hei. Kun se käskee sua olla kertomatta asioista, kerro ne asiat ja sano, että jos sä pysyt mun rinnalla niin klonkku katoaa. Kun se käskee sun olla tekemättä jotain, tee se! Jos se käskee sun tehdä jotain, älä tee vaan tee päin vastoin.
Unconnected<3 kirjoitti 7.5.2009 18:25
Kuulostaa hirveältä, kuulostaa kamalalta.
Ainoa asia mitä voin ehdottaa sulle on, että kun tämä "klonkku" puhuu sulle, vastaa ei, älä suostu klonkun tekoihin ja kieltäydy sen käskyistä.
Kun se käskee sua puukottamaan kiusaajaasi, sano kiusaajalle hei. Kun se käskee sua olla kertomatta asioista, kerro ne asiat ja sano, että jos sä pysyt mun rinnalla niin klonkku katoaa. Kun se käskee sun olla tekemättä jotain, tee se! Jos se käskee sun tehdä jotain, älä tee vaan tee päin vastoin.
Pahoittelen kun en tänne ole vastaillut, en vain osannut... Pitkä on aika kun viimeksi tänne kirjoitin ja voin sanoa että tilanne nytten tämä = kesällä uusi tyttö, jättää minut 24h:n sisällä... Ääni on edelleen päässäni, mutta ei enään niin voimakkaana. Nyt se on pitkiä jaksoja hiljaa ja yhtäkkiä hirveän voimakkaana käskee minua = hakkasin veljeni metsään... Jos tekisin niinkuin sanoit unconnected <3 niin kävisi -> olisin täydellinen friikki koulussa, ja kaikki nauraisivat kaikista eniten... Nyt olen lukiossa ja kiusaaminen on vähän vaiennut jota pidän erin omaisena asiana! Voi sitä vapauden tunnetta kun voin kerrankin viitata ja vastata väärin ilman että minulle nauretaan. Voin sanoa mielipiteeni ja sitä saatetaan jopa kuunnella. Minulla on myöskin uusi tyttökaveri jonka kanssa toivoni kestää. En sano kaiken olevan hyvin, voi olla että minä vain olen yhtä seko, mutta tottunut siihen. Mailma rupeaa olemaan suurta painajaista pienine ihanine unineen... Niin enkä vieläkään ole puhunut kenellekkään joka olisi liian lähellä minua. En psyciatrille tai muulle. Koska en luota/pelkään edelleen joutuvani piikin alle...