Moi.
En tänne aiemmin ole kirjottanut, mut nyt sitten päätin tänne yrittää purkaa koko elämäni. Isä on alkoholisti, jota en ole nytten nähnyt päälle vuoteen. Äiti ex-alkoholisti, mutta nyt ollut kuivilla noin kuusi vuotta. Isosisko sairastaa vakavaa masennusta, jolle tehty diagnoosi, että hän tekee itsemurhan ennen kuin täyttää 30-vuotta. Kun sain tietää ton itkin seuraavana päivänä koulussa koko päivän. Isoveli on vakavasti ylipainoinen ja kiusattu… Voiko tämä kaikki paha meidän perheessä olla totta?
Itse oon yläasteelle menevä tyttö. Omistan yhden täydellisen ystävän, jonka kanssa olen jakanut aina KAIKEN. Me itketään, nauretaan ja tehdään kaikkea mahdollista yhdessä. Yhessä vaiheessa meillä tuli tosi paha vaihe, melkein puolisen vuotta oltiin erossa toisistamme. Sinä aikana mulla on ollut tosi paha olla. ’
Viime elokuun ensimmäisinä päivinä me oltiin tuon kyseisen ystävän kanssa eräällä hengellisellä leirillä. Siellä mä kerroin ihan kaiken mun isän ongelmista saakka hänelle. Sillä leirillä sitten tulin uskoon ja rupesin pitämään Jumalaa todella tärkeenä. Viimeisenä iltana siellä sitten rupesi tapahtumaan traumatisoivia asioita. Jotkut sanoivat nähneensä aaveita, joku saatanan. Eräs tyttö oli pyörtynytkin, kun saatana oli yrittänyt hänen ’sisäänsä’ tulla. Hän oli purassut yhtä miestä mahasta ja tälläistä. Sen leirin jälkeen en pystynyt käymään edes suihkussa kahteen kuukauteen yksin.
Olin uskossa koko loppu vuoden, vaikka silloin tulikin syksyllä tupakoitua. Aina koulussa olin aivan ylipirtee ja kun tulin kotiin huusin vaan äidille ja lysähdin sänkyyn. Läksyt oli tosi hakosessa, että usein läksyt teinkin vasta tunnin alussa.
Nyt tän vuoden alussa oli taas hengellinen tapahtuma, jonne sitten ystävien kanssa päädyttiin. Siellä jotkut meidän porukasta alkoivat sitten pelaamaan spiritismiä ja palvomaan jotain saatanaa. Kun menimme huoneeseemme nämä tietenkin olivat sormet sen lasin päällä. Spiritismi-istuntoahan ei saisi keskeyttää ilman lupaa tai muuten sen alkajille tai keskeyttäjille saattoi tapahtua jotain pahaa. Sen jälkeen eräs Petra* sitten meni vessaan ja löysi tekstin kirjoitettuna seinään: ”Et olisi vielä lopettanut, Petra*”. Siitähän vasta paniikki tuli.
Siellä taas tulin niiin syvään uskoon, kun siellä Jumalaa ylistettiin ja silleen. Se ei kestänyt edes kuukautta. Sen jälkeen minulle tuli masennusvaihe, en jaksanut tehdä mitään ylimääräistä. Tupakkaa tuli polteltua ja yöunet vaihtelivat 5-7 tunnin ajoissa. En taaskaan pystynyt edes nukkumaan melkein koko yönä, kun pelkäsin niiin paljon kaikkea paranormaalia ja henkiä niinkuin vieläkin.
Tällä hetkellä menee tosi hyvin, vaikka nytten ne yöunet ovatkin vähän liian pitkät 13-15 tuntia, ollut koko kesäloman. Tupakkaa palaa aina välillä.

Tässä on sitten suurinpiirtein mun elämänkertomus, vaikka kukaan ei sitä jaksakkaan lukea, eikö? 😴

(* nimet muunnettu)