Mulla on sama juttu.

Elämäni on oikeasti ollut lapsuudesta nykyhetkeen suorastaan... nohh, normaalia, aika ihanteellista perhe-elämää.
Perheessä hyvät välit kaikilla, kaikilla kaikki hyvin, jne.

Ja silti lukion alettua itelleni iski masennus. Ja on ahdistuneisuushäöiriökin diagnosoitu. täl hetkel kumpikin jo vuodessa menny pahoiksi, itsarii useempaa otteeseen yrittäny ja sairaalareissui tullu.

Ja kyllä, ei ole elämässäni mtn perheväkivaltaa, raskaamisia, tai mitään mikä "oikeuttaisi" masennuksee...
ainoot syyt mitä keksii on että olin lapsena lievästi yksinäinen, vaikka oli miul silloinki kavereita.
terapeuttini on sanonu että mie vaan ehkä koen murrosiän muita voimakkaammin, en mie tiiä.... ja kuulemma, kaikilla on oikeus olla heikko, vaikka ilman suurempaa syytäki.

oisi vain niin hienoa tietää miksi minusta tuli tälläinen perheen epäonnistunu mustalammas, kaikessa niin erilainen, vaikkei mitään erityisempää elämässäni ole sattunut... miten minusta tuli tälläinen outo?
miten minusta tuli huonon itsetunnon omaava vanhemmilleen yhtäkkii asioita kertomista pelkäävä outo?

Kun tosiaan kaikilla muilla täällä sekä tutillani tuntuu olevan joku konkreettinen syy psyykkisiin vaivoihinsa.

Ei masennukseen ole "oikeaa" syytä vaan se voi iskeä keneen tahansa. Ei tarvitse olla taustalla mitään traumaattista, tai konkreettista syytä masennukseen, vaan se tosiaan voi iskeä salakavalasti vaikka kaiken pitäisi olla hyvin.

Jos Beckin testi antoi tulokseksi masennuksen, kannattaa käydä esim. kouluterveydenhoitajalla (olettaen että olet koulussa), -kuraattorilla tai varata aika yleislääkärille, joka voi sitten tarvittaessa laittaa lähetettä eteenpäin että pääset ammattiavun piiriin.

Ei kannata odottaa, että asiat pahentuisivat vaan pyrkiä tekemään jotain niin kauan kuin voimia siihen riittää. Sillä jos se menee pahaksi, voi olla että voimia ei yksinkertaisesti riitä mihinkään sellaiseen.

Kiitos kun vastasit!

Mä en ees viäl taho uskoo et mulla olis mitää mahdollisuutta masennukseen, en siis ole missään käyny juttelemassa eikä mitään oo tutkittu. Mä oon ollu jo monia vuosia enemmä tai vähemmä yksinäine ja surulline, oon ahminu herkkui pahaan oloon(nytki namupussi vieres...). Musta on tullu aika syrjäytyväine, kai tavallaan osaks ainakin teen itestäni yksinäistä, en pysty kertomaan omia mielipiteitäni ja ajatuksiani enkä muutakaan omaa. En pysty olemaan oma itteni oikeastaan missään seurassa. Nyt viimesen muutaman viikon aikana oon syöksyny pulkalla jäistä mäkeä hurjasti alaspäin, enkä tiiä mistä johtuu tai onko tälle tulossa loppua.

Olen etsinyt tietoa masennuksesta ja vähän muustakin asiaan liittyvästä, mm täältä olen sitä saanut. Nyt tuli kumma tunne että voisiko mussa olla sellasta vikaa että kun oon lueskellu ja kuullu juttuja että tavallaan vahingossa kopioisin juttuja omaan käyttäytymiseeni😑❓ outoa, mut jostaan tollanenki tuli yhtäkkiä mieleen.

Mä en oo ajatellu meneväni mihinkään juttelemaan asiasta, vaik paha olo onki. No onhan se mielessä toki käyny mut en mä pystyis vaik haluisin, en vaan pysty. Kukaan ei tuu koskaan tietämäänkää et mulla on näinki paha olla.

Joulu on tulossa ja oon menossa kotiin vanhempieni luo lomaksi(opiskelen kauempana), kumminkaa toi koti ei tunnu kodilta, ei mulla oo sellasta paikkaa mitä voisin hyvällä mielellä sanoo kodiks. Mettä bja luonto on ollu mulle aina tärkeetä, voisin ehkä ajatella mettää kotinani, sinnekki pääsen nykyään nii harvoin.

Tais mun juttu vähä venähtää🙂

Maissi

Mun mielestä masennukseen ei tarvii olla syytä, koska tiedän joitai tyyppejä jolla siihen ei oikeesti ole mtn syytä,mutta he ovat oikeasti masentuneita!

Voimia ja haleja, ja kaikille hyvää joulua! muuten olen sama tyyppi joka on kirjoittaun nimellä jassu95 ja _jasmin_ olen vain vaihtanut nimimerkkiä!
T.13vuotias-Jasmin