Noh sullahan on ainakin positiivinen asenne.. Ainakin jonkun verran. 8)
Se on hienoa että ainakin osaa ajatella että "haluan hyvän nuoruuden" yms., kun monesti ei jaksa edes yrittää...

joo no mä en kauheesti sillleen tykkää ajatella negatiivisesti ja näin 🙂

Mutta kiitos sinulle vastauksesta!!☺️

Heippa jassu!

Nuoruutesi on vasta alkanut. Älä missään tapauksessa ajattele, että nuoruutesi kuluisi kärsimiseen. Voit olla ylpeä siitä, että olet myöntänyt ongelmasi. Se on vaatinut sinulta rohkeutta. Olen ymmärtänyt, että monilta anorektikoilta puuttuu tätä. Toisaalta ellei pulmiaan myönnä, on niitä mahdoton ratkaista.

Mieleeni tuli, olisiko syömishäiriösi taustalla epävarmuutta. Mistä tuo epävarmuus olisi voinut aiheutua? Millä mittaat arvoasi ihmisenä? Oletko huomannut, että monikin nuori kokee itsensä rumaksi - usein sekin, jonka näet kauniina? Hyvyytesi ihmisenä ei riipu ulkonäöstäsi vaan siitä, millainen todella olet. Tämän sisäistäminen voi olla vaikeaa, mutta pystyt vielä siihen! Se, että haluat ajatella positiivisesti, kertoo sinusta hyvää!

Sinun ei tarvitse taistella yksin syömishäiriösi kanssa. Sinulla on tukijoukkoa, joka haluaa sinun onnistuvan. Tsemppiä sinulle!

Kiitos vastauksesta arvostan sitä todella!<3

En tiedä mistä se epävarmuus on alkanut.. ajattelen vaan itteni rumana ja läskinä ihmisenä ja että en koskaan pääse naimisiin löydä sitä "oikeaa" ja muutenkin että pääsenkö haluaamaani ammattiin ? ja kaikkea tollasta.. ja minkälainen mun tulevaisuus tulee oleen ? :/

Jassu, ajattele, että sairautesi kääntää kaiken nurin päin. Se väittää sinulle, että olisit ruma ja lihava, sillä mitään positiivista se ei voi viestiä. Kai olet jo päättänyt voittaa syömishäiriösi? Ethän halua uhrata terveyttäsi painontarkkailusi vuoksi? Jos moni muukin on onnistunut voittamaan anoreksiansa, niin sinäkin vielä onnistut.

Moikka eläväinen, no siis silleen tottakai haluun parantua mutta välillä tuntuu että oonko mä muka edes sairas ? 😮

mutta en pysty/halua lihota.. en vaan voi... ://

mutta masennuksen haluan voittaa!!!

kiitos viestistä ja hyväää syksyä! 🙂

Syömishäiriö tempaa helposti mukaansa aivan helvetilliseen kierteeseen. Voi alkaa tuntua, ettei siitä ole toivoakaan päästä eroon, mutta niin se ei ole.
Kaikista tärkeintä parantumisessa on oma halu ja usko siihen, että sen todella voi päihittää! Kaiken sen pahan olon jälkeen tulee varmasti myös hyvä olo, kokemuksesta voin sanoa.
Ulkopuolinen apu on lähes välttämätöntä. Jos itse sairastavana yrittää yksin itseään "parantaa", se voi helposti mennä siihen, että tolkuttaa itselleen vaan että "minähän olen terve, kaikki on hyvin nyt. Olen parantunut syömishäiriöstä." Tilanne voi oikeasti olla aivan jotain muuta.
Vanhemmat eivät välttämättä ymmärrä asiaa samalla tavalla kuin sairastava. Jos näin on, he eivät todennäköisesti osaa tukea lastaan oikealla tavalla. Minulla ja vanhemmillani oli todella paljon tappeluita juuri sen takia, kun he eivät ymmärtäneet miltä minusta oikeasti tuntui ja mitä yritin heille sanoa. Monestikin he kysyivät "Mikä sinua oikeasti vaivaa?!" tai "Onko se niin vaikeaa vaan syödä kunnolla?!" He jopa kysyivät, yritänkö edes parantua... Se ei tuntunut hyvältä. Sisimmässäni kuitenkin tiesin, etteivät he halunneet olla minulle ilkeitä.
Tuollaisten kommenttien jälkeen on kuitenkin tärkeää kertoa heille, että todella haluaa parantua.

Lihominen pelottaa varmasti, mutta jos kero ei saa ravintoa, se todellakin alkaa käyttämään ravintona sisäelimiä... Ymmärrät varmasti, miten vakavaa se on.
Aivot kuluttaa aivan valtavan määrän kaloreita päivittäin. Jos ne ei niitä saa, aivot eivät pääse kehittymään ja siitä voi pian seurata pysyviä aivovaurioita.
Varsinkin kasvuiässä tämä on erittäin tuhoisaa.

Masennus, unettomuus ja keskittymishäöiriöt liittyvät ehdottomasti syömättömyyteen. Kun ei syö - väsyttää - kaikki asiat näyttävät vain huonot puolensa - masentaa - iltaisin ei saa unta, koska pahat asiat täyttää pään - kun ei nuku, ei voi keskittyä - kun ei keskity, tympääntyy - masentaa... Se on todella paha kierre.

Se että pitää syödä, ei tarkoita että täytyisi syödä epäterveellisesti.

Kun kerran haluat naimisiinkin, niin entäs lapset? Lapsettomuus on hyvin todennäköistä pitkään jatkuneen anoreksian kanssa. Kuukautiset jäävät pois ja hormonitoiminta menee aivan sekaisin.

Toivon todella, että ymmärtäisit että syömisen saaminen kuntoon on välttämätöntä. Ennen kaikkea siitä tulee HYVÄ ja turvallinen olo.
Maailma alkaa näyttää valoisalta ja saat voimaa ☺️

Todella TODELLA paljon voimia sinulle!
Olet vahva 🙂👍

T ti, kiitos vastauksestasi se antoi mulle paljon voimaa ja myös ymmärrystä tästä asiasta! ootko sä kokenut syömishäiriötä siis ?

Mutta mun on vaikee ymmärtää tätä tilannetta koska en tunne itteeni ollenkaan sairaaksi tai sillain.. :/

Mutta viellä kerran kiitos todella paljon viestistäsi!! 😉 🙂

Nyt mulla on sellanen tilanne,että oon kai joutumassa TAAS osastolle.. :/ se olis sit neljäs kerta.. terkka anto tiukat ohjeet.. ensviikolla pitää paino olla kilon enemmän jos ei oo ni---> osastolle.. :/ ja sittenku mulla on nyt taaas ollu tätä itsetuhoisuuttakin niin paljon ni seki sit vaikuttaa.. :// ja tuntuu että en enään jaksa elää.. oon niin väsyny oikeesti kaikkeen... ://

hyvää joulun odotusta kaikille!! 🙂

Hei sinulle -jassu- 🙂🌻 Aika tiukat määräykset on terkka sulle antanut kyllä. Toivottavasti saat sen kilon painoa lisää ettet joutuisi osastolle näin joulun alla ja muutenkaan, jos et sinne halua. Itsetuhoisuus on kyllä mielestäni tosi vakava asia, johon kannattaisi saada apua. Itsekin kyllä sorruin taas satuttamaan itseäni eilen. 😭 Joskus sitä vaan on niin paha olla että on pakko purkaa sitä johonkin. Paljon voimia sinulle ja jaksamisia myös. 🙂🌻

Moikka fanny00, tiedän jo nyt että mun on mahdoton sitä enään nostaa.. :// ja en voi syödä päivässä kun kerran ja sekin ahdistaa mua jo niin paljon.. :/ jjoo mää en todellakaan osastolle halua näin joulun alla!!☹️ miksi satutit itsees ? viiltelemällä vai ? käytkö sää jossain puhumassa ?

Voimia ja haleja sullekkin!! 🙂🌻🙂🌻

Moikka -Jassu- !

Tunnen paljon myötuntoa, koska olen itsekkin nuori, sua pari vuotta vanhempi. Mulla on ollut ihan samoja 'vaivoja' kuin sullakin. Itse asiassa minustakin tuntuu, että mun nuoruus on mennyt pelkkiin sairauksiin. (yli 3vuotta masennusta ja syömishäiriötä).
Jos jaksat vain uskoa elämään, niin kaikki alkaa menemään jo parempaan suuntaan. Sulla on hyvä asenne, sellainen positiivinen. Ainakin sain sellaisen käsityksen. 🙂👍

En oikein osaa muuta sanoa. Toivon sinulle pelkkää hyvää ja jaksamista! 😉

bubble01,

aijjaa! ootkos sää nyt jo parantunu masennuksesta ja syömishäiriöstä ? 🙂
mulla on nyt semmonen tilanne et oon viä huomisen ja torstain nuorten psyk.osastolla (päiväosasto) ja mulla on kuulemma sellanen tilanne et oon lähellä letkuihin joutumista /: oon kuulemma liian aliravittu -.-

Kiitos viestistä ja kanssa voimii! 🙂

En ole todellakaan. Itsekkin olen sairaalahoidossa ollut, mutta mua ei otettu tarpeeksi vakavasti.. joten olen taas laihiksella.
Miten niin olet siellä osastolla vielä pari päivää, jos olet niin huonossa kunnossa? Ymmärsin ehkä väärin...😐