Oon kaikille vaan ihminen jota hetken säälitään ja jutellaan, se siitä. Siltä se ainakin tuntuu. Silti monet välittää, mut tunne ei lähde.
Ihankuin mun sisällä olis iso, musta tila, jonka keskellä mun ajatukset seisoo aivan yksin. Miten yksinäisyys voi olla niin musertavaa?
Yksinäisyys on mustakin ihan kauheaa, menetin tossa pari kuukautta sitten parhaan ystäväni, koska hän ei enään halunnut olla minun ystävä koska sairastuin... Nyt ooon vaa kaikkien asioitten kanssa yksin enkä tiedä mitä tekis...
Moi kallonkutistaja,
Puhut ihan asiaa, yksinäisyys voi olla hyvinkin raskas pala. Sanoit että monet välittää, onko sulla ketään kaveria jonka kanssa voisit puhua näistä ajatuksistasi? Tai voisitko ottaa yhteyttä johonkin ammattihenkilöön ja puhua tunteistasi? Yksinäisyyden kanssa ei kannata jäädä yksin. Jos yksinäisyys pääsee luomaan lisää yksinäisyyttä, voi olokin tuntua huonommalta. Kannattaa ottaa yhteyttä johonkuhun, vaikka se tuntuisi vaikealta. Sä ansaitset sen kyllä ja voit päästä yksinäisyydestä eroon. 🙂
Tsemppiä! 🙂
Mä tiiän ite kans kuinka kamalalta yksinäisyys tuntuu. Tänää just viimeks tuntu vaa niin tyhjältä ja jotenki ihan toivottomalta. Tulkaa vaa puhuu jos tarviitte jonku jolle puhuu.