Moikka!

Tosi ikävä kuulla, että oot tossa tilanteessa. Mut mä tiiän mitä sä käyt läpi just nyt, ja tiiän 100% varmuudella, että tosta voi selvitä. Sairastin itse pari vuotta anoreksiaa, ja se päätös parantumisesta oli ihan todella vaikea. Ja se päätös piti tehdä monta kertaa uudestaan, vaikka kuinka pelotti ja olisi halunnut palata takaisin vanhoihin käytösmalleihin. Aluksi se painonnosto tuntui ihan maailmanlopulta, enkä uskonut, että voisin ikinä hyväksyä sitä. Ja kyllähän se aikaa vie. Mutta tässä mä oon, normaalipainoisessa ja terveessä painossa, ja mun on oikeesti hyvä olla mun oman kehon kanssa ensimmäistä kertaa vuosiin!

On todettu, että aliravitsemustila vaikuttaa siihen, miten me havainnoidaan maailmaa. Syömishäiriöinen ihminen on sairaalloisen pakkomielteinen omasta kehostaan ja syömisistään, ja siihen vielä päälle just se, että aliravitsemuksen takia aivot ei toimi kunnolla - ei siis mikään ihme, että oma kehonkuva ja käsitykset siitä, mikä on normaalia syömistä, on ihan todella vääristyneet. Kuitenkin pikkuhiljaa ajan kanssa se kehonkuva normalisoituu, kun vaan syö oikeesti tarpeeksi. Syömishäiriöisen on tärkeää syödä tosi monipuolisesti ja paljon niin, että keholla on oikeesti energiaa korjata kaikki vauriot. Syö myös ruokia, joita olet pelännyt ja vältellyt, koska siten voitat pelkosi ja suhde ruokaan muuttuu normaalimmaksi. Itse saatoin syödä tuhansiakin kaloreita päivässä jossain vaiheessa, kun nälkä oli vaan niin kova vuosien kituuttamisen jälkeen. Ja se on ihan normaalia!

Itse lopetin vaa'alla käymisen kokonaan, ja pyysin aina hoitajalta, että mulle ei kerrottaisi mun omaa painoa punnituksissa. Lopetin myös kaiken muun mun oman kehon mittailun ja myin pois vaatteet, jotka ei parantumisen jälkeen enää mahtuneet mulle. Käytin vain sellaisia vaatteita, joissa oli helppo olla. Jos turvotuksen takia ahdisti liikaa pitää farkkuja, pistin lökärit. Muistutin itseäni säännöllisesti kaikista niistä hengenvaarallisista riskeistä, joita alipaino tuo mukanaan. Annoin itselleni luvan nauttia ruuasta. Kirjoitin fiiliksiä ja tsemppilauseita ylös.

Lisäksi sä tuut ajan kanssa huomaamaan, että sulla on oikeesti parempi olo terveenä. Alipainoisena oot koko ajan väsynyt, uupunut ja ahdistunut, ei sun aivoillakaan oo energiaa voida hyvin tai keskittyä mihinkään muuhun kuin kaloreihin sun muihin pakkoajatuksiin. Hiukset lähtee päästä, tulee sydämen rytmihäiriöitä, iho kuivuu, kynnet halkeilee jne. Ei sellanen oo elämisen arvoista elämää. Terveenä elämällä tuntuu oikeesti olevan taas jotain sisältöä, ja se on mahtava fiilis kun oikeesti jaksaa taas elää!

Sä voitat kyllä ton taistelun vielä! En ikinä uskonut itse pystyväni parantumaan, ja silti tein sen. Kyllä säkin pystyt siihen, mä lupaan! Tsemppiä!😍

Hei,

Olettekohan huomanneet, että Syömishäiriöliitto-SYLI ry järjestää täällä Tukinetissä viikottain ryhmächattejä, joissa keskustellaan syömishäiriöön liittyvistä asioista?

SYLI-chat on aina torstaisin klo 18-19.30 (poikkeuksena tämän viikon chat, joka alkaa vasta 18.30) ja siihen voi osallistua kuka tahansa, jota syömishäiriöön liittyvät asiat koskettavat.

Chattiin osallistutaan nimimerkillä ja keskustelussa on mukana Syömishäiriöliiton koulutettuja vapaaehtoisia vertaistukihenkilöitä.

Tervetuloa mukaan! 🙂🌻