Olen parikymppinen terveysalanopiskelija ja elämäni on päällisin puolin kunnossa. Opiskelut sujuu hyvin, minulla on rakastava avopuoliso ja maailman ihanin koira.

Ongelmani alkoi reilu vuosi sitten, olin täysin normaalipainoinen ja söin, kun oli nälkä ja herkuttelin, kun siltä tuntui. Olin todella itsevarma ja tyytyväinen itseeni. Pituudeltani olen 170 cm ja painoin tuolloin 65 kiloa. Laihdutuksen aloitin varovasti ja paino kuitenkin putosi 4-5 kuukaudessa 10 kiloa. Liikuntaa en lisännyt juurikaan, mutta syömisteni kanssa olin erittäin tarkka. En syönyt ollenkaan herkkuja ja muutenkin noudatin erittäin vähärasvaista ja terveellistä ruokavaliota. (Kasvissyöjä olen ollut jo viisi vuotta.) Innostuin pudottamaan painoa, koska eräs kaverinikin innostui.

Aluksi oloni tuntui mahtavalta, oli ihanaa, kun huomasi laihtuvansa! Ja muiden kehut: ”Oletpas sinä laihtunut”, yllytti pudottamaan painoa entisestään. Fyysiset oireilut alkoivat jo heti viiden kuukauden painon pudotuksen jälkeen. Olin erittäin väsynyt ja oloni oli heikko koko ajan ja kärsin jatkuvasta nälästä. Minua pyörrytti, pulssini oli aika hidas ja jaloissani tunsin kramppeja, varsinkin öisin. Koska olen terveysalanopiskelija olen erittäin kiinnostunut terveydestäni, mutta silti en välittänyt kovinkaan paljon oireistani, jotka olivat jo aika vakavia.

Vähimmillään painoin 53-54 kiloa. Olisin varmaan saanut painoa tippumaan enemmänkin, mutta avomieheni sanoi, että minun täytyy lopettaa laihdutus, hän oli huolissaan minusta, samoin äitini. Heidän ansiostaan sain taottua järkeä päähäni: Nyt riittää! Aloin syödä enemmän ja herkuttelin joskus, mutta silti tunsin huonoa omatuntoa syömisistäni.

Nykyään syön välillä melko normaalisti, mutta välillä taas erittäin vähän. Liikunnasta minulle on tullut suorastaan pakkomielle. Minun on pakko lenkkeille ja jumpassa käyn parhaimmillaa neljä kertaa viikossa. Teen myös kotona lihaskuntoliikkeitä. Välillä oloni on erittäin heikko, koska kulutan suhteessa enemmän kuin saan energiaa. Nykyään painoni vaihtelee 55-57 kilon vaiheilla. Pelkään koko ajan lihovani.

Minulla on rakastava avomies, joka hemmottelee minua ja osoittaa välittävänsä. Hän sanoo usein rakastavansa minua. Silti minulla on erittäin huono itsetunto, joka on tullut laihdutukseni myötä. Minusta tuntuu, että muut naiset ovat paljon kauniimpia ja ihanampia kuin minä. Ja että mieheni ansaitsisi jonkun paremman. Vertailen itseäni muihin, ja mietin, että jos olisin tuolainen minusta pidettäisiin enemmän.

Nyt olen havainnut itsessäni myös masennuksen tms. oireita. Välillä kiinnostukseni kouluun on koetuksella, ja osa tekemisistäni tuntuu pakolta. Jatkuva nälkä ja ahdistus tekee minut ärtyisäksi. Olen melko väsynyt ja nukun paljon.
On kuitenkin hetkiä, jolloin pahaolo unohtuu, silloin tunnen itseni onnelliseksi. Nykyään tuntuu, että näitä hetkiä alkaa olla enemmän ja enemmän.

Olenko muuttumassa takaisin omaksi itsekseni…?

Onko kellään ollut vastaavanlaista…?