Poikaystävälläni on paha olla ja hän purkaa sen minuun. Oli vitutuksen syy mikä hyvänsä, minä olen se, jolle hän päätään aukoo. Haluan tukea ja auttaa häntä, mutta välillä tuntuu, etten vain yksinkertaisesti jaksa jatkuvaa syytösten ja vittuilun kohteena oloa. Välillä annan aihetta suuttua, välillä hän suuttuu aivan mitättömistä asioista. Silloin kyllä ymmärrän, jos vika on minussa, mutta en vain jaksaisi kantaa kaikkien muidenkin virheitä, joista hän minua syyttää. Yritän pitää pääni kylmänä ja omat tunteeni kurissa, jotta en loukkaantuisi hänen mitättömästä vittuilustaan vaan pystyisin keskittymään siellä taustalla vaikuttaviin asioihin.
On vain niin vaikeaa kuunnella ilkeitä kommentteja läheseltä ihmiseltä, viikosta toiseen…
mulla on ihan sama tilanne yhden kaverini kanssa. Hän joskus syystä, joskus leikillään ja välillä syyttä suotta syyttää minua ihan joka asiasta. Se on erittäin masentavaa ja ahdistavaa, mutta hänen mielestään se on hauskaa😐
Olen tässä vuosien kuluessa oppinut olemaan suuremmin välittämättä, joskus yritin muuttaa omaa käyttäytymistäni ja välillä puolustelin ja sanoin että voisiko hän lopettaa kun se ei ole minusta yhtään mukavaa, tuloksetta. Niinpä olen hyväksynyt tilanteen ja ottanut sen asenteen, että ihan sama mitä hän väittää, pääasia että itse tiedän miten asiat oikeasti ovat eikä tarvitse pahoittaa mieltää turhista syytöksistä🙂
Paljon voimia ja jaksamista sinulle, koita keskustella asiasta, ehkä teillä voisi auttaa se🌻🙂🌻
Seurustelin itse kolme vuotta pojan kanssa jolla oli ihan samanlainen tapa syyttää minua kaikesta. Olin syypää kaikkeen ja vaikka tiesinkin, että en ollut tehnyt mitään niin silti hän syytti minua. Hän manipuloi minua vuodesta toiseen. En enää luottanut itseeni. Vihasin ja syytin automaattisesti itseäni ihan kaikesta. Lopulta hän päätyi käyttämään väkivaltaa suhteessamme.
Menetin itseluottamukseni kokonaan. Mietin miten paljon parempi olisi olla yksin, mutta jokin silti sai minut pysymään siinä suhteessa. Tiesin, ettei siinä ollut järkeä. Toki hän osoitti sen pienen hetken kiintymystään, mutta muulloin hän kohteli minua huonosti.
Lopulta erosimme. Hän petti minua ja jätti minut sen tytön takia. Raahasin itseni psykoterapiaan ja se on auttanut minua jaksamaan eteenpäin. Olen myös puhunut läheisilleni asiasta ja he ovat ymmärtäneet minua. Olen myös uudessa parisuhteessa, joka on täydellinen, mutta silti en kykene luottamaan itseeni täysin ja unohtamaan niitä ikäviä asioita mitä tapahtui. Paraneminen on hidasta.
Sinun tapauksessasi en jäisi. Voit toki yrittää sanoa hänelle suoraan asiasta, mutta jos hän suhtautuu siihen vihamielisesti, lähde pois. En halua että menetät itseluottamuksesi ja omanarvontuntosi. Mene vaikka puhumaan psykiatrille tai jollekin läheiselle. Sanon vain, että parempi olla yksin kuin huonossa parisuhteessa.
Ansaitset paljon parempaa!! Voimia teille molemmille.
Pilvipeikko, miksi poikaystävääsi ottaa päähän, ja miksi hänellä on paha olo?