Olen ongelmissa mieleni kanssa. Minulla on paha suorittamisen pakko, joka johtaa loppuunpalamisen kautta masennukseen tai muuhun ahdistukseen.

Taustani on seuraava. Olen aina ollut ikäryhmässäni lahjakas paitsi urheilussa etenkin koulussa matemaattisissa aineissa. Nuorena (lapsena) kiersinkin erilaisia kisoja niin urheilun kuin koulun saralta. Isäni on lahjakas entinen maajoukkuetason hiihtäjä, itse valitsin tosin joukkuelajit pallopeleissä. Nykyisin harrastan urheilua, en varsinaisesti urheile. Peruskoulun jälkeen en malttanut mennä lukioon vaan menin kauppaopistoon. Valmistuin sieltä hyvin arvosanoin ja edustin kouluani erikilpailuissa. Tämän jälkeen olisi ollut armeija mutta en sinnekään malttanut vaan aloitin samantien tradenomi opinnot. Opintojen aikana perustin oman IT-alan yrityksen. Tämä ei tietenkään riittänyt vaan otin toisen työn valtion tutkimuslaitoksessa. Koko opintojen ajan heti peruskoulun jälkeen olen muutenkin ollut monenlaisessa projektissa/työssä mukana.

Tämä kaikki näyttää varmasti hyvältä ansioluettelossa, mutta minut se on ajanut pikkuhiljaa loppuun palamisen uhriksi. Enkä osaa/kehtaa/halua luopua töistäni. Tuntuu että kaikki läheiset odottavat minulta niin paljon että petän heidän luottamustaan jos en menesty. Lisäksi esimerkiksi oma yritykseni tekee minut vastuulleseksi myös monille muille tahoille.

Muutenkin tämä oman yrityksen perustaminen on ollut minulle vain halu onnistua jossain uudessa asiassa. Materialistisesti voisin elää vähempienkin tulojen kanssa, kunhan vain tulevat (toivottavasti) lapseni ja vaimoni saan elätettyä. Tutkimustyöhön menemiselle en oikeastaan edes tiedä miksi työn otin vastaan. Ehkä halusin sillä vastapainoa alussa kovin yksinäiselle puurtamiselle yritykseni kanssa, en tiedä.

Nykyisin valvon illat, joskus yöt, aamuisin en halua lähteä uuteen päivään. Elämästä on alkanut monista ennen hyvistä asioista kadota ilo.

Muuten minulla on hyvin asiat. Minulla on ihana avovaimo, joka on varmasti oikeasti yksi maailman kilteimmistä ja huomaavaisimmista ihmisistä. Hänen tukensa on kantanut minut näinkin pitkälle. Tätä masennusta on jatkunut aika ajoin kolmen neljän vuoden ajan. Nyt se kuitenkin on alkanut tulla ylivoimaisen raskaaksi.

Kuulostaa varmasti siltä että on helppo neuvoa, mutta ainakin minun päässäni tämä on melkoinen sotku. Asioita joihin tarvisin apua ovat varmasti ainakin seuraavat : – apua tämän masennuksen/tressin/pahanolon käsittelyyn. – Apua kuinka saada luovuttua vastuista joita olen kerännyt liikaa enkä osaa luopua vaikka haluaisin. Varmasti tuhat kertaa olen päättänyt luopua jostain, mutta pian olenkin vain hommannut itselleni jonkin uuden vastuun.

Aikaisemmin tämän on pystynyt jotenkin kantamaan sisällään, mutta nyt alan pelätä että pilaan tämän kanssa elämäni, tai karkotan suuresti rakastamani avovaimoni elämästäni. Minulla on välillä pelottavan synkkiä ajatuksia mielessä. Pelkään juuttuvani tähän, tai sairastuvani tämän kautta johonkin vielä vakavampaan. Alkoholin käyttökin on viimeisen puolen vuoden aikana huolestuttavasti lisääntynyt.

Toivottavasti täältä saisin jonkinlaista apua, olisin siitä erittäin kiitollinen.