(Sekavaa ajatusvirtaa totaalisessa epäjärjestyksessä koska valvottaa ja aivot räjähdyspisteessä.) kaaosmoodi

Olisi tullut kohta 2 kuukautta täyteen erään tytön kanssa, mutta pistin välit poikki. Tytöllä oli paljon historiaa, monia vuosia kestäneitä suhteita, ja seksisuhdekkin juuri ennenkuin tapasimme. Hän ymmärrettävästi halusi olla ”leikkimättä enää” ja seurustella vakavasti. Mulle tää oli taas eka ”kunnon” suhde ikinä. Olin neitsyt, mutta se katosi heti ensimmäisen yön jälkeen, tutustuttiin baarissa.

Mua on ahdistanu tää suhde nyt viimeiset kaksi viikkoa tosi paljon, ja nii on kumppaniiki, koska epäilen. Kuulin vasta äskettäin termin ulkopuoliselta että ”ehkä ootte menny liian nopeesti”. Lähinnä ongelmanani on, että hänen historiansa, mitä olen inttämällä itselleni yrittänyt olla ajattelemasta, tulee esille paljon. Tuntu välillä kuin olisin ollut joku kokematon lapsi suhteessa. Tyttö uskotteli kovasti, että ei ajattele exiään sillein, minkä uskoinkin, sillä tiesin että hän oli luotettava ja järkevä. Toivoin, että itselläkin olisi kokemusta takana ja samat ajatelmat. Tiedän että ajattelen itsekkäästi ja vihaan sitä että ajattelen, ja ahdistaa.

Halusin olla suhteessa mut ajatelmat suuntautuivat lähinnä tulevaisuuten, jota en myöskään halunnu ajatella, mutta joka tuli silti mieleen. Tiesin että tästä ei tule kestävää ja tulisimme erkaantumaan jossain vaiheessa koska tuntui että en pääsisi tän yli. Jotenkin ”kuvittelin” tilanteen, jossa minä ja joku hänen entinen kaverinsa hengattaisiin, tuntisin itseni jotenkin lapseksi. Johtuu varmaan aika matalasta itsetunnosta. Sitten olisi vain vaikeampaa erota, kai, hänelle se olisi taas uusi epäonnistunut pitkä suhde.

Pidän tätä tyttöä 100 kertaa parempana kun mua, aidompana, vahvana persoonana. Itse olen alkanut etsimään minääni, ja usein huomaan pelkääväni omaa persoonattomuutta. Tätäkin pelkään aina kun on hiljaista. Ehkä yksi syy mikä sai tänään panikoimaan, sillä olimme hiljaa ja pohdimme, joten epätoivo kaiken suhteen iski. Olisi joko pitänyt katkaista paremmin välit, tai yrittää olla paras mahdollinen jätkä, parempi kuin exät yhteensä, ja saada toinen tuntemaan hyvälle ja siten itsenikin, mutta tämän epäonnistuessa vähän hiipu haippi. Ainakin sillon tuntu siltä, nyt vähän kaikki kaduttaa jälkeenpäin

Tänään sitten kerroin, yrittäen selittää näitä tunteita, että en voi jatkaa enää, vaikka tällä hetkellä onkin ollut hauskaa. Sain melko totaaliset haukut, mitä en ehkä osannut odottaa etukäteen, mutta jälkeenpäin hyvin ymmärtäen. Oon koko päivän miettiny miten mun ois pitäny kertoo se, et kumppani ois kestäny parhaiten. Sen frendi haukku mut.

Olen aina kertonut kaikki tunteeni, sillä jotenkin en pysty salaamaan mitään, enkä haluiskaan! Tästä en ollut varma. EHkä tänään se tuli niin konkreettisesti esille päässäni, että tajusin.

Haukku mut myös teeskentelyst, koska oltiin kummatkin myönnetty rakastavamme toisia, ainakin mä pitkän harkinnan jälkeen. Kuitenkin epäilyttäny iha pirusti just sentakii, et ketä haittais tälläset jos oikeesti välittäis. Koska en uskonu tosiaan, tai ainaki epäilin et täst tulis mitään pitempää, niin pistin nyt jo poikki.

Tuntuu siltä täl hetkel, et oon täys p**** 😞 Oon kyllä kusipää myönnän, en tajuukkaa kuin oo jumittanu tän suhtee. Oon n. kaks viikkoo näit tosi vahvasti kelannu, esim tänää koko pv. En odota et kukaa vastais tai mitää, haukkuu saa otan kritiikin vastaa ymmärrän, oon p******tä.

Yrittäny ajatella aina mikä ois kumppanin parhaaks, mitä haluisin sen asemassa. Tää oli kyl isoin virhe ikinä, etten aiemmin lopettanu, koska elättelin jotain naiivii toivoa. Nyt se oli vaaa entistä vaikeempaa toiselle ☹️

Ex kumppanilla ei siis mene nyt hyvin. Kumpa ei oltas ikinä tavattu, ois säästäny kaikelta.

😮🤔😟