Olen jo aiemmin tehnyt näitä judiskoja tänne ja kirjoittanut elämästäni. Oon siis 99- tyttö, itseuhoinen, ehkä vähän syömishäiriöinen, mutta en ole koskaan käynyt missään psykalla,en uskalla kertoa kenellekkään. Perheväkivaltaa,ja tajuttoman kiireinen elämä! Koulu rasittaa,kun pitäs 8luokalla numeroita nostaa,mutta stressin ja ahdistuneisuuden kekskellä en ehdi lukea! Vanhemmat pakottaa minut harrastamaan kilpa hiihtoa,joka tarkoittaa jokapäiväistä treenaamista,ja talvi täynnä kisoja. Stressaan ihan koko ajan,pelkään äitiäni ja sen reaktiota JOKA ASIAAN. Se on joskus aika väkivaltainen ja yhdestä väärällä äänensävyllä sanotusta sanasta tullee kotiaresti, puhen pois,ja kieltää kaiken kivan mun elämästä,kävin viimeksi kesällä kaverin luona,ja en kuulema sitäkään olisi ansainnut. Kotona minun täytyy tehdä koko ajan kaikki työt,eikä veljieni tarvii tehdä mitään! Mun elämä on täyttä h*lvetiiä, MIKÄÄN ei mene hyvin!? Ero poikaystävän kanssa vähän aikaa sitten, se olikin aika ……… Huoh,mikään ei oikeesti onnistu,en uskalla hakea minkään laista apua,niin, eli STRESSAAN KOKO AJAN KAMALASTI ÄITISTÄNI, ollaan käyty vaikka missä mahakipujeni takia,lopulta terkkari kysyi,ja muutkin lääkärit,että onko minulla stressiä? En halunnut sanoa että on ja paljon,joten sanoin vaan ei. Kaikki mahakivut johtuu siitä ja se on päivittäistä. Tosi herkkä maha muutenkin. Olen menossa puhumaan stressistä oppilaanohjaajalle ja ahdistuneisuudesta ja syömisongelmista ystäväni kanssa,kun se on niin huolissaan. Ehkä se on ihan hyvä juttu? Muilla kokemuksia stressin pahoista vaikutuksista teihin? Miten lievitätte omaa stressiänne, jotain keinoja/vinkkejä, apu olisi tarpeen sillä tätä ollut jo vuoden verran..?
Nyt on käyty puhumassa,sossulle menossa äitin kanssa asioita selvittää,muuten kotona hyvä olo,äitin kanssa tosi hyvissä väleissä nyt<3 mutta tunnen syyllisyytä,kun aiheutin perheelleni vain huolta ja pahaa mieltä kun kävin puhumassa ja tuli lastensuojelu ilmotus. Mikä pahinta paras ystäväni suurenteli asiaa ja levitteli yksityisiä perhe asioitani. Oon ihan raunioina ja henkisesti niin poikki, viimeviikko oli elämäni rankin.
Mitä sinulle Rudy nyt kuuluu?
Stressistä ja kuinka sen kanssa elää, tai saada vähemmäksi?
Se, että tiedostaa stressaantumisen, on jo apu saada tilanne paremmaksi.
Vaikeinta on kun ei tiedosta, ja stressi pääsee sekoittamaan koko elämän.
Syyllisyys - ehkä turhaan kannettu syyllisyys - on yksi mikä voi olla kantona kaskessa kaatamassa ihmistä stressin pyörteisiin.
Kun stressi on pahimmillaan, ensiapu on pysähtyä hengittämään,
ottamaan tuumaustauko miksi sitä stressaantuu ja mistä se stressi johtuu.
Jos stressi on vienyt unet, melatoniini voi olla apu unien takasinsaamiseksi,
jos ei muuta nukahtamislääkettä ole mahdollista saada. Unien takaisin
saaminen on olennaista jaksamisen takaisin saamiseksi.
Stressi voi viedä mahan sekaisin, niin ettei ruoka maistu tai syö liikaa,
vatsa voi olla joko löysällä tai liian kovalla, ummettaa.
Syöminen on kuitenkin osa jota ei voi unohtaa, syö vaikka vähänkin mutta sitten useammin.
Liikkuminen on kolmas mitä ei kannata unohtaa,
aivot tarvii happea ja ihmisen mieli edes vähäistäkin maisemien vaihtelua.
Nämä niitä mitä voi itse tehdä.
Neljäs voi sitten olla hakeutuminen seuraan, ajatusten jakaminen vaikka kirjoittamalla
jos ei muuten mahdollista saada ajatuksilleen vastakaikua.
V o i m i a sulle k a i k k e e n mitä teetkin!
🙂👍