Tästä on joskus kyllä ollut juttua, mutta ei tosiaan haittaa puhua lisääkään.

Sosiaaliset pelot on kait aika yleisiä. Melkein kaikkia jännittää uudet ihmiset, toisia enemmän ja toisia vähemmän. Ja siitä, että eristäytyy tulee helposti sellainen kierre, että on aina vaan vaikeempi ottaa kontaktia muihin.

Minä pelkän myös oikein hyvien ystävieni joskus torjuvan minut, siksi en heillä paljoa soittele tms. Odotan, että minulle soittaisivat.

Mulla on kanssa aika suuri tuo hylkäämisen tunne, ja tulee sitten välteltyä kavereitaan ja muita kun pelkää torjumista. Ja joskus ihmiset luulee etten pidä heistä kun en ole yhteyksissä. Useimmiten minun ihmissuhteet kaatuu juuri siihen kun en osaa hoitaa niitä, olen vähän kömpelö vielä...
Vaikka loppujen lopuksi olen erittäin seurankipeä kun sille päälle satun, vaikka viihdyn hyvin paljon itsekseni.

Ei kai pitäisi olla näin epäilevä, ja valikoiva ihmisten suhteen...

nii, ja sitte aina sanotaan et on niitä muita kavereita ja ei kerkee.. mä en rupee kenenkää kans väkisin olee mitää, ees kaveri. ja sitte jos on viel mun ikäsii nii aika usein joko on kundikaveri ettei kerkee mitää, tai sitte jotain muuta. mut en tiiä mitä pitäis sit tehä. mä oon yksin melkee joka päivä iha siitä johtuen ku ei oo kavereita lähellä en tutustu kehenkää.. ja nettikavereita ei voi sanoo kavereiks, ku ei niitä tapaa.. ☹️ mun tuuria, yhtä huono joka asiassa.

On tosiaan vähän hölmöä olla yksin siksi, ettei joutuisi torjutuksi eli olemaan yksin, mutta minkäs sitä itselleen voi. Onneksi ne kaverit sentään joskus soittavatkin minulle, mutta monia ihmissuhteita olen kyllä pilannut näillä peloillani.

nii Elmi joillakin on sellasii.. ☹️ mulla ei oo ku ollu netti suhteita jos ny ees niitäkään.. 😭 mut periaatteessa parisuhteeski on yksin vaikka asuuki ihmisen kanssa, näi sano mummi.

Mummisi on kyllä oikeassa. Aina sitä on loppujen lopuksi tietyllä tavalla yksin, vaikka ympärillä olisi kuinka paljon ihmisiä.

Toisaalta myös pidän ihmiset tietyllä etäisyydellä itsestäni säilyttääkseni oman vapautuni, joka on mulle tosi tärkeä.

tottakai hän on oikeessa. on joutunu kestä monet surut elämässä. =( mutta jos on avo tai avioliitossa nii vaikka asuuki toisen kanssa nii kuitenki pitää tehä omat hommat. ja huolehtii niistä. =) ja tota noin haltu tai kuka lie olitkaa mä kyl tiiän tunteen. se ei oo kivaa ku ei pysty luottaa kehenkää tai ees itteensä. =/ mäki aina pelkää jos muija on etenki jos on kaukana et joko pettää tai jotain. mut eihän näitä nykyneitejä tiiä mitä ne tekee.. kuuma!!! 😟

Hieta tiiän miltä tuntuu =( ei oo kivaa.. ja ainahan ihminen on yksin vaikka oiski avio tai avoliitossa.

hieta- kirjoitti 18.07.2005 klo 11:28:

Mulla on kanssa aika suuri tuo hylkäämisen tunne, ja tulee sitten välteltyä kavereitaan ja muita kun pelkää torjumista. Ja joskus ihmiset luulee etten pidä heistä kun en ole yhteyksissä. Useimmiten minun ihmissuhteet kaatuu juuri siihen kun en osaa hoitaa niitä, olen vähän kömpelö vielä...
Vaikka loppujen lopuksi olen erittäin seurankipeä kun sille päälle satun, vaikka viihdyn hyvin paljon itsekseni.

Ei kai pitäisi olla näin epäilevä, ja valikoiva ihmisten suhteen...

mulla on sama onkelma. ja etenki ku ei oo muita ihmissuhteita ku netissä =(

Voi sitä parisuhteessakin olla yksinäinen, periaatteessa. Mutta mun mielestä silloin on eri tavalla yksinäinen kuin mitä on yksinäinen ilman paria. Useimmiten yksinäinen ihminen on onneton ja hän kaipaa vierelleen ystävää.

Voin olla yksinäinen vaikka ukko vieressä seisoisi. Mutta en ole sillä tavalla yksinäinen, että kärsisin siitä. Huomaan vaan, että olenpa juuri nyt yksinäinen. Tavallaan se onkin sitä Elmin vapauden säilyttämistä. Mulla on valta valita olenko mieheni kanssa vai yksin. Tätä mahdollisuutta ei ole yksinäisellä ihmisellä, jos hän ei ole omasta tahdostaan valinnut yksinäisyyttään.

Parisuhteessa on myös nautinnollista yksinäisyyttä. Jos, mieheni lähtee matkoille, voin sen hetken ajan tehdä juuri mitä itse haluan. Enkä ole yksinäinen, kun tiedän, että mies tulee takaisin. Tämä kumoaa kaikki minun entiset kirjoitukseni. Olen aikaisemmin kirjoitellut, että mieheni työmatkojen aikana vaan ikävöin häntä. Nyt, kun en niin kauhiasti pelkää yksinoloa, olenkin huomannut, että siitä voi nauttia. Tietenkin oletan, että lapset ovat mummolassa.

Näin otsikon ulkopuolelta. Mie tulen hulluksi, jos nämä helteet eivät lopu. Olen pari viikkoa pystynyt syömään ainoastaan vesimelonia.

Aavaton ihminen ei välttämättä voi valita onko yksin vai ei. sille ei voi mitään jos on vähä yksin viihtyvä, mutta haluis et ois joku ihminen ees halimassa ja muuta. mä oon lähinnä ollu melkee aina yksin. lapsena ei paljoo ollu kavereita, joten piti viihdyttää ite iteensä. mitä seurusteluun sit tulee nii, tytöt ei oo ikuna huomannu mua. aina oon ollu se hiljane, ajatteleva poika taustalla. kukaa ei ees huomaa sitä, sitte jos se hiljane poika heittää jotain hyvää läppää nii sitte ehkä nauretaan mut aika usein se hiljane ja kiltti poika on yksin. ja mitä sanoin luottamuksesta nii oon huomannu että se on mun pahin vihollinen. vaikka ois joku ihminen esim. joku tyttö nii mä en pysty aattelee et jos kirjottaa et menee esim. ulos tai muute pois. nii sit herää hirvee pelko et menee jonku pojan kans johonki ja unohtaa mut. joten periaatteessa en tiedä mitä sana seurustelu meinaa, ku en oo ikuna ollu siinä. ja mitä tulee ylipäätänsä ihmisii nii, en tajua miksei ketää oikeesti tajua et mä en pysty tai osaa tutustuu ihmisii tosta noi vaan. mä en pysty mennä puhumaan tuntemattomalle ihmiselle. mä en pysty tehä tuttavuutta tuntemattomien ihmisten kanssa toisin ku jotkut. ja musta taas sit on oikeestaa vähä surullistaki jos ihminen ite haluu olla yksin. tääki päivä menee taas itkemisen piikkiin. ei ihme ettei ketää mua huoli, oon liian tunteellinen. mutta mä en tiiä mistä sais ihmisen joka ois miel. vastk. sukupuolta joka asuis lähellä ja ois kaveri. sellane jolle vois puhuu asioista ja kertoo huolista ym. itseasiassa mä en tiiä mitä mun pitäis enää tehä. aina kaikki on väärin. täs tuliki jo tarpeeks sivun täytettä. ☹️

Olen ihan samaa mieltä, että useinkaan ei voi valita onko yksin vai ei. Ja useinkaan yksinäisyys ei ole valittu asia, vaan ihminen kaipaa vierelleen toista ihmistä. Olen ihan samanlainen kuin sie, paitsi minulla on mieheni, siskoni ja veljeni. Mieheni sain, kun äitimme meidät yhteen järjestivät. Olen niin ujo, että en ikinä olisi alkanut seurustelua, jos itse olisi pitänyt poikaveri iskeä. Mutta ei minulla ole muita ystäviä, ei ikinä ole ollut ketään nk tyttökaveria. Lapsuudessa veli oli aina paras kaveri.

Seurustelu tarkoittaa toiseen ihmiseen tutustumista. Et sie ole ainut kenelle se aluksi on vaikeaa. Ei kukaan osaa mitään sanoa, ollaan vaan hiljaa. Muutaman viikon päästä voi jo jonkun sanan sanoa. Ei sulla tarvitse olla heti pitkää juttua, eikä hienoja ajatuksia. Eikä tarvitse edes kädestä uskaltaa pitää. Sen verran voit lopuksi sanoa, että nähdäänkö joskus uudelleen.

Niin no ekana sulle pitää tietenkin se kaveri löytyä. Oletko käynyt missään toisten nuorten joukossa? Mene nyt vaikka kaupungille kävelemään, osta jäätelötuutti ja ala katsomaan ympärillesi. Et taatusti saa tyttökaveria, jos vaan kotona istut.

kuuleppas Aavaton se kuulostaa nii helpolta et menis vaa tosta noi pihalle. mut ei oo helppoo.. kuten sanoin nii musta on paljo helpompi tulla ihmisten kans juttu tällee koneen välityksellä. jos olisin kasvokkain ihmisen kanssa tai yleensä mis ois paljo ihmisii, mut sä et tunne mua. jos oikeesti tiätäisit minkälainen musta tulee jos oon ihmisten kanssa. ku pelkään et mulle nauretaan tai sitte muute tehrään pilkkaa tai no ehkä eniten sitä et ku vaikka menisin iha mihin vaan oli keskusta tai mikä tahansa. voin lyödä vetoo ettei siitä oo mitään hyötyä, mä tiiän ettei ketää ikuna missään kauniimman sukupuolen edustajat tuu mulle puhuu. joten ei se oo helppoo, ja vielä ku tää maailma on mitä on nii kaikki on pinnallisia. mulla on ollu paljo ihmisii koneen välityksellä "t-ystävävinä" mut siinä se on ku sit jos näkis kasvokkain nii sit menisin ainaki minä iha hiljaseks. eikä oikeestaa oo sukupuolella väliä mä en saa ees kavereita helposti, toisin ku jotkut. enkä muutenkaan tutustu ihmisii helposti. joten pitää kai sit rakentaa pikku mökki johonki mettän keskelle ja jäädä sinne erakoks 😭 mä en oo hyvä ihmisten kans vaikka ois iha kaveri suhdekki, ja varmaa siitä johtuen nii kaikki mun kaverit on ollu meniviä ihmisii tykkää liikkua kaupunkeilla ja mennä kaikkialla. mut joo on mulla yks muija joka on samalla alalla ku mä tykätää molemmat samasta musatyylistä ja Slayeristä. mut silti pelkään et se pettää tai sit sanoo et joo ei tuu mitään.. tai sit jotain muuta käy.

"on yksinäinen ilman paria"? nii tää ehkä menee ohi aiheen mut tapaan äiskän ens vkolla. vähä jännittää ku en oo nähny 12 vuoteen, ja vähä jännittää et mitä siitä tulee.. ku kirjeessä sano "itkin ku sain kirjeesi" siitä tuli jotenki ikävä olo, et oisin joku hirvee ihminen tjn. enkä tiiä ku toisaalta se kai ois hyväki jos näkisin rouvan pitkästä aikaa, mut en tiiä mistä puhuttais.. toiv. tähä ees joku sanoo jotain lohduttavaa.. =/

noni hienoa!! Tän vertaa ei saa lohdutusta. ☹️ no ei siinä mitään.. Täs alkaa jo tottua ettei mua huomata missään. Taisin kertoo jo tai en varmaa, mut sillo ku näin äiskän nii samana iltana jostain syystä tuli kyyneleet silmii.. Mä tiiän et äitiä ei voi valita tai muitakaan sukulaisia, mut no joo. Itseasiaan sitte taas. Eli kuten sanoin jossain otsikossa, nii oon huono tutustuu ihmisii. Mä oon aina ollu ns. epäsosiaalinen, mut toisaalta en oo joutunukkaan vaikeuksii kuten jotkut ihmiset. Maailmaki on kyl menny iha hirveeks, ku ihmisii hoidetaan päiviltä tosta vaa. Mä tiiän ettei toi kuulu aiheesee, mut kuhan mainitsin asiasta. Mutta sen asian voi sanoo aika varmasti, et se asia johon haluasin tulevaisuudessa. Nii sitä tuskin tulee ikuna tapahtumaan. mutta toisaalta se on kurja juttu, mut raskaaks se homma tulis kyllä vuosien päästä. ja ei oo kyse mistää tuhmuuksista. ☹️