Okei eli siis alotan tässä kirjottamisen nyt ilman mitään alkuspiikkejä!
Musta siis tosiaan tuntuu että kaikki ei oo ihan okei, että oisin ehkä mahollisesti vähän masentunu tai jotain vastaavaa? Tarviin vaan vähän neuvoja mitä tehä, jopa tää kirjottaminen tänne nettiin tuntuu jotenki tosi hankalalta ja kynnys oli tosi suuri ennenku uskaltauduin tänne tulla kirjottelemaan.
Homman nimi on nyt se, että oon jatkuvasti tosi uupunu, mikään ei huvita, eikä oikeen tunnu miltään, asiat menee muutenki jatkuvasti päin h******iä, olo on tosi yksinäinen ja epätoivonen. Musta tuntuu, että asiat ei oikeen koskaan muutu parempaan päin tai siis, että mulla ei oo mitään kummosta tulevaisuutta edessä.
Vanhemmat eros n.2v sitte, isä muutti suoraan 200km päähän meistä ja sitä näkee nykysin ehkä n.2 kertaa kuukaudessa silleen pikasesti.
Oon vielä lukiossa ja itseasiassa mun piti päästä ylioppilaaks tänä keväänä, mutta eiköhän seki menny mönkään kaikkien hankaluuksien takia ja nyt sitte jumitan vielä sen yhen vuoden tuolla koulunpenkillä. Lukion lisäks käyn töissä n.4 kertaa viikossa. Lähinnä semmosia iltatöitä. Viihdyn töissä, koska siellä musta tuntuu että en oo yksin, pääsen palvelemaan ihmisiä ja mut huomataan.
Tän kaiken lisäks mulla on poikaystävä, ollaan seurusteltu kohta puoltoista vuotta, mutta nyt on asiat menny tosi huonoon jamaan. Mä oon kuulemma muuttunu niiin paljo jotenki huonompaan suuntaan että mikään ei sentakia toimi ja se, että haluun omaa aikaa perheen ja kavereiden kanssa on kuulemma kans yks huono asia.
Väkisinki tulee jatkuvasti stressiä ja semmonen syyllinen olo kaikkeen huonoon mitä ympärillä tapahtuu.
Oon tässä nyt kuukauden verran miettiny, että olis ehkä parempi lopettaa toi suhde koska se ei selvästikkään enään toimi ja mulla on vaan kokoajan hirveen kahlittu ja syyllinen olo, vaikka mun mielestä oon ihan oikein toiminu suurimmanosan ajasta ja yrittäny muuttua moneen otteeseen koska en oo kelvannu semmosena mikä sillä hetkellä oon. En vaan tiedä miten sitte pärjään jos nyt tulis se ero, sit vasta olo tuntuiski tosi yksinäiseltä ja toivottomalta.. 😑❓
Toivottavasti nyt saitte vähän edes jotain käsitystä siitä miltä musta tuntuu ja miks kaipaisin jonkun apua asiaan!
Heippa
Pidä itsesi sellaisena kuin olet siitä ei tule mitään jos toisen mieliksi
pitää elää ja muuttua jos toiselle ei kelpaa sellaisena kun on niin se on siinä sitten.
Jos yrittäisitte jutella kaikista asioista juurta jaksaen mitä toinen odottaa, haluaa,
tulevaisuuden suunnitelmia, ajatuksia jne.
Katsokaa suoraan toisianne silmiin.
Hyvä kun käyt töissä sillä työ on hyvää lääkettä.
Onkos sinulla ystäviä / kavereita jolle voisit kertoa iloja ja suruja???
Olisiko mahdollista että kävisit koulu terveyden hoitajan luona??? kun kirjoitit että
et oikein jaksa niin varmasti saisit apua.
Kaunista kevättä sinulle
Oisko joku terkkari tai vastaava paikallaan? Joku joka osais ohjata sut oikeeseen paikkaa hakee apuu.
Kokemuksest voin sanoo et tommoses mielentilas ei kannata mitää hirveen suurii ratkaisui tekemään. Mut jos toi suhde saa sut viel sit kun/ ja toivottavast saat apuu ni voimaan huonommin ni sitä ei ehkä oo kauheen järkevää jatkaa. Suosittelen hoitaa ittes ensin kuntoo ja sit vast vähemmän tärkeet asiat. Voimia sulle! 🙂
Moikka!
Kiitos pikasista vastauksista ja neuvoista. Terkkarilla käynti voisi toki auttaa, tai ainakin pääasia että pääsisi puhumaan jollekkin joka todella kuuntelee ja osaa auttaa.
Ystäviä ja kavereita löytyy, mutta välillä tuntuu, että ystävillekkään ei ole niin helppo näistä asioista puhua vaikka he minua ymmärtäisivätkin. Paitsi hei yhdelle ystävälle juttelin just tossa pari päivää sitten asiasta ja sain samalla kuulla että kyseinen ystävä on myös kärsinyt masennuksesta ja on nyt päässyt elämässä eteenpäin ja olo on huomattavasti parantunut. Hän myös sanoi minulle, että olisi hyvä jos kävisin juttelemassa esimerkiksi terkkarille.
Olen myös itse sitä mieltä, että en rupea mitään isompia päätöksiä vielä tekemään hetken mielijohteesta. Eihän tässä ton suhdeasian kanssa nimittäin mikään kiire ole, haluan ensin saada jotain selvää omasta hyvinvoinnistani.
Työt ja urheilu ovat tosiaan olleet minulle se asia joka on auttanut eteenpäin ja niiden avulla olen jaksanut vaikkakin minua on myös kehotettu lopettamaan työnteko niin mielestän se ei ole hyvä idea ja itsehän parhaiten tiedän mikä on minulle parhaaksi!
Mukavaa kevättä myös sinnepäin!