Sain ensimmäiset paniikkikohtaukseni murrosiässä, mutta viimeiseen neljään vuoteen en ole saanut kohtauksia… Ennenkuin nyt ihan viimeisten viikkojen aikana. Olen nyt 22-vuotias.
Minulla on itselläni melko vahva epäilys siitä, että kohtaukseni alkoivat kun isäni kertoi pari viikkoa sitten, että äitini sairastui skitsofreniaan juuri 22-vuotiaana. Itselläni on ollut lievempiä mielenterveysongelmia (kuten sosiaalisia pelkoja, bulimiaa, masennusta) teinistä asti. Monta vuotta on kuitenkin mennyt tosi hyvin elämässä. Paitsi nyt. Minä aloin isän kertomusten takia pelätä sairastumista itsekin ja tarkkailen itseäni jatkuvasti. Ajattelen, että aikaisemmat mielenterveysongelmani ovat olleet vain alkusoittoa sille että sairastun joskus skitsofreniaan 😭 Välillä tuntuu että myös toiset katsovat minua oudosti (mikä varmaan järjellä ajatellen johtuu siitä, että itse olen hätääntynyt). Kohtaukseni ovat nyt paljon voimakkaampia kuin silloin teininä ja tulevat eri tilanteissa. Ennen sain kohtauksia julkisissa tilanteissa, mutta nykyään saan niitä kun olen yksin tai kun menen nukkumaan. Tämän syksyn ensimmäisen kohtauksen sain yöllä kun olin äitini luona käymässä. Ajattelin miten kamalaa olisi jos minusta tulisi samanlainen kuin äidistä ja sitten kaikki hylkäisivät minut. Olen aina pelännyt ja kammoksunut äitiäni…en ymmärrä miksi edes menin hänen luokseen käymään ☹️
Pahinta kohtauksissa on se että ne iskevät juuri kun olen todella väsynyt ja menossa nukkumaan. Saatan välillä vaipua hetkeksi uneen ja kun säpsähdän hereille, hermostun vielä enemmän kun tajuan että olen houraillut puoliunessa. Yhdistän jotenkin levottoman nukahtamisen tunteen skitsofreniaan ja ajattelen että olen tullut hulluksi kun ajatukseni harhailevat unen ja toden rajamailla. En siis vaivu täysin uneen mutta en myöskään ole ihan valveilla. Se on PELOTTAVAA! Näen lisäksi järkyttäviä painajaisia. Tavallaan tiedän siis, että minulla ei ole skitsofreniaa, mutta silti pelkään aina kun saan kohtauksen. Olen miettinyt sitäkin, että ehkä pelkään nukahtaa siksi, koska nukahtaessaan ihminen menettää kontrollin tunteen. Pelkään tavallaan omia unisia ajatuksiani, jotka ovat aivan normaaleja, mutta jotka nyt tässä tilanteessa muistuttavat minua skitsofreniasta.

Miten ihmeessä saan itseni nauttimaan taas elämästä ja luottamaan tulevaisuuteen?Silmissäni skitsofrenia näyttäytyy kamalana sairautena joka tuhoaa ihmisen ja hänen ihmissuhteensa täysin. Miten pystyn elämään huolimatta siitä, että minulla on hyvin suuri mahdollisuus sairastua?