Olen taistellut koko elämäni milloin minkäkin vaivan vuoksi. Kun olin pieni (noin 4 vuotias) isäni haki minut aina tarhasta suoraan baariin, jossa se sitten joi, joi ja joi vielä lisää. Kotona se käytti väkivaltaa niin että jouduimme mun isoveljieni ja äitini kanssa lähtemään usein kotoota pois muutamaksi päiväksi kerrallaan. Sitten oli aika siirtyä kouluun. Ensimmäinen luokka meni hyvin, mutta sitten toisen luokan alussa me muutimme toiselle paikkakunnalle ja siitä alkoi koulukiusaaminen. Sitä kesti koko kouluajan. Sitten 12-vuotiaana mut raiskattiin ja sitten mä yritin ekan kerran tappaa itseni😯🗯️. Kuitenkin mut pelastettiin siitä tilanteesta ja mä yritin sen jälkeen jatkaa normaalia elämää. Kunnes 15-vuotiaana en enää kestänyt isän ainaista ryyppäämistä, koulukiusaamista, ainaista pakenemista niin muita kuin itseäni vastaan. Yritin uudestaan tappaa itseni, hirttäytymällä. Mutta harmi vaan? mun ainoa kaveri pelasti mut ja käski mun mennä terveydenhoitajan puheille. Sieltä mä päädyin nuorisopsykiatriselle osastolle jossa mä opettelin viiltämään niin että nyt mulla on molemmat kädet kamalan näköiset arpia täynnä ja useita kymmeniä tikin jälkiä, en voi enää käyttää t-paitaa. Aluksi mulle annettiin diagnoosiksi vaikea masennus, myöhemmin epävakaa persoonallisuus siihen lisäksi. Olin useita jaksoja nuorisopsykiatrisella kunnes täytin 18-vuotta. Mut siirrettiin mielisairaalaan. Sielläkin olen ollut useita jaksoja, joista pisin on ollut vuosi ja 8 kuukautta. Nyt olen 21-vuotias. Minua hoidettiin tähän asti ties millä lääkkeillä, mutta tämän hoitojakson alussa, elokuussa mä sain vasta diagnoosin skitsofrenia, vaikka olin nähnyt ja kuullut harhoja jo 3 vuotta. Nyt mulle aloitettiin leponex-lääkitys ja olen kuin toinen ihminen. Ei enää harhoja ei epätodellisuuden tuntuja, nykyään elän tässä päivässä. Ja kohta palaan sairaalasta kihlattuni luokse ja voimme jatkaa erilaista uutta elämää🙂👍. Kirjoitin tämän pitkän tarinan siksi, jotta muut skitsofreenikot saisivat apua tästä, skitsofreniasta voi sevitä hengissä, vaikka minäkin olen yrittänyt itsemurhaa varmasti yli kymmenen kertaa, milloin olen napsinyt lääkkeitä ja joutunut välillä juomaan lääkehiiltä, tai ollut vatsahuuhtelussa, välillä yrittänyt itsemurhaa niin että olen joutunut hengityskoneeseen, mutta mua on suojeltu kuolemalta joten on pakko ymmärtää että elämälläni on tarkoitus. Häät ensi kesänä…😉