Kiitos Afrodite. Olen samanlaisten tuntemusten kanssa nyt ollut. En vain jaksa. Väsyttää koko ajan. Mietin, että en mä tahalleni näin saamaton ole. Eilen pyöri mielessä lause please somebody help me. En tiiä, joku sun tekstissä sai mut tuntemaan oloni paremmaksi. Kiitos. 🙂👍

Kiitos sulle. On tavallaan lohduttavaa tietää, että en ole ainoa joka kärsii näistä ongelmista ja tuo todella hyvän fiiliksen itselleni jos voi auttaa muita! 🙂

Sun sanas kyll oli tosi samaistuttavii, afrodite, niist oli helppo tunnistaa itteni, mikä oli tavallaan helpottavaa, mut sit taas toisaalta oon pahoillani sen puolesta mitä sä tunnet yms. Ja oot oikeessa tosta maanantain pelosta; se on aivan hirveetä tajuta aamulla, et muuten kyll menis innolla kouluun yms, mut joku sisäinen tunne haraa vastaan ja alkaa miettiin selviikö tästä päivästä. Ja taas toisaalta sitä toivoo, että joku tulis ja pysäyttäis, herättäis iloon ja parempaan jne, siihen mitä ennen oli... Tsemppii sulle!! 🙂🌻

Paha olla ja sattuu niin paljon, en kestä tätä enää yksin.

Olen harrastanut tuota itseni parantamista jo vuosia. Voimatreeni, kardio, ~täydellinen ruokavalio, tietokoneen vähentämien, etc. Ei auta tarpeeksi, en voi silti mennä puhumaan ihmisille.

Haluaisin vain halata jotakuta, joka tietää, että mua sattuu.

afrodite- kirjoitti 18.11.2016 3:30

En ennen ymmärtänyt mitä aito masennus tarkoittaa ja luulin, että omilla paremmilla ratkaisuilla voisimme selättää sen. Viimeiset 2 vuotta ovat muuttaneet käsitykseni asiasta kokonaan.
Noin kaksi vuotta sitten ystäväni lähti ja jäin yksin vieraalle paikkakunnalle ilman perhettäni tai ketään muutakaan. Luulin todella selviäväni ja aluksi minuöla menikin paremmin, kunnes ajan kanssa oloni alkoi muuttua huonommaksi. Kipu tuli elämääni hiipien tuoden surun jokaiseen hetkeen ilman syytä. Surun, joka ei millään lähtenyt pois.
Yritin kaikkea: liikuntaa, terveellisiä elämäntapoja, tupakoinninlopettamista, hiustenpidennyksiä ja meikkejä... You name it. Ja mikään ei auttanut ja vaivakseni tuli myös järkyttävä sosiaalisten tilanteiden pelko ja pahat univaikeudet sekä alhainen itsetunto.
Elämä on rullannut eteenpäin jo parempana viimevuosina, mutta tunne ei häviä sydämestä.
Halusin kertoa sinulle tarinaani ja kuulla löytyykö kohtalotovereita? Mikä sinua auttoi? Vai auttoiko mikään? Ja kiittää, että jaksatte yhä taistella ja uskoa parempaan ♡ Olen niin ylpeä teistä! Terveen ihmisen voi olla vaikea edes ymmärtää millainen kamppailu arkinen maanantai on masentuneelle tai muuten henkisesti hajalla olevalle. Minä en ainakaan ymmärtänyt. Ja siksi olen velkaa anteeksipyynnön ja kiitoksen jokaiselle, jonka elämä on vaikeampaa.
Olisin todella kiitollinen, jos joku jaksaisi vastailla ja jakaa omia kokemuksiaan 🙂

Hei itse olen sairastanut vaikeaa masennusta jo reilut kolme vuotta. Syy masennukseen oli 7-vuoden paha koulukiusaaminen.

7 luokka oli mulle kaikkista vaikein koska kiusaaja tuli samaan kouluun ja ei ollut yhtään ystävää siellä. Mä meinasin tappaa itseni monta kertaa mutta en onnistunut. Se sit meni siihen että aloin viiltelemään. Koko ajan enemmän ja enemmän. Itsetunto oli -100 ja samaan aikaan aloin kärsiä sosiaalisten tilanteiden pelosta ja aloin sairastaa paniikki/ahdistuneisuus häiriötä mikä on vieläkin niin kuin masennus.

Mä en hakenut apua itse mun kaveri pakotti minut hakemaan sitä. Ja se varmisti vielä että hainkin sitä. Ei siitä oikein ollut apua mut laitettiin käymään psykiatrialla ja sit meinasivat muutamia kertoja laittaa mut osastolle...

Mun vointini on tänäkin päivänä todella huono. Olin joululomalla koulusta niin romahdin lomalla 😭

ANTEEKSI JOS KUKAAN EI YMMÄRTÄNYT TOTA MITÄ TOSSA LUKI SE ON VÄHÄN EPÄSELVÄÄ.

Moi. Olen nuori jolla on kans samat ongelmat. Olen ollut masentunut ja ahdistunut kohta kaks vuotta, mutta koska olen tosi "arka" että en kerro paljoa ihmisille mitään en ole jakanut asioitani paljoa kellekkään. Paitsi yhelle kaverille jolla on samallaiset ongelmat. Se että wi jaksa ja ahistaa on todella epämiellyttävää. Ahdistuksen syyksi olen pistänyt yhden ihmisen, se matkii mua. En tiedä mutta se on tainnu matkia jopa minun masennusta. Eikä se lopeta sitä.. Mutta parempaa oloa teille! :/ 🙂

Tiedän myös tunteen ja tiedän myös kuinka paljon se sattuu ja hajottaa jos ei uskalla puhua muille ihmisille☹️
Toivon että näin pari kuukautta myöhemmin kun vastailen että olisi olisi parempi ja toivon kaikkea hyvää myös kaikille jotka tuntevat olevansa yksin ja hukassa tässä kylmässä maailmassa🙂🌻

Minusta tuntuu niin pahalta puoelestasi ja toivon kovasti, että vointisi helpottaa. Avun hakeminen ja läheisille puhuminen voisivat ainakin auttaa ja olen itse hyötynyt puhumisesta muille. Toivon sinulle hyvää kesää ja parempaa vointia 🙂🌻